hei. ajattelin tänne kirjoittaa, koska tuntuu että
minulla sekoaa pää kun yksikseni tätä mietin. elikkäs: olen seurustellut nyt reilut 8 kk:tta erään miehen kanssa. ensimmäiset puolivuotta meni ihanasti, mutta nyttemmin tämä tuntuu helvetiltä. Mies, olkoon nyt vaikka matti, on toissä vähän kauempana, muutti sinne kolmisen kuukautta sitten. eli siitä tämä kaikki alkoi. se paikka on kylläkin vain 25km päässä. että ei sinänsä mikään rajoite tuo välimatka. sitten alkoi se, että itken joka päivä, koska häntä on niin kamala ikävä ja muutenkin ahdistaa ero hänestä. viikonloppuisin riitelimme siitä lähteekö hän ryypiskelemään kavereittensa kanssa vai olemmeko yhdessä. yleensä, melkein aina, se päätyi siihen että hän lähti ja minä jäin itkemään. mutta silloin kun olemme yhdessä, se on aivan ihanaa. nyt tällä viikolla hän tuli käymään ja keskusteltiin. matti tuli sitten siihen tulokseen että hän haluaa pitää tauon koska hän ei nytte tiedä mitä hän haluaa... itkin vain, yritin sanoa jos yrittäisimme vielä. nyt siitä on pari pvää ja mitään en ole matista kuullut. tuntuu että olen niin tuhannen palasina ettei minusta enää ihmistä saa. itken vain.
silloin kun aloimme "olla yhdessä" minua ahdisti se että hän halusi nähdä minua koko ajan ja kun hän halusi lähte juhlimaan, annoin hänen mennä, koska ajattelin että hän saa olla kavereittensa kanssa ilman minua. silloin alussa hän pyysi minua mukaan aina, kyllähän minä usein lähdinkin. ajattelin että jos aina olen mukana, mattia rupeaa ahdistamaan juuri se että olen aina mukana.
ja nyt kun se on juuri siinä. näemme vain viikonloppuisin yhden päivän ja se hajottaa mut, en kestä vain yhdellä päivällä viikossa, ja en tiedä mitä tässä nyt tapahtuu. pelottaa koska rakastan häntä. hänkin sanoi rakastavansa minua vielä mutta ei tiedä kumpaa hän haluaa, minua vai vapautta. pitäisikö minun vain antaa hänelle aikaa? näemme ehkä nyt taas tänä viikonloppuna ja ehkä sitten tiedän...
minulla sekoaa pää kun yksikseni tätä mietin. elikkäs: olen seurustellut nyt reilut 8 kk:tta erään miehen kanssa. ensimmäiset puolivuotta meni ihanasti, mutta nyttemmin tämä tuntuu helvetiltä. Mies, olkoon nyt vaikka matti, on toissä vähän kauempana, muutti sinne kolmisen kuukautta sitten. eli siitä tämä kaikki alkoi. se paikka on kylläkin vain 25km päässä. että ei sinänsä mikään rajoite tuo välimatka. sitten alkoi se, että itken joka päivä, koska häntä on niin kamala ikävä ja muutenkin ahdistaa ero hänestä. viikonloppuisin riitelimme siitä lähteekö hän ryypiskelemään kavereittensa kanssa vai olemmeko yhdessä. yleensä, melkein aina, se päätyi siihen että hän lähti ja minä jäin itkemään. mutta silloin kun olemme yhdessä, se on aivan ihanaa. nyt tällä viikolla hän tuli käymään ja keskusteltiin. matti tuli sitten siihen tulokseen että hän haluaa pitää tauon koska hän ei nytte tiedä mitä hän haluaa... itkin vain, yritin sanoa jos yrittäisimme vielä. nyt siitä on pari pvää ja mitään en ole matista kuullut. tuntuu että olen niin tuhannen palasina ettei minusta enää ihmistä saa. itken vain.
silloin kun aloimme "olla yhdessä" minua ahdisti se että hän halusi nähdä minua koko ajan ja kun hän halusi lähte juhlimaan, annoin hänen mennä, koska ajattelin että hän saa olla kavereittensa kanssa ilman minua. silloin alussa hän pyysi minua mukaan aina, kyllähän minä usein lähdinkin. ajattelin että jos aina olen mukana, mattia rupeaa ahdistamaan juuri se että olen aina mukana.
ja nyt kun se on juuri siinä. näemme vain viikonloppuisin yhden päivän ja se hajottaa mut, en kestä vain yhdellä päivällä viikossa, ja en tiedä mitä tässä nyt tapahtuu. pelottaa koska rakastan häntä. hänkin sanoi rakastavansa minua vielä mutta ei tiedä kumpaa hän haluaa, minua vai vapautta. pitäisikö minun vain antaa hänelle aikaa? näemme ehkä nyt taas tänä viikonloppuna ja ehkä sitten tiedän...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos käyttäytyisit kuten käyttäydyit aiemmin, olisivat asiat toisin. Itkemisellä tällä hetkellä pilaat nekin hetket kun näette, ja se on suoraan sanoen ahdistavaa, etenkin jos etukäteen tietää mitä on tulossa.
Jospa seuraavan kerran kun tapaatte, olisit iloinen näkemisestä, etkä miettisi sitä että näette mielestäsi nyt liian vähän, etkä ehdottomasti itkisi/valittaisi missään vaiheessa tapaamista...voisi "Matillekin" tulla isompi ikävä viereesi.
Matti tahtoo vierasta selvä tapaus.Ja kun halut yllättää eikä muita ole se polkee sua.Jätä se ja etsi toinen.
Kyllä asia nyt on niin, että mies joko haluaa lopettaa suhteenne tai todella tarvii tauon selvittääkseen päänsä. Älä tyydy olemaan päivä viikossa -ystävä vaan etsi parempaa. Väkisin ja pyytämällä et miestäsi pidä, pitkität vain tuskaa.
No hei! Tuntui melko samalta oma tilanteeni. Olemme olleet noin 11kk yhdessä ja jätkä ilmoitti, ettei ole aikaa pitää seurustelusuhdetta yllä, ei tiedä mitä haluaa, haluaa olla ehkä vapaakin... Kokemuksesta tiesin, ettei miehet jätä jäädäkseen yksin, niillä on aina joku toinen katottuna. Ja tämä selvisi eilen minullekin, hän jäi kiinni. Eli ota varoituksena tullaiset ilmaisut. Hän ei myönnä toista naista, niinkuin ei minunkaan kohdalla, mutta niin vaan oli. Paska mikä paska.