ajattelin kirjoittaa tänne, jos se yhtään helpottaisi oloani. Ainakin te olette aina aiemmin antaneet niin kullanarvoisia vinkkejä ja tukea.
Meillä on tällainen tilanne:
Olen 4v tytön yh, seurustellut vuoden.
Nyt meillä on tullut eteen tilanne, että me riitelemme lähes joka päivä. Tämä on kertomus vain minun näkökulmastani, mieheni näkee tietysti asiat toisin.
Olen niin väsynyt näihin riitoihin. Välillä tuntuu ettei se mies tee mitään kotona. Mulla oli koulun puolesta työharjoittelua yhdessä dementiakodissa. Sitä kesti 6 viikkoa. Lähdin aamulla puoli seitsemän, ja otin tyttäreni mukaan, vein hänet autolla tarhaan. Mieheni lähti bussilla kouluun, hänellä alkoi koulu kello 11.00. Aina kun tulimme siinä neljän aikaan, oli hän jo kotona. Ensimmäisenä huomasin kengät ja takin keskellä eteistä. Sitten löysin lautasen keskeltä olohuoneen pöytää, samoin tyhjän maitopurkin. Pellit olivat jääneet hellalle,pizzan paiston jälkeen. Samoin kaikki muu pieni sotku joka oli aamulla kiireessä meiltä jäänyt.
Minä siinä sitten aloin siivoamaan.
Tämä toistui päivästä toiseen. Minua ärsyttää yli kaiken se kun toinen valvoo... herää todella myöhään, lähtee yksin ja palaa aiemmin, eikä voi tehdä mitään.
Sitten riitelimme siitä että viikonloppuisin mieheni valvoo kahteen tai neljään. Aamulla hän nukkuu 12-14. Minä herään tyttäreni kanssa. Olen aivan varma että kellään muulla ei ole näin...
Lopulta loputtomien riitojen jälkeen Hän otti auton ja lähti omien vanhempiensa luokse jouluksi, jotka asuvat muutaman sadan kilometrin päässä. Minä jäin tyttäreni kanssa viettämään joulua kotiin. Kieltämättä tuntuu että joulu on pilalla. Mutta jos olisin lähtenyt mukaan, olisi tullut riitaa. En lähtenyt mukaan koska koen että kun olen siellä, kukaan ei välitä siitä olenko siellä vai en. Perheen äiti kullittelee ja lellittelee kaikkia aikuisia lapsiansa, ja minunkin lastani, mutta kukaan ei huomaa minun olemassaoloani. Olen aivan loppu... en todellakaan enää tiedä mitä pitäisi tehdä, tuntuu että meillä menee sukset ristiin joka tilanteessa. Välillä tuntuu että mieheni ei enää kunnioita eikä rakasta minua... minä sen sijaan ikävöin häntä jo nyt....mutta eipä tuo ole edes yhtä viestiä viitsinyt pistää.
Sen verran hän minua huomio, että jätti siskonsa auton minulle, tyhjällä tankilla tosin ja 5e rahaa, jotta pääsen aattoa viettämään vanhemmilleni.
Minulla ei ole rahaa kuin ehkä just tuo toinen 5e tilillä. Eikä puhelimessa ole puheaikaa, että voisin soittaa tai laittaa hänelle viestiä, jos vaikka ikävä sattuu iskemään:-( Odottelen siis jos herra viitsii soittaa kuulumisia, tai sitten että ilmestyy takaisin.
Tuntuu että olen yksinhuoltaja parisuhteessa.
Meillä on tällainen tilanne:
Olen 4v tytön yh, seurustellut vuoden.
Nyt meillä on tullut eteen tilanne, että me riitelemme lähes joka päivä. Tämä on kertomus vain minun näkökulmastani, mieheni näkee tietysti asiat toisin.
Olen niin väsynyt näihin riitoihin. Välillä tuntuu ettei se mies tee mitään kotona. Mulla oli koulun puolesta työharjoittelua yhdessä dementiakodissa. Sitä kesti 6 viikkoa. Lähdin aamulla puoli seitsemän, ja otin tyttäreni mukaan, vein hänet autolla tarhaan. Mieheni lähti bussilla kouluun, hänellä alkoi koulu kello 11.00. Aina kun tulimme siinä neljän aikaan, oli hän jo kotona. Ensimmäisenä huomasin kengät ja takin keskellä eteistä. Sitten löysin lautasen keskeltä olohuoneen pöytää, samoin tyhjän maitopurkin. Pellit olivat jääneet hellalle,pizzan paiston jälkeen. Samoin kaikki muu pieni sotku joka oli aamulla kiireessä meiltä jäänyt.
Minä siinä sitten aloin siivoamaan.
Tämä toistui päivästä toiseen. Minua ärsyttää yli kaiken se kun toinen valvoo... herää todella myöhään, lähtee yksin ja palaa aiemmin, eikä voi tehdä mitään.
Sitten riitelimme siitä että viikonloppuisin mieheni valvoo kahteen tai neljään. Aamulla hän nukkuu 12-14. Minä herään tyttäreni kanssa. Olen aivan varma että kellään muulla ei ole näin...
Lopulta loputtomien riitojen jälkeen Hän otti auton ja lähti omien vanhempiensa luokse jouluksi, jotka asuvat muutaman sadan kilometrin päässä. Minä jäin tyttäreni kanssa viettämään joulua kotiin. Kieltämättä tuntuu että joulu on pilalla. Mutta jos olisin lähtenyt mukaan, olisi tullut riitaa. En lähtenyt mukaan koska koen että kun olen siellä, kukaan ei välitä siitä olenko siellä vai en. Perheen äiti kullittelee ja lellittelee kaikkia aikuisia lapsiansa, ja minunkin lastani, mutta kukaan ei huomaa minun olemassaoloani. Olen aivan loppu... en todellakaan enää tiedä mitä pitäisi tehdä, tuntuu että meillä menee sukset ristiin joka tilanteessa. Välillä tuntuu että mieheni ei enää kunnioita eikä rakasta minua... minä sen sijaan ikävöin häntä jo nyt....mutta eipä tuo ole edes yhtä viestiä viitsinyt pistää.
Sen verran hän minua huomio, että jätti siskonsa auton minulle, tyhjällä tankilla tosin ja 5e rahaa, jotta pääsen aattoa viettämään vanhemmilleni.
Minulla ei ole rahaa kuin ehkä just tuo toinen 5e tilillä. Eikä puhelimessa ole puheaikaa, että voisin soittaa tai laittaa hänelle viestiä, jos vaikka ikävä sattuu iskemään:-( Odottelen siis jos herra viitsii soittaa kuulumisia, tai sitten että ilmestyy takaisin.
Tuntuu että olen yksinhuoltaja parisuhteessa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sinun kannattaa miettiä, mitä haluat parisuhteelta. Jos vuoden seurustelun jälkeen on tuollaista, millaista se on esim. viiden vuoden kuluttua? Tosi törkeää jättää sinut yksin lapsesi kanssa jouluksi. Ja mitä tuohon kotitöiden tekemättömyyteen tulee, niitä hän tuskin tekee myöhemminkään, kun ei kerran nytkään. Ikävä ja kaipaus haihtuu ajan myötä, ja mielummin sitä on yksin kuin huonossa suhteessa. Kuuntele itseäsi ja mieti mitä todella haluat, varmaan sen jo tiedätkin. Teitpä mitä tahansa Hyvää ja Rauhallista Joulua sinulle ja tyttärellesi.
olet oikeassa. Tilanteeni on tällä hetkellä se että opiskelen vielä vuoden, sitten valmistun ja pääsen toivottavasti töihin. Ei minulla ole vielä varaa ostella huonekaluja...auto pitäisi ostaa ja muuttaa toiseen asuntoon...
En jaksaisi tuota rumbaa vielä, siksi yritän vielä korjata tätä, jos siinä onnistuisin. Olen puhunut miehelleni noista, mutta siitäkin tulee aina riitaa. Hän ei ymmärrä miksi hän ei saisi valvoa lomalla?
miksi hänen pitäisi tehdä kotitöitä kun kaupasta saa pizzaa ja sotkussakin voi elää.
Tottakai hänelläkin on asioita joita hän haluaisi muuttaa, mutta ne eivät liity näihin,minähän hoidan ne jo.
Jotain hyvää kertoakseni, kun meidän automme hajosi lopullisesti, hän otti vanhemmiltaan ison lainan ja osti meille uuden auton.
Minä käytin vanhaa autoa ja käytän uutta, suurimmaksi osaksi.
Joskus siitä tulee riitaa, mutta se on iso myönnytys johon minä en ikinä suostuisi, vastaavassa tilanteessa.
Mietiskelin tuota, joulu asiaa. Tottakai toivoin että hän jäisi meidän kanssamme viettämään joulua, oltaisi hankittu joulukuusi, ja kinkku... tehty omia jouluperinteitä.
Mutta kyllä minä tiesin kokoajan että se on mahdoton pyyntö. Hän menee jouluksi vanhemmilleen tästä ei keskustella.
Kyllähän me kinkku ostettiin... se meni vain niin että minä paistoin sen yksin, ja yksin taidan saada syödäkin.
Hyvää joulua jokatapauksessa kaikille :-)
suomalaisesta teiniyksinhuoltajaäidin perhehelvetistä. Mistä teitä sikiää? Mistä löydätte aina näitä luuserirenttuja, joiden kanssa pamahdatte paksuksi ja sama uudelleen?
Mitäs jos itse tekisit aloitteen ja lopettaisit riitelyn? Mitäs jos alkaisit sinäkin tekemään myönnytyksiä?
Itse me omat elämämme rakennamme. Jos et halunnut mennä iehesi vanhemmille viettämään joulua, oma valintasi. Nyt olet yksin kinkkusi ja penskasi kanssa. Vai mitä ihmeen huomiota siellä odotat. Olette olleet yhdessä vasta vuoden.
Itse olet kaikki valintasi tehnyt. Elä niiden mukaan tai tee uusia valintoja. Älä kitise täällä. Kukaan ei ole pakottanut lapsentekoon ennen työuraa. Kukaan ei ole pakottanut ottamaan mieheksesi pizzoja lämmittävää törkyturpaa.
Onneksi teidänkaltaiset ihmiset lisääntyvät enimmäkseen vain kaltaistensa kanssa.
jos valottaisin sinulle vähän elämän tosiasioita?
Olin 19 kun tulin raskaaksi. Minä päätin pitää lapseni, enkä ole sitä päivääkään katunut. Silloinen poikaystäväni jätti minut heti kun kuuli että olen raskaana. Eikä häntä ole sen jälkeen näkynyt. Olen sitä mieltä, että koulun ja lapsen hoidon yhdistäminen ei ole vaikeaa. Yksin tai suhteessa. En ikinä tekisi aborttia vain siksi että minulla ei ole ammattia ja tai uutta autoa ja omakotitaloa. Tosin tällaisia vastuuttomia ihmisiä löytyy. Turhaan syyttelet teiniäitejä, luultavasti he ovat tehneet vaikean ratkaisun aikoinaan, ja elävät sen kanssa joka päivä. Yksinhuoltajan elämä ei ole aina helppoa. Mutta sinä et siitä tiedä mitään. Tuskin sinulla on edes lapsia. Joten aivan turhaan arvostelet minun tekemiäni ratkaisuja.
Minä olen kantanut kaiken vastuun nämä neljä vuotta, enkä valita siitä, vaan mieheni vastuuttomuudesta.
Kyllä minä tiedän mitä on yksin oleminen, ei tämä ole ensimmäinen joulu yksin. Eikä varmasti viimeinen.
Mieheni ei ole aina käyttäytynyt noin. Minä olen jo yhdestä avoliitosta lähtenyt, ja todellakin harkitsin pitkään yhteenmuuttoa. Kaikki tuntui hyvältä. Emme riidelleet. Kaikki on alkanut vasta nyt parin kuukauden sisällä.
Siksi kysyin ulkopuolisen mielipidettä, että kannattaako tätä enää edes yrittää korjata?
Kiitos kaikille jotka viitsivät antaa asiallisia vastauksia. Morkkis on ihan tarpeeksi kova ilman vastaavia mielipiteitä.
Eipä tullut joulumieltä kun tuota tarinaasi luin..no sitä taas oikeastaan ollutkaan. Minut lempattiin suhteesta pellolle viikko sitten, ei syytä kerrottu ei mitään, kamat vaan silmille ja hellurei. No se siitä. Voimia ja Joulumieltä Sinulle, kaikesta huolimatta. Toivon todella että asiasi järjestyvät parhain päin :-)
no niin joulu on lopullisesti peruttu ja pilalla.
Sain siis sen auton, joka on vanha kuin mikä.
Olen saanut ajokortin viime syksynä.
Olen ajanut autokoulun uusilla autoilla, sekä meidän vanhalla vm.89 olevalla nissan sunnylla.
Siinä oli ohjaustehostin ja kierroslukumittari. Sellaiset hienoudet joita ilman en osaa ajaa.
uusi automme on 2000vm oleva ford mondeo.
Olen sillä ajellut nyt muutaman kuukauden.
Nissan siis lähti romuttamolle.
Mieheni otti mondeon ja lähti vanhemmileen niinkuin kerroin.
Ja jätti minulle siskonsa auton. Piti lähteä kokeilemaan sitä, ajaa lähimmälle bensa asemalle, koska autossa ei kuulemma ole paljon bensaa.
No auto lähti valumaan pihasta kun painoin kytkimen pohjaan, käsijarru oli täysillä. Valuin sillä puskaan ja yritin saada käyntiin kädet täristen. Lopulta useiden yritysten jälkeen auto lähti käyntiin, painoin jalan jarrulle, ja auto sammui. Painoin kaasua ja nostin jalkaa hitaasti kytkimeltä, kamala ääni lähti ja kierrokset olivat varmaan 5000-6000. Lopulta otin kytkimen kokonaan ylös ja pääsin sentin, kun auto taas sammui. Vaivoin sain sen pihaan takaisin ja jätin siihen.
Tässä autossa ei siis ole edes kierroslukumittaria ja kytkin luistaa niin ettei ole minkäänlaista tuntumaa, eikä sitä voi painaa yhtään, kun se on jo pohjassa.
En lähde tapattamaan itseäni sillä autolla.
Bensamittari oli niin pohjassa kuin vain voi olla. siis reilusti yli punaisen viivan. en tiedä olisimmeko pääseet edes bensa-asemalle.
Lopulta otin tyttäreni, 4v pois autosta ja kerroin melkein itkien että emme pääse katsomaan joulupukkia.
Vanhempani odottavat meitä, enpä voi soittaa heille ettemme pääse kun minulla ei ole puheaikaa.
Mieheni soitti äsken ja toivotti hyvää joulua.
Hän oli onnellisesti perillä omien vanhempiensa luona, jonne olisi päässyt junalla. Heillä on molemmilla autot.
Meidän joulumme oli siis tässä.
Annoin tytölle muutaman paketin jonka olin ostanut häntä varten, viimeisillä rahoillani.
ei muuta kuin kiitos kaunis.
Mieheni tiesi minkälaisen auton oli minulle jättänyt, ja varmasti ymmärsi etten sitä osaa ajaa.
No jo pitää olla tavallinen persreikä koko äijän. Ei muuta kuin potku perseelle ja so long & adios. Ei tunnu ajattelevan kuin omaa persettään. En voi muuta kuin sanoa: VOIMIA SINULLE !!
ei ole puheaikaa. Parempi olis kun ei mokomaa tulis yhtään ikävä.
kaiken tämän keskellä piristää, lapsen viattomuus, kun hän silmät pyöreinä kysyy miksi joulupukki ei tule meille?
Huudetaan sille... kyllä se kuulee....
Yritän selittää että sitten kun "matti" tulee, niin menemme mummilta hakemaan lahjat jotka pukki jättää.
Tässä on pilalla, niin minun, tyttäreni, sekä vanhempieni joulu, kun he ovat kaiken laittaneet meitä varten.
MIeheni on omilla vanhemmillaan, ja jos sattuu vielä soittamaan, sanoo että voi voi ja lopettaa puhelun. Tuskin edes mainitsee asiasta omille vanhemmilleen. Olemme toki käyneet siellä ja tyttöni on heillekin tärkeä. hyssytellään vaan.
Olen oikesti niin vihainen etten tiedä enää mitä tekisin? Kaikista pahinta on, kun miehelleni tämä kaikki on ohi olan kohautuksella, ei hän välitä.
no niin nyt mieheni soitti... en kuulemma olisi saanut suuttua hänelle.
Sanoi viettävänsä joulun siellä, ja on oma vikani kun uskalla lähteä autolla.
Mitä sitten jos se jättää meidät matkalle kun bensa voi loppua kesken ajon?
Voimme kävellä kotiin.... eihän matkaa ole kuin pari kilometriä.
Mitä sitten jos ajan kolarin tai metsään?
oma on vikani.
Mielestäni tässä tilanteessa mies joka todella rakastaa perhettänsä, lähtisi ajamaan tänne ja menisimme yhdessä minun vanhemmilleni.
Mutta ei. Hän ei edes kerro heille mitä meille kävi. Ei heitä kuulemma kiinnosta.
Hän lupasi tulla huomenna, kun hänen isänsä ja uuden tyttöystävän kihlajaiset on vietetty.
Tämäkö on suhde jossa kannattaa olla?
tosta mielialasta ja sitten pyhien jälkeen alat miettiä, miten pelastat itsesi ja lapsesi koko tosta nyrjähtäneestä suhteesta. OK?
Minä vietän viidettä tai kuudetta perättäistä joulua itsekseni. Entinen anoppini kyllä pyysi heille, mutta en köyhyyttäni kehtaa. Menen sitten, kun viimein saan työtä ja itsetuntoni siltä osin kuntoon.
Toivon sulle kaikkea hyvää, jaksamista nyt joulun yli lapsen onnellisuus ykkösenä, sitten jatkossa voimaa nousta lapsinesi pelastusveneeseen.
Nyt oikeasti. Rahaa saa sossusta, tukia on jos jonkinlaisia, jos osaa vaan pyytää. Sinulla on vanhempasi ainakin, toivottavasti myös edes joku kaveri, joka voi kuunnella ja siten tukea. Ja me täällä suomi24:ssa :). Sekä tärkeimpänä oma lapsesi, jonka vilpittömyys ja viattomuus antavat voimaa. Joten - ajattele itsesi ja lapsesi parasta, ja jätä tuo ns. mies kasvamaan!
Tuollaiseen mieheen ei voi luottaa hädän hetkellä. Vaikka tosirakkauteen kuuluu suuttuminen ja typerän lapsellinen käyttäytyminenkin joskus, toista ei jätetä tuolla tavalla liriin! Ja jos ei ajattele edes syyttömän pienen lapsen tunteita jouluna, joutaa itse lastentarhaan oppimaan empatian alkeita. Vihaksi pistää >:(.
Niin, sossuta saa apua, no vasta arkena mutta kuitenkin. Ei voi kuin ihmetellä tätä elämää ja ihmisiä. Kaikenlaisia kusipäitä sitä pitää ollakin olemassa..
Miksi kaikki on miehesi syytä?? eikö omaa vastuuta ole sinulla ollenkaan?
Sori vaan mutta minun alaikäiset lapsenikin toimivat vastuullisemmmin/aikuisemmin,
Eivät tuhlaa saldoaan nollille...Eivätkä rahojaan loppuun, ja jää siten heitteille. Ja sinulla on pieni lapsikin josta olet vastuussa.
Miehesi tekee todellakin aivan oikein, koska odotat vain hänen pelastavan aina päiväsi. Sinulle ei kukaan ole kertonut että vastuu on sinun itsesi. Olet todellakin tiennyt että joulu on tulossa????? eikö vain??? ja sinun jouluvalmistelusi???? ei mitään. Ainoastaan vanhempiesi niskaan kaadat??
Toivottavasti miehesi ymmärtää sanoa Adios!
Mikä vitun mies? Kuvauksesta päätellen nurkissasi luuhaa laiskan pulskea, äidin pilaama pullahiiri. Jota ei oikeasti kiinnosta vittuakaan minkälainen joulu jollain YH:lla on. Lähde hyvä likka jo menee, maailmassa on oikeitakin miehiä. Älä pillitä, vaan lähde menee. Shit happens.
tuohan miehesi valitettavasti kuullostaa käsittämättömän itsekeskeiseltä nulikalta...miksi sinun pitäisi siivota aikuisen äijän sotkuja joka ei näköjään osaa ottaa huomioon sinua eikä lasta....
Ihmettelen, että olet noinkin kauan kattonut moista menoa. Ei kuullosta kyllä todellakaan sen arvoiselta. Mies joka välittää lähimmäisistään ja jolla on kyky eläytyä toisen asemaan ei käyttäydy noin kylmästi ja välinpitämättömästi.
Mitä näet tuossa miehessä...hänhän käyttäytyy todella loukkaavasti teitä kohtaan. Ja tottakai saat tuntea juuri niin kuin tunnet, suuttuminen tuossa tilanteessa on enemmän kuin normaalia. Sehän vain kertoo siitä, että mies viittaa kinttaalla sinun ja lapsen tarpeisiin.
Kuullostaa niin keskenkasvuiselta nulikalta, oletko jotenkin henkisesti hänestä riippuvainen...siltä kuullostaa...huh huh...enpä usko että huonommaksi voi mennä jos tommosen jätät taaksesi...
niin ajattelin vielä kertoa, että kun mieheni tuli kotiin sitten aatoiltana, hänen siskonsa on niin vihainen että on alkanut levittelemään minusta perättömiä juttuja, jotka on kuullut ystävältään, joka taas vihaa minua. Mieheni mielestä asia ei hänelle kuulu, hän ei välitä.
Mieheni äiti vihaa kuulemma minua, ja mieheni mielestä en olisi saanut soittaa ja "pilata" kaikkien AIKUISTEN joulua jotka siellä ovat.
Tänäänkin itkin NIIN paljon...
ostan siis oman auton ja mieheni ottaa toisen asunnon tyhjilleen koska ei kestä minua kun uhkailen erolla.
No kun seuraava riita tulee, niin voin potkia hänet pellolle!
Niin ja hän on vielä sitä mieltä että edes vihaisena ei saa purkaa pahaa oloansa parhaalle kaverille. Oli ladannut netistä ohjelman jolla voi tallentaa ystäväni ja minun mese keskustelut ja seurannut niitä.
Kertomatta minulle.
Sitten valitti kun olin haukkunut häntä.
Jestas.
kiitos kaikille vastanneille, kriisi meni ohi. Mies tuli takaisin samana iltana ja pidettiin pitkä keskustelu.
Päätin ostaa oman auton, eipä tarvi aina siitä tapella.
Mutta jotenkin sitä riidan aihetta tulee aina jostain.
Olisiko siihen omaan mieheen helppo purkaa kaikki patoutumat :-(
Sun miehes on TODELLA TÖRKEÄ! Vaikka minä tekisin kuinka tyhmän tempun tai riitelisin, niin avomieheni EI KOSKAAN jättäisi minua yksin jouluna tai muunakaan päivänä. Miehesi ei todellakaan kunnioita eikä arvosta sinua! Noin sikamaisen välinpitämättömyyden jälkeen minä sinuna lähtisin enkä antaisi periksi. Ihan sama kuinka paljon olet hänelle ennen joulua huutanut ja riidellyt, silti hänellä pitäisi sisimässään olla niin suuri rakkaus ja välittäminen sinua kohtaan, ettei jätä sinua YKSIN JOULUKSI. Hän ei rakasta sinua tarpeeksi, eikä varmasti tule koskaan rakastamaan vaikka kuinka yrittäisi vakuutella sinua.
no niin, eräänä iltana joulun pyhinä sitten päätimme erota.
Nyt asumme tyttöni kanssa kahdestaan.
Ja sanon kyllä että oli yksi elämäni parhaista ratkaisuista.
Kyllä, auto lähti
Kyllä, rahat on aina lopussa
Kyllä, jouduin ostamaan kasan uusia huonekaluja
Kyllä, joskus kuolen tylsyyteen, kun ei ole toista
Kyllä, joskus menee hermot tytön kanssa helpommin
Mutta:
en ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen!!!!!
Olemme erittäin hyviä ystäviä exän kanssa, ja totta puhuen en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen tiedän etten muuta kenenkään kanssa yhteen enää pitkään aikaan, ihanaa saada omaa aikaa, eikä tarvi selitellä kenellekään menoja.
Elämä on ihanaa kun sen oikein ymmärtää:)
Onnea sinulle tulevaisuuteen!