Joulu

Jos akka natkuttaa.
Tai no riippuu millä äänensävyllä se sanotaan.

miekkonen. kirjoitti:

Jos akka natkuttaa.
Tai no riippuu millä äänensävyllä se sanotaan.

Oletkos koskaan kuullut luottamuksesta, jonka varassa rakennetaan juhlia yhdessä? Jos mies aina pakenee vastuuta lähtemällä pois, niin voihan sen tietenkin pistää naölkuttavan akan piikkiin. Tässä tapauksessa ei ollut ns. nalkutusta vaan ihan asiallinen huomautus siitä, että torttutaikina kuuluu pakastimeen. Ja sitä lievennettiin sillä, että sanoin ettei ne tortut loppujen lopuksi niin tärkeitä edes ole. Onhan noita konvehteja etc. Mies vaan siitä suuttui, ja pisti takkinsa päälle ja lähti. Minä hiukan ihmettelen sitä, miten ihminen voi noin impulssiivisesti vaan lähteä kun kaikki on ihan hyvin...??

Lisätiedoksi vaan sinulle se, että ko. mieslesken kodin olen siivonnut ja edesmenneen vaimon jäämistöä perannut viimeisen 3 kuukautta. Mies ei tätäkään ole saannut aikaiseksi. Ihan lakanoita myöten olen pessyt ja puunannut. Seurustelun aikaan on mahtunut lähestulkoon vain ja ainoastaan miehen pyykin pesemistä, ruuan laittamista ja jäämistön perkaamista. nyt kun olisi ollut joulu, niin odotin kyllä saavani viettää edes tämän juhlan onnellisena ilman turhaa kiirettä, työtä ja siivoamista..

vai niin! kirjoitti:

Oletkos koskaan kuullut luottamuksesta, jonka varassa rakennetaan juhlia yhdessä? Jos mies aina pakenee vastuuta lähtemällä pois, niin voihan sen tietenkin pistää naölkuttavan akan piikkiin. Tässä tapauksessa ei ollut ns. nalkutusta vaan ihan asiallinen huomautus siitä, että torttutaikina kuuluu pakastimeen. Ja sitä lievennettiin sillä, että sanoin ettei ne tortut loppujen lopuksi niin tärkeitä edes ole. Onhan noita konvehteja etc. Mies vaan siitä suuttui, ja pisti takkinsa päälle ja lähti. Minä hiukan ihmettelen sitä, miten ihminen voi noin impulssiivisesti vaan lähteä kun kaikki on ihan hyvin...??

Lisätiedoksi vaan sinulle se, että ko. mieslesken kodin olen siivonnut ja edesmenneen vaimon jäämistöä perannut viimeisen 3 kuukautta. Mies ei tätäkään ole saannut aikaiseksi. Ihan lakanoita myöten olen pessyt ja puunannut. Seurustelun aikaan on mahtunut lähestulkoon vain ja ainoastaan miehen pyykin pesemistä, ruuan laittamista ja jäämistön perkaamista. nyt kun olisi ollut joulu, niin odotin kyllä saavani viettää edes tämän juhlan onnellisena ilman turhaa kiirettä, työtä ja siivoamista..

kertomiesi asioiden valossa en voi tietenkään tietää mitään varmuudella, mutta arvailla voin jotakin:

Mies on siis tuore leski, ja tämä on hänelle ensimmäinen joulu vaimon kuoleman jälkeen? Jos noin on, niin veikkaan, että torttutaikinalla ei oikeasti ollut mitään tekemistä hänen lähtönsä kanssa, vaan hänellä on suruprosessi vielä pahasti kesken. Suhteenne on ilmeisesti alkanut hyvin pian vaimon kuoleman jälkeen?

Leskelle yleensä kaikki juhlapäivät ovat rankimpia ensimmäisenä vuonna puolison kuoleman jälkeen, joten sinänsä ymmärrän, jos paine kumppanillasi on noussut niin kovaksi, että hän on halunnut tekosyyn avulla paeta yksinäisyyteen.

Anna hänelle aikaa. Ja samalla mieti, miksi itse hakeudut suhteeseen, jossa seurustelu tarkoittaa käytännössä toisen ihmisen töiden tekemistä.

EDIway kirjoitti:

kertomiesi asioiden valossa en voi tietenkään tietää mitään varmuudella, mutta arvailla voin jotakin:

Mies on siis tuore leski, ja tämä on hänelle ensimmäinen joulu vaimon kuoleman jälkeen? Jos noin on, niin veikkaan, että torttutaikinalla ei oikeasti ollut mitään tekemistä hänen lähtönsä kanssa, vaan hänellä on suruprosessi vielä pahasti kesken. Suhteenne on ilmeisesti alkanut hyvin pian vaimon kuoleman jälkeen?

Leskelle yleensä kaikki juhlapäivät ovat rankimpia ensimmäisenä vuonna puolison kuoleman jälkeen, joten sinänsä ymmärrän, jos paine kumppanillasi on noussut niin kovaksi, että hän on halunnut tekosyyn avulla paeta yksinäisyyteen.

Anna hänelle aikaa. Ja samalla mieti, miksi itse hakeudut suhteeseen, jossa seurustelu tarkoittaa käytännössä toisen ihmisen töiden tekemistä.

Mies on ollut leski kaksi vuotta eli ei ole kyseessä ensimmäinen yksinäinen joulu. Tämä olisi ollut kyllä meidän ensimmäinen yhteinen joulu.

Suruprosessissa olen tukenut viimeiset 7 kk, ja vaimon haudallakin käytiin eilen yhdessä kynttilä sytyttämässä.

Suruprosessi on ehkä kesken..en tiedä. Miehen mukaan näin ei enää ole. Eilen juuri juteltiin asiasta, ja hän sanoi muistavansa edesmennyttä puolisoaan muttei enää kaipaa häntä. Siivouksessa etc. olen ollut apuna, vaikka se tuntuukin pahalta. Miehen taloudessa kun on vain niitä heidän yhteisiä juttujaan eikä yhtään minun juttuani!

Äsken mies soitti ja pyyteli anteeksi, mutta enhän minä enää voi antaa anteeksi. On tämä sellainen loukkaus, kun minun luotani lähtee niiden muistojensa luokse. Paras kai antaa mennä lopullisesti..Eikä tietenkään kyse varmaan ole tuosta riidanaiheesta eli torttutaikinasta. Kyllä siellä syvemmällä on syy..Mies kun aina hermostui kun edesmenneen vaimon sukulaisilta tuli joulukortteja ja viestejä. Niitä hän minulle esitteli vihapäissään, ja hoki että tajusinko, ettei niitä ole minulle osoitettu. Tietenkin minä sen tajusin, mutten oikein ymmärtänyt sitä miksi siitäkin piti minulle raivota. Ehkäpä sekin oli sitä sisäistä tuskaa, ahdistusta ja ristiriitaa, jota hänen oli niin vaikea kestää. Muistot tulivat niin paljon pintaan..

lisää kirjoitti:

Mies on ollut leski kaksi vuotta eli ei ole kyseessä ensimmäinen yksinäinen joulu. Tämä olisi ollut kyllä meidän ensimmäinen yhteinen joulu.

Suruprosessissa olen tukenut viimeiset 7 kk, ja vaimon haudallakin käytiin eilen yhdessä kynttilä sytyttämässä.

Suruprosessi on ehkä kesken..en tiedä. Miehen mukaan näin ei enää ole. Eilen juuri juteltiin asiasta, ja hän sanoi muistavansa edesmennyttä puolisoaan muttei enää kaipaa häntä. Siivouksessa etc. olen ollut apuna, vaikka se tuntuukin pahalta. Miehen taloudessa kun on vain niitä heidän yhteisiä juttujaan eikä yhtään minun juttuani!

Äsken mies soitti ja pyyteli anteeksi, mutta enhän minä enää voi antaa anteeksi. On tämä sellainen loukkaus, kun minun luotani lähtee niiden muistojensa luokse. Paras kai antaa mennä lopullisesti..Eikä tietenkään kyse varmaan ole tuosta riidanaiheesta eli torttutaikinasta. Kyllä siellä syvemmällä on syy..Mies kun aina hermostui kun edesmenneen vaimon sukulaisilta tuli joulukortteja ja viestejä. Niitä hän minulle esitteli vihapäissään, ja hoki että tajusinko, ettei niitä ole minulle osoitettu. Tietenkin minä sen tajusin, mutten oikein ymmärtänyt sitä miksi siitäkin piti minulle raivota. Ehkäpä sekin oli sitä sisäistä tuskaa, ahdistusta ja ristiriitaa, jota hänen oli niin vaikea kestää. Muistot tulivat niin paljon pintaan..

ja harkittuja ajatuksia selitykseksi tilanteeseenne. Itselleni syntyi myös vaikutelma, että miehen suruprosessi on vielä kesken, vaikka hän on toista sanonutkin. Kun on pitkä suhde takana ja kumppani kuolee, voi mennä jopa kymmenenkin vuotta, ennenkuin asiat on selvitetty menneisyyden kanssa ja on valmis uuteen suhteeseen ilman typeriä yhteentörmäyksiä.

Mies ehkä vertaa sinua edesmenneeseen kumppaniinsa, eikä voi käytännön tasolla hyväksyä sitä, että olet erilainen. Ehkä hän oli kuvitellut löytäneensä sinussa kopion vaimostaan, mutta huomatessaan, ettei näin olekaan, pinna palaa ajoittain.

Myönteistä minusta on se, että mies pyyteli anteeksi käytöstään; sinun velvollisuutesi olisi antaa moinen pikkujuttu anteeksi, mikäli yleensä haluat jatkaa miehesi kanssa. Kyllä mies voi vielä pitkäänkin olla sielu vereslihalla, mutta jos rakkautta puoleltasi löytyy, tulette kyllä selviämään ajan myötä.

tuli viisaita kirjoitti:

ja harkittuja ajatuksia selitykseksi tilanteeseenne. Itselleni syntyi myös vaikutelma, että miehen suruprosessi on vielä kesken, vaikka hän on toista sanonutkin. Kun on pitkä suhde takana ja kumppani kuolee, voi mennä jopa kymmenenkin vuotta, ennenkuin asiat on selvitetty menneisyyden kanssa ja on valmis uuteen suhteeseen ilman typeriä yhteentörmäyksiä.

Mies ehkä vertaa sinua edesmenneeseen kumppaniinsa, eikä voi käytännön tasolla hyväksyä sitä, että olet erilainen. Ehkä hän oli kuvitellut löytäneensä sinussa kopion vaimostaan, mutta huomatessaan, ettei näin olekaan, pinna palaa ajoittain.

Myönteistä minusta on se, että mies pyyteli anteeksi käytöstään; sinun velvollisuutesi olisi antaa moinen pikkujuttu anteeksi, mikäli yleensä haluat jatkaa miehesi kanssa. Kyllä mies voi vielä pitkäänkin olla sielu vereslihalla, mutta jos rakkautta puoleltasi löytyy, tulette kyllä selviämään ajan myötä.

Miehen suruprosessi on todellakin kesken myös minun mielestäni. Yritän toki ymmärtää, mutta minä olen loppujen lopuksi aivan vieras ihminen koko jutussa. Kyllähän surevakin voi taiten käyttää toisten hyväntahtoisuutta hyväkseen. Luulen, että juuri tämän surun varjolla mies on saanut tehdä kaikenlaista ilman mitään vastuuta. Jokaisessa sopivassa tilanteessa mies vetää asian esiin saadakseen sympatioita.

Lesken jos kenen pitäisi ymmärtää ihmismielen haavoittuneisuus. Menetyksen jälkeen ei kukaan aidosti sureva voi olla niin julma kuin tämä mies on. Poislähteminen aattoiltana ei ole ihan noita ikävämpiä juttuja, vaan mies on myös ansioitunut läpisimisellä, potkimisella etc. Todellakin!! Minusta tuntuu että olen hänen siivoojansa ja paidan pesijänsä. Minulla itselläni naisena ei ole mitään arvoa. Tässä suhteessa mies käyttää minua hyväkseen, ja nyt sitten kun olisi pitänyt olla aikaa olla kahden..mies liukenee ovesta ulos ilman mitään vastuuta siitä miltä minusta tuntuu. Ja huom!! Minäkin olen menetyksiä kuoleman kautta kokenut. Olen myös kokenut raskaan avioeron. Ymmärtääköhän tämä arvon leski sitä, että myös muilla voi tässä maailmassa olla vaikeaa ilman hänen oikutteluaan.

minä vaan kirjoitti:

Miehen suruprosessi on todellakin kesken myös minun mielestäni. Yritän toki ymmärtää, mutta minä olen loppujen lopuksi aivan vieras ihminen koko jutussa. Kyllähän surevakin voi taiten käyttää toisten hyväntahtoisuutta hyväkseen. Luulen, että juuri tämän surun varjolla mies on saanut tehdä kaikenlaista ilman mitään vastuuta. Jokaisessa sopivassa tilanteessa mies vetää asian esiin saadakseen sympatioita.

Lesken jos kenen pitäisi ymmärtää ihmismielen haavoittuneisuus. Menetyksen jälkeen ei kukaan aidosti sureva voi olla niin julma kuin tämä mies on. Poislähteminen aattoiltana ei ole ihan noita ikävämpiä juttuja, vaan mies on myös ansioitunut läpisimisellä, potkimisella etc. Todellakin!! Minusta tuntuu että olen hänen siivoojansa ja paidan pesijänsä. Minulla itselläni naisena ei ole mitään arvoa. Tässä suhteessa mies käyttää minua hyväkseen, ja nyt sitten kun olisi pitänyt olla aikaa olla kahden..mies liukenee ovesta ulos ilman mitään vastuuta siitä miltä minusta tuntuu. Ja huom!! Minäkin olen menetyksiä kuoleman kautta kokenut. Olen myös kokenut raskaan avioeron. Ymmärtääköhän tämä arvon leski sitä, että myös muilla voi tässä maailmassa olla vaikeaa ilman hänen oikutteluaan.

vielä sortuu tuollaiseen ansaan ja vapaaehtoisesti?

Nautitko siitä, että itsetuntosi latistetaan, sinua läpsitään ja potkitaan ja käytetään ilmaisena kodinhoitajana?

Mies ei ole terve, pakene kun vielä voit.

minä vaan kirjoitti:

Miehen suruprosessi on todellakin kesken myös minun mielestäni. Yritän toki ymmärtää, mutta minä olen loppujen lopuksi aivan vieras ihminen koko jutussa. Kyllähän surevakin voi taiten käyttää toisten hyväntahtoisuutta hyväkseen. Luulen, että juuri tämän surun varjolla mies on saanut tehdä kaikenlaista ilman mitään vastuuta. Jokaisessa sopivassa tilanteessa mies vetää asian esiin saadakseen sympatioita.

Lesken jos kenen pitäisi ymmärtää ihmismielen haavoittuneisuus. Menetyksen jälkeen ei kukaan aidosti sureva voi olla niin julma kuin tämä mies on. Poislähteminen aattoiltana ei ole ihan noita ikävämpiä juttuja, vaan mies on myös ansioitunut läpisimisellä, potkimisella etc. Todellakin!! Minusta tuntuu että olen hänen siivoojansa ja paidan pesijänsä. Minulla itselläni naisena ei ole mitään arvoa. Tässä suhteessa mies käyttää minua hyväkseen, ja nyt sitten kun olisi pitänyt olla aikaa olla kahden..mies liukenee ovesta ulos ilman mitään vastuuta siitä miltä minusta tuntuu. Ja huom!! Minäkin olen menetyksiä kuoleman kautta kokenut. Olen myös kokenut raskaan avioeron. Ymmärtääköhän tämä arvon leski sitä, että myös muilla voi tässä maailmassa olla vaikeaa ilman hänen oikutteluaan.

elämästäsi, sinunlaisellesi Donnalle kyllä löytyy ottajia pilvin pimein, heti kun ekan kapakan oven avaa!

Leski saa painella elämääsi hankaloittamasta niin kauas, kuin pippuri kasvaa tai vielä kauemmaskin, mokomakin tunteeton hyväksikäyttäjä.

äijä ulos kirjoitti:

elämästäsi, sinunlaisellesi Donnalle kyllä löytyy ottajia pilvin pimein, heti kun ekan kapakan oven avaa!

Leski saa painella elämääsi hankaloittamasta niin kauas, kuin pippuri kasvaa tai vielä kauemmaskin, mokomakin tunteeton hyväksikäyttäjä.

Tuo todellakin on käväissyt useamman kerran mielessä! Prosessi jatkuu vielä, mutta vähitellen etäisyys auttaa varmasti asiaa. Henkisesti voi etääntyä ja alkaa katsella ikäänkuin ulkopuolisena koko juttua. Minä katselen nyt miestä uusin silmin, enkä todellakaan aio enää mennä auttamaan ja ymmärtämään. Liika on liikaa minullekin! Kapakasta tuskin lähden miestä hakemaan, mutta ehkä kannattaa mennä Ikeaan!!

neuvosta kirjoitti:

Tuo todellakin on käväissyt useamman kerran mielessä! Prosessi jatkuu vielä, mutta vähitellen etäisyys auttaa varmasti asiaa. Henkisesti voi etääntyä ja alkaa katsella ikäänkuin ulkopuolisena koko juttua. Minä katselen nyt miestä uusin silmin, enkä todellakaan aio enää mennä auttamaan ja ymmärtämään. Liika on liikaa minullekin! Kapakasta tuskin lähden miestä hakemaan, mutta ehkä kannattaa mennä Ikeaan!!

tilaisuutesi???! Silmäsi avautuivat ja kun hän tämän viimeisensä teki, on sinun aika tehdä oma ratkaisusi, nythän siihen on tilaisuus! Älä toki jää odottamaan mitään pahempaa...ja jo nytkin saat pelätä turvallisuutesi puolesta. Pyri turvaamaan fyysinen/henkinen loukkaamattomuutesi!