Kirjoittamaan tänne jouluna. Minä en kestä enään yhtään anoppiani. Meitä miniöitä on kaksi ja minä olen se huonompi puoli. Toinen on hyvä kaikessa ja hän itsekkin tietää sen. Heillä on kivaa yhdessä ja tapailevat ja ovat paljon yhdessä, mutta minut jätetään kaiken ulkopuolelle. Sitten tämä anoppi kertoo miehelleni asioita, joita ei saa minulle kertoa, ne on vaan selville tullut myöhemmin. Mihin tämä nainen pyrkii ja miksi ja minusta ei ole hänelle haittaa pidän yhteyttä niin vähän kuin mahdollista. Noin 2 kuukauden välein. Ei minun tarvitse kalastaa hänen suosiota tai hyväksyntää, pärjään kyllä näinkin, ajattelen säälivästi ja osoitan olemalla hiljaa ettei minua kiinnosta, enkä jaksa niitä juttuja enään.
Pidän häntä hieman hölmönä ihmisenä, silti tuntuu pahalta. kun tuntee sen niin nahoissaan ettei ole pidetty.
Pidän häntä hieman hölmönä ihmisenä, silti tuntuu pahalta. kun tuntee sen niin nahoissaan ettei ole pidetty.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävä kyllä, jos anoppisi tulee hyvin toimeen toisen miniän kanssa, joka ei pidä häntä hölmönä, niin ei hänellä ole tarvetta tupata sinun seuraasi.
Olet ilm. kirjoittanut asiasta ennenkin, joten sinä kuitenkin haluaisit päästä sisäpiiriin.
Minusta tuntuu, että olette puolin ja toisin joutuneet kierteeseen, johon ei kumpikaan tosissaan olisi halunnut.
Kun sinä käyttäydyt anoppiasi kohtaan kertomallasi tavalla, en yhtään ihmettele, ettei hän kovin paljon halua olla kanssasi tekemisissä. Kyllä myös hän tuntee nahoissaan säälivät ajatuksesi ja huomaa, ettei sinua hänen puheensa, eikä seuransa kiinnosta.
En minä tarkoita, että syy olisi yksin sinun, en ollenkaan. Tilanne on vaan huomaamatta ajautunut tähän. Sinä tunnet itsesi loukatuksi ja käyttäydyt aina vaan töykeämmin, mikä lisää anoppisi puolelta vettä myllyyn.
Jos olisit ainoa miniä, saattaisi tilanne olla ihan erilainen. Nyt tämä toinen miniä varmasti on asiasta tietoinen ja yrittää kaikkensa pysyäkseen suosiossa. Et ole kertonut, miten hän sinuun suhtautuu, mutta ilm. ottaa kaiken irti suosikkiasemastaan, eikä yritäkään vetää sinua porukkaan, ettei saisi kilpailijaa.
Voihan anoppikin sisimmässään pelätä, että te kaksi miniää ystävystyisitte ja liittoutuisitte, jolloin hän itse jäisi kolmanneksi pyöräksi.
Tähän on vaikea antaa mitään neuvoja. Yritä nyt kuitenkin olla näyttämättä kaikkia tunteitasi ja käydä siellä vaikka eri aikoina, kuin toinen miniä. Käynti kahden kuukauden välein on myös melko harvakseltaan. Riippuu tietenkin välimatkasta.
Jos haluat edes jollakin lailla paremmat välit, niin kyllä sinun on otettava ystävällisempi asenne, eikä paisuteltava vain negatiivisia puolia.
Joku varmasti sanoo, ettei sinun tarvitse olla anoppisi kanssa missään tekemsissä. Ei tarvitsekaan. Moni miniähän uhoaa, kuinka on pistänyt välit poikki, eli siitä vaan, sen voit aina tehdä.
Minä nyt kuitenkin lähden siitä, että haluaisit saada anoppisi kanssa toimivat välit, kun kerran tänne kirjoitat.
Voisit kyllä keskustella asiasta miehesi kanssa, vaikka eivät miehet, putkiaivoillaan välttämättä, kaikkia naisten keskinäisiä, hienovaraisia juonitteluja ymmärrä.
Toivon sinulle kuitenkin Hyvää Uutta Vuotta!
Olipa ilkeämielinen kirjoitus! Outoa että haluat masentaa jo masennettua. Kyllä tällaista liittoutumista tapahtuu, jopa äidit liittoutuvat sisaruksista (lapsistaan) toisen kanssa toista vastaan, miksei sitten anopit ja miniät. Silloin se ulkopuolelle jätetty on vapaata riistaa pilkalle, syrjinnälle ja haukkumiselle. Aivan samoja kuvioita kuin koulukiusaamisessa tyttöjen kesken: "Ei olla ton kaa". Ja mielestäsi vika on anopin tyhmyyden läpi näkevässä kaltoin kohdellussa, joka on yrittänyt olla ärsyttämättä. Olet varmaan itse anoppi, joka kuvittelee, että miniän epäkohteliaisuus on syynä tilanteeseen. En usko ollenkaan neuvoihisi.
Oletan, ettet ole alkuperäinen kirjoittaja, joten olisin odottanut, että vuodatuksesi jälkeen olisit antanut parempia, tai edes jotain neuvoja, joita AP pystyisi noudattamaan. Minä en sen kummempia neuvoja osaa antaa.
Eihän asia pelkällä AP:n surkuttelemisella ja päänsilityksellä miksikään muutu. Yritin ottaa huomioon molemmat osapuolet. En halunnut olla ilkeämielinen, mutta käsitellä asiaa mielestäni tasapuolisesti.
Täällähän saa monenlaisia neuvoja, mutta onneksi kenenkään ei ole pakko uskoa yhtään mitään. Jos olisit lukenut tekstini vähän tarkemmin, olisit huomannut mm., kun sanoin, etten syytä AP:tä, en ollenkaan. Tilanne vain on ajautunut siihen. Alussa hänet tietenkin olisi pitänyt ottaa vastaan eri tavalla, eikä lähtöasetelma ollut hänen vikansa. Nyt ei kuitenkaan enää olla siinä tilanteessa. Minä puhuin nykyajasta. Tässä vaiheessa AP:n käytös vain provosoi anoppia, joten kumpikin jättää toisensa omilleen, eikä mitään muutosta ole odotettavissa.
Koska paljon keinoja ei minun käsittääkseni ole käytössä, suosittelen edelleenkin ystävällisyyttä. Eri asia on, auttaako tähän mikään, koska luulen toisen miniän olevan vahvasti asiassa mukana. Vetäisihän hän muuten AP:n mukaan.
Ja kyllä, minä olen anoppi 15 vuoden ajalta. Olen ollut myös miniä, ensin mieheni sittemmin kuolleen äidin, ja myöhemmin apen uuden vaimon miniä ja hyvä ystävä, joten pystyn asettumaan kummankin osaan.
'Sydämen kyllyydestä suu puhuu' enkä neuvoja pyrkinyt antamaan. Itse olen myös anoppi ja mielestäni kaikki neljä miniääni, osa jo entisiä, ovat olleet parempia ihmisiä kuin minä, eikä minun ole tarvinnut heitä neuvoa. Alkuperäisen tilannetta voi silti ymmärtää ja sympatiseerata, vaikkei neuvoa osaisikaan. Minusta hän menettelee nykyisellään jo ihan oikein. Hauskaa, että olet ollut itse onnistunut miniä! Olisi myös mukava kuulla, millaiset välit sinulla on omaan miniääsi.
Minä pidän itseäni miniäni kanssa tasavertaisena. Kummallakin meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, kuten kaikilla ihmisillä. Hän ei kuitenkaan minun neuvojani tarvitse, enkä minä hänen. Emme myöskään niitä toisillemme tyrkytä.
Ja kiitos vaan kysymästä, minulla on ihan hyvät välit miniäni kanssa. Juuri vietimme heidän perheensä luona jouluaaton toisten appivanhempien kanssa. Taitaisit hämmästyä, jos tietäisit kuinka paljon ja läheisesti, olemme lastenlasten syntymän jälkeen olleet tekemisissä. Se ei kuitenkaan kuulu tähän asiaan.
Eipä tällä alkuperäisellä kirjoittajalla kovin paljon apua siitä sympatiseeraamisesta ole ollut, koska tilanne ei aikaisemmasta kirjoituksesta ole miksikään muuttunut. Varmasti hän siloin kuitenkin sympatiaa ja ymmärtämystä on osakseen saanut.
Minä nyt sentään, vaikkakin huonolla tuloksella, yritin keksiä keinoja tilanteen laukaisemiseksi.
Sinun mielestäsi hän menettelee nykyisellään jo ihan oikein. Siis tilanne voi mielestäsi jatkua samanlaisena, kunnes anoppi nöyrtyy ja ilm. myös toinen miniä luopuu valta-asemastaan. Niin sitä pitää. Kaikki ovat asemissaan ja AP yksinäisenä kärsii pahiten. No, ainahan voi pistää välit poikki ja kirjoittaa tänne, niin kyllä joku kaltaisesi on valmis teetä ja sympatiaa tarjoamaan.
Luin ensimmäisen vastauksesi uudelleen ja olit kyllä ihan oikeassa suositellessasi miniälle ystävällisempää asennetta anoppiaan kohtaan. Niinhän se metsä vastaa kuin sinne huudetaan, eikä ystävällisyydestä ole koskaan haittaa. Se oli hyvä neuvo, joten myönnän olleeni väärässä. Joskus pelkkä myötätuntoinen kuunteleminenkin tekee hyvää kun toinen purkaa mieltään, ja hän keksii sitten ehkä ihan itse oikeat menettelytavat. Itse en oikein usko että ihmisiä voi muuttaa, mutta jos voi niin ystävällisyys on todella voimakas keino, kunhan se on aitoa.