Tämä ei varsinaisesti kuulu aiheeseen, mutta kerron kuitenkin. Olen seurustellut kohta 2 vuotta ja kaikki toimii avopuolisoni kanssa. Hän on ihana ihminen ja arvostan häntä todella paljon, mutta se jokin puuttuu suhteesta. Välitän hänestä ystävänä, mutten rakata häntä avopuolisona tarpeeksi; en koskaan edes rakastunut häneen täysillä, kiintymys kehittyi ajan myötä. Nyt olen aika varma, etten tule viettämään loppuelämääni hänen kanssaan vahvojen tunteiden puuttumisen takia.
Mutta. Jos jätän hänet, jään takuuvarmasti kaipaamaan häntä! Suhteemme on kuitenkin sen verran hyvä ja lämmin, olemme kuin sielunYSTÄVÄT. Mitä teen? Kaipaan muita miehiä ja intohimoa, mutta menetänkö elämäni parhaan asian jos eroan?
Mutta. Jos jätän hänet, jään takuuvarmasti kaipaamaan häntä! Suhteemme on kuitenkin sen verran hyvä ja lämmin, olemme kuin sielunYSTÄVÄT. Mitä teen? Kaipaan muita miehiä ja intohimoa, mutta menetänkö elämäni parhaan asian jos eroan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
jättää turhan takia, kyllä sitä löytyy irtomunaakin aina sopivissa väleissä, on vielä kaksin verroin jännenpää.
sillä olen ollut tuollaisessa liitossa 20 vuotta. Eli voit miettiä haluatko ystävyyssuhteen vai rakkaussuhteen? Minä valitsin ystävyyden, joka on hyvä, tasapainoinen, huumorintajuinen... hyvä olla yhdessä. Mutta rakkaus, sitä en tiedä millainen se on. En koskaan ole kokenut tulista, intohimoista rakkautta ja sitä kaipaan tänään enemmän kuin koskaan!! Mieti mitä haluat elämältäsi. Meillä on kaksi ihanaa lasta, jotka tulevat pitämään meidät yhdessä vielä pitkään.
mutta sinuna valitsisin tällä hetkellä tämän suhteen jossa olet,koska saatat olla ihminen joka tulee haikailee loppuelämänsä tätä suhdetta,jos nyt lopetat ilman varsinaista syytä.Jos rinnalleen saa tasapainoisen suhteen ja kaikki on hyvin,on maailman hulluinta ja typerintä lähteä ns."jonkun" suuren rakkauden perään, mikä antaa sinulle todennäköisesti,surua, murhetta ja kyyneleitä, niin se vaan menee.(ihan omakohtaista kokemusta on ja tässä sitä ollaan,tavallaan yksin huonon kaverin kanssa).SIIS PYSY SUHTEESSA JOSSA ON HYVÄ OLLA KYLLÄ SITÄ RAKKAUTTAKIN RIITTÄÄ, tehkää yhdessä suhteen eteen töitä,niin varmasti se palkitaan.Kaikkea hyvää teille!
Keskustele prkle sen äijäsi kanssa mitä mokomia täältä kyselet? mun mielestä sun äjä pitäisi saada tietää että sun mielestä 'jotakin puuttuu!
Ehkä miehenkin mielestä kun useinmiten tuollainen tunne on molemminpuollista mutta, pariskunta ei uskalla sanoa sitä suoraan kun pelkää elää yksin ilman jotakin miestä/naista!
Elämä menee hukkaan ja pilaat toisen elämän mahdollisuuden saada parempaa shuteen jossa kaikki synkkaan kunnolla niin kuin kuuluu eli 100% sti eikä olla VAIN suhteessa kavereita,harrastavat intohimoista seksiä myös!
Juu, mulla on kanssa samanlainen ongelma.. Tosin, että tää toinen osapuoli pitää mua vielä itsestäänselvyytenäkin. Mutta pelkään vaan sitä, että millaista se elämä olisi sitten ilman tuota heppua.
Mitä pidempään olette yhdessä sitä vaikeampi on ero varsinkin sille jätetylle osapuolelle. On väärin tietää mielessään ettei rakasta toista eikä tule viettämään elämäänsa hänen kanssaan ja silti jatkaa suhdetta. Tee toiselle palvelus, jätä hänet. Myöhemmin satutat häntä vain enemmän.
ovat kaksi eri asiaa. kannattaa miettiä, kummanlaisessa suhteessa haluaa elää. jos myöhemmin rakastut johonkin toiseen tulisesti, niin mitä sitten teet? silloin puolisoasi vasta satuttaakin, jos lähdet suhteesta. älä enää huijaa häntä (jos hän luulee että rakastat häntä) äläkä vie hänen aikaansa.
kyllä minäkin rakastan ystäviäni, mutta se rakkaus on aivan erilaista, kuin se mitä olen joitain miehiä kohtaan tuntenut.