Päällisin puolin kaikki on hyvin - on töitä, koti, ihanat lapset, OMA elämä. Murheet alkaa kun aina joskus yksinäisyys lyö päälle kaikesta huolimatta.
Sillon iskee aivan tolkuton ihmisen ikävä, enkä nyt tarkoita seksiä, vaikka sekin maistuis - halu olla toista lähellä, koskettaa, koskettaa, koskettaa... Mulla on aivan älytön hellyydenkaipuu, enkä tahdo vain saada vaan ehkä enemmänkin antaa, olla hyvä jollekulle ja samalla imee lämpöö itseenikin.
Vaikeinta on se, että kun joskus johonkuhun ihastuu ja pääsee vähän iholle, niin oma järkevä minäni katoaa kuin taikaiskusta, kaikki se varmuus ja vahvuus jota arjessani minussa on murenee - minusta tulee taas teinityttö, kyttään puhelinta ja kaipaan vakuutteluja ym. Sen heikkouden takia olen kovettanut itseäni ja välttelen tilanteita joista jonkinlainen ihmissuhde voisi alkunsa saada.
Enkä itseasiassa välttämättä haluakaan "kokopäiväsuhdetta", haluan elää omaa elämääni ja olla vahva omassa arjessani, mutta onko mahdollista löytää miestä jonka kanssa kulkea rinnan, silti omaa tietään???
Sillon iskee aivan tolkuton ihmisen ikävä, enkä nyt tarkoita seksiä, vaikka sekin maistuis - halu olla toista lähellä, koskettaa, koskettaa, koskettaa... Mulla on aivan älytön hellyydenkaipuu, enkä tahdo vain saada vaan ehkä enemmänkin antaa, olla hyvä jollekulle ja samalla imee lämpöö itseenikin.
Vaikeinta on se, että kun joskus johonkuhun ihastuu ja pääsee vähän iholle, niin oma järkevä minäni katoaa kuin taikaiskusta, kaikki se varmuus ja vahvuus jota arjessani minussa on murenee - minusta tulee taas teinityttö, kyttään puhelinta ja kaipaan vakuutteluja ym. Sen heikkouden takia olen kovettanut itseäni ja välttelen tilanteita joista jonkinlainen ihmissuhde voisi alkunsa saada.
Enkä itseasiassa välttämättä haluakaan "kokopäiväsuhdetta", haluan elää omaa elämääni ja olla vahva omassa arjessani, mutta onko mahdollista löytää miestä jonka kanssa kulkea rinnan, silti omaa tietään???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sama täällä, paitsi minusta ei mikään niinkään "vahvuus katoa", enemmänkin pelkään miehen tulevan minusta riippuvaiseksi ja jatkuvasti olevani jollain tavlla hänelle "jotain velkaa".
Olen varmaan sinua aika paljon nuorempi, lapseton ja koulutukseeni panostava. Perhe ja ystävät ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, miehestäkin kaipaisin nimenomaan kumppanuutta. Haluaisin olla "tiimin" toinen jäsen. En vain ole törmännyt tarpeeksi itsenäiseen ja määrätietoiseen mieheen. Toivoisin samankaltaista vahvuutta kuin itsessänikin on ja yhdessäoloa rakkaudesta, arvostuksesta ja kunnioituksesta toista kohtaan.
Toisaalta pelkään kuitenkin myös jollain tasolla pettämistä. Koska tunnen ja tiedän itseni niin hyvin ja olen tasapainoinen, enkä voisi kuvitellakaan harrastelevani mitään seikkailuja, pelkään ettei samankaltaista miestä ole olemassakaan. Pelkään, ettei miehistä oikeasti ole luottamukseni arvoisiksi, vaan hän juoksisikin ennenpitkää alapäänsä johdattelemana jonkun bimbon perässä. En tavallaan halua varata pilariin, joka kuitenkin sortuu, on turvallisempaa varata vain itseensä.
Olen itse ihan nätti ja olen jotenkin ollut niin järkyttynyt ukkomiehiltä saamastani huomiosta, että takaraivoon on juurtunut ajatus, etten ikinä halua olla heidän vaimojensa nöyryyttävässä asemassa. Mielummin kuljen sitten polkuni yksin -ja jokatapauksessa nytkin jostain syystä tätä dilemmaa kuitenkin pohdin...
Olen mies ja tuntuu vaikealta luottaa keneenkään. Haluaisin että kaikki fyysinen koskettaminen olisi merkityksellistä. Että sitä kautta voisi sitten todella vahvistaa luottamusta, kun sitä on vähitellen saanut syntymään. Mutta sitten tuntuu että koskettaminen ei merkitse muille. En ymmärrä miksi koskettaminen ei ole todella tärkeää ihmisille. Miksi sitä "tuhlataan" ja sen myötä pilataan mahdollisuuksia läheisempään suhteeseen, myös tulevaisuudessa. Miksei haluta tutustua rauhassa ja ihastua ja rakastua (oikeasti), vuosien saatossa?
Ymmärrän että voi tyydyttää halujaan tai täyttää jotain tarpeitaa, mutta tuntuu että en vain sovi sellaisen ihmisen kanssa yhteen, jotka tuolla tavalla ovat eläneet (edes joskus). Ja sitten on ne herkät tytöt, jotka ovat unelmiensa siivittäminä nuorina ja sokeina kokeneet pettämistä tms. En tajua heitäkään. Miksi he ovat hypänneet sellaiseen suhteeseen? En vain pysty heitäkään ymmärtämään, niin mukavia kuin he muuten olisivatkin.
En tajua ketään täällä. En tajua miksi koskettaminen ei ole oikeasti tärkeätä. Kun itse ajattelen että vain siten voi luoda läheisen suhteen toiseen. En tajua.
(Oikeasti tulen vain (liian) hyvin toimeen itseni kanssa ja siksi saan olla yksin?)
..vaikka olenkin mies. Jouluna läheisyyden ja yhteisön tarve korostuu. On kuitenkin varminta pysyä sinkkuna kun on tarpeeksi monta kertaa pettynyt. Vaikka olisi miten kunnollinen niin yksi naisten lehdessä oleva itsenäisyyden ylikorostusartikkeli riittää kääntämään naisen pään. Normaali suhde alkaakin tuntua ahdistavalta, ennaltamäärätyltä...jne..
omalla kohdallani en ole lukenut ensimmäistäkään artikkelia ko aiheesta.
Olen tullut vahvaksi näiden kohta yhdeksän vuoden aikana, jotka olen lasteni kanssa ollut yksin, mutta kuten sanottu ihastuminen sekoittaa (vieläkin) koko pakan.
Ehkä osansa on myös tuo pettämisen pelko, onko uskollisia miehiä, todella, olemassa?
En myöskään tahdo pettyä.
En tiedä sitten, epäilen kyllä, että jo varattuja he sitten ovatkin. En ainakaan itse tahtoisi erossa olo aikanamme miettiä mitä mies tekee ja kenen kanssa. Jos hän on esim. työnsä puolesta matkalla tms. pitäisi luottamuksen olla itsestäänselvyys. Minusta siis näin.
Mutta se mitä olen nyt itse työni kautta näihin matkustaviin avioituneihin bisnesmiehiin tutustunut, niin olen _järkyttynyt_ !
Pidän heitä kyllä myös jokseenkin tyhminä, en kertakaikkiaan tajua mitä järkeä on mennä naimisiin jollei oikeasti sitoudu. Enkä tajua miten voi muka olla suhteessa, jollei kykene asioista keskustelemaan.
samaa ihmetellyt. Sen harvan kerran kun olen ollut yössä, ainoat jotka tulevat tekemään tuttavuutta ovat yllätys yllätys! varattuja.
Olen ajatellut että heidänhän on turvallista tulla ottamaan kontaktia, ei ole mitään hävittävää ja parhaassa tapauksessa voi saada mukavaa vaihtelua jostakin (epätoivoisesta) yhden illan tuttavuudesta - ei kiitos!
Onneksi en ole sille tielle lähtenyt, kuten yksi tuttavuuteni (varattu mies hänkin) osuvasti sanoi: sillä tiellä polttaa itsensä puolessa vuodessa.
Parempi kokonaan ilman kuin jonkun kertakäyttötavarana.
Kyllä uskollisia "kunnollisia" miehiä on. Niissä on vaan joku vika jonka takia ovat jääneet sinkuiksi. Huonot sosiaaliset taidot, ulkonäössä joku vika, lyhyt, aliarvostettu työ tai joku syy minkä takia eivät ole kelvanneet kenellekkään ja jossain vaiheessa lopettaneet yrittämisen. Keskitasoiset ja sitä paremmat on varattu jo nuorena.
Mulla on varmaan huono huumorintaju =). Ei kai kukaan voi vakavissaan ajatella, että miehiä (tai naisia) voisi jotenkin lokeroida eri tasoille ja ajatella minkään yksittäisen seikan vaikuttavan siihen että henkilö jää ilman kumppania.
Me ihmiset arvostamme onneksi hyvin monenlaisia asioita toisissamme, joten myös vajavaisilla ja epäonnistuneilla ihmisillä on mahdollisuus löytää kumppani.Itse naimisissa olleena ja eron jälkeen useamman kerran suerustelua yrittäneenä en käsitä miksi vapaissa miehissä (tai naisissa) tulisi nähdä enemmän vikoja kuin varatuissa. Eivät parisuhteessa elävät ihmiset, olivatpa he miehiä tai naisia ole sen täydellisempiä kuin sinkutkaan. Toisin sanoen, eivät yksin jääneet miehet tai naiset ole mitenkään viallisia pelkästään asumismuotonsa perusteella.
Uskon että sinkuissa, (myös miehissä) on luotettavia ja uskollisia ihmisiä, jotka haluavat sitoutua. Uskon näin, vaikka omalle kohdalleni ei vielä olekaan sopivaa löytynyt. Tietenkin on myös sinkkuja jotka eivät halua sitoutua. Tärkeintä olisi itse tietää mitä haluaa ja olla rehellinen elipä sitten parisuhteessa tai sinkkuna. Rehellisyys ei taida olla sidoksissa tiettyihin ulkoisiin ominaisuuksiin, joten joskus on otettava riskejä ja uskallettava luottaa. Uskottomuus ei myöskään kai ole niinkään sinkkujen vaan nimenomaan parisuhteen ongelmien yksi ilmnemismuoto. Että eivät ne kaikki pariutuneetkaan kai ole täydellisiä.
Aina on toivoa löytää itselle sopiva =).
Hyvät vuoden jatkot kaikille!