Musta on ollut joulu minullakin, sielu rikki revitty. Kaikki kaunis olikin vain ohikiitävää.
Lyhyt, mutta intensiivinen suhde, keskusteluja arvoista, karmanlaista, elämästä, tulevaisuudesta - ilman pilvilinnoja - olikin tyhjiä sanoja. Hyviä tekoja oli, joiden perusteella en vain voi ymmärtää tylyä välinpitämättömyyttä, joka kertoo suhteen olevan ohi. Viestiini ja kysymyksiini ei tule vastausta, ruikuttamaan en alennu, en halua alentaa itse itseäni roikkumalla. Aikuisuuteen kuuluu asioiden selvittäminen aikuisella tavalla, ei jättämällä toista tyhjän päälle odottamaan. Näistäkin asioista keskustelimme aikoinaan, mutta nyt mies toimii toisin. Osoitus, että en ole hänelle kuitenkaan se täekeä nainen, vaikkakin sanoin ja teoin sen ilmaisi vielä viikko sitten.
Tylyä ihmissuhde peliä, yritettävä vain löytää levollisuutta ja mielenrauhaa muistamalla, että jonain päivänä hänellä on laskunmaksun aika, elämälle.
Sattuu vain kovin - korostuu näin jouluna, rakkauden ja välittämisen aikana. Huominen tulee ja varmasti helpompana - näin haluan uskoa.
Lyhyt, mutta intensiivinen suhde, keskusteluja arvoista, karmanlaista, elämästä, tulevaisuudesta - ilman pilvilinnoja - olikin tyhjiä sanoja. Hyviä tekoja oli, joiden perusteella en vain voi ymmärtää tylyä välinpitämättömyyttä, joka kertoo suhteen olevan ohi. Viestiini ja kysymyksiini ei tule vastausta, ruikuttamaan en alennu, en halua alentaa itse itseäni roikkumalla. Aikuisuuteen kuuluu asioiden selvittäminen aikuisella tavalla, ei jättämällä toista tyhjän päälle odottamaan. Näistäkin asioista keskustelimme aikoinaan, mutta nyt mies toimii toisin. Osoitus, että en ole hänelle kuitenkaan se täekeä nainen, vaikkakin sanoin ja teoin sen ilmaisi vielä viikko sitten.
Tylyä ihmissuhde peliä, yritettävä vain löytää levollisuutta ja mielenrauhaa muistamalla, että jonain päivänä hänellä on laskunmaksun aika, elämälle.
Sattuu vain kovin - korostuu näin jouluna, rakkauden ja välittämisen aikana. Huominen tulee ja varmasti helpompana - näin haluan uskoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Veit sanat suustani. Olisin voinut kirjoittaa tuon itse. Aivan kuin olisit kirjoittanut minun miehestäni.
Ei tajua, ei jaksa ymmärtää. Luulin olevani ainoa joka jätettiin..no ikäänkuin joululahjaksi. Minullakin lyhyt syhde, naisen jonka luulin (höh) hän jonka kanssa voin jakaa asioita. Paljon kekskusteluja asioista, menneestä, tulevasta, nykyhetkestä. Aukaisin sieluni hänelle, mennet haavat, haavat jotka jo olivat arpeutunet ja hän, hän repi ne auki uudelleen. Ei selityksiä...vain tyly käsky lähtöä. Tapahtui reilu viikko sitten, lauantaina (16.12.) suunniteltiinyhdessä joulua ja uuttavuotta ja vaika mitä. ei riitoja.. Sunnuntaina vain huutoa, ja kamat silmille, ei edes halunnut puhua asioita selville. Kun kävin loput tavarani, hitto ne oli ulko-oven vieressä, kahdessa muovikassissa, kuin roskapussit. No se on ohi, en kysele, en kerjää, en ruikuta vaan pidän pääni pystyssä...muiden nähden.... Kiitos "ihanasta" joulusta M
Niin, et ollut ainoa, joka jätettiin joulun alla.
Aatonaattona hän lähti teilleen, antaen ymmärrtää joulunvietosta perheensä parissa, mutta kas kummaa, kuningas alkoholi ja kaverit voittivat oman lapsuuden perheenkin.
Tuo asia valkeni minulle eilen, joten se helpotti suunnattomasti, sekä tietoisuus siitä, tuo ihminen ei olisi kuitenkaan minua varten.
En halua kilpailla minkään, en kenenkään kanssa, aina tulisin jäämään toiseksi.
Tänään jo tuntuu paremmalle, toivottavasti myös huomennakin. Mieleen vain hiipii, uskaltaako enää koskaan avata itseään toiselle, uskaltaako luottaa, uskaltaako näyttää täysillä tunteensa.
Ehkä, sinä päivänä, kun se vahva ja turvallinen mies astuu elämääni, ehkä silloin tunnen toisin.
Se kuitenkin ihmetyttä, miksi? Jokin oma pahaolo
hänellä täytyy olla, jota sisimmässään kantaa, joka mahdollistaa holtittoman elämän, jopa näin joulunkin aikaan. Tuosta holtittomuudesta toki olin tietoinen, myös toisesta puolesta, kunnianhinmosta ja vastuunkannosta. Niitäkin löytyi.
Meillä oli myös monenmoisia, yhdessä arjessa toteutettavia asioita suunnitteilla, oli jatkumoa. Niin oletin, ehkä hänkin. Avasin sisimpäni, kerroin elämästäni, sen raadollisenkin puolen. Samoin teki hän. Oli helppo keskustella, oli sielunkumppani, aina ei tarvittu sanojakaan toisen ymmärtämiseen.
Nyt mietin itseäni, omia tunteitani, joita hän persoonallaan minussa herätti. Olen äärimmäisen herkkä ja aistillisesti tunteva ihminen, se on portti suuriin tunteisiini. Haluan kuitenkin olla omanlaiseni, tunnen tunteiden ääripäätkin voimakkaina, se on rikkaus, joka ainakin puuttuu näiltä "jättäjiltä". He vain menevät, sen enempiä ajattelematta, tuntematta, miettimättä, miltähän siitä toisesta mahtaa tuntua. Puuttuu kyky empatiaan. Uskon kuitenkin, että joku päivä heillekin tulee jonkinlainen pääteasema. Tulee pohja vastaan, jolloin on katsottava elämää silmiin, kohdattava itsensä... tai turrutettava päihteillä, seksillä... jolloin nämä ihmiset ovat jo persoonaltaan pahasti vaurioituneita, oman elämänsä vankeja. Eivätkä he mielestäni pysty kokemaan näitä tunteiden kirjon rikkauksia, ei huippuhetkiä, huippu tunteissakaan he eivät pääse kovinkaan syvälle hyvään ja onnelliseen oloon, koska niitä ei silloin ole.
Mietin uskallanko enää koskaan luottaa, avata sisintäni toiselle, rakastaa täysillä. Ehkä, sinä päivänä, kun se vahva ja turvallinen mies astuu elämääni tunnen toisin, kuin nyt
Niin, olen itsekin voimakkaasti tunteva, silloin erokin tuntuu kai kaksin verroin pahemmalta, en tiedä. Heti oli "kultani" etsimässä täältä "upeata miestä".. No myönnetään, olin täällä itsekin heti alusta, siis eron jälkeen, kai etsimässä "laastaria sielulle". En minä sano että olisin täydellinen ihminen, omat vikani kai meissä jokaisessa. Sunnittelin yhdessä vaiheessa tekeväni feikki profiilin ja sitä kautta näpäyttäväni "niisku neitiä", tajusin sitten ajatukseni lapsellisuuden ja hyödyttömyyden. No etiäpäin sano mummo lumessa. Kaikille teille kohtalo tovereille ja toverittarille hyvää vuotta 2007