narsistia työkaverina? Luulen, että minulla on mutta olen maallikko, diagnoosi on epävarma.
Onko kenelläkään..
Agatha
292588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Täältä:
http://narsistienuhrientuki.info/
Minusta on vaarallista ja eettisesti väärinkin antaa kenellekään diagnoosia ihan vain amatööripohjalta.
Olen itsekin työpaikkakiusaajan uhri ja olisi niin helppo mennä siihen samaan mukaan mitä työpaikkakiusaajat tekee, eli antamaan lausuntoja jotka kuuluvat vain lääkäreiden annettavaksi.
Toki asiaan perhtyneenä minulla on omat arvioni kiusaajieni henkisestä tilasta, mutta se on vain minun arvio, enkä halua sitä toitottaa eteenpäin koska se ei ole mielestäni rakentavaa.
Myöskin lääkärini mielestä ne sairaat yksilöt jäävät mellastamaan sinne työpaikoille ja terveet yksilöt tajuavat hakea apua silloin kuin tilanne käy mahdottomaksi, joten diagnoosi jää tekemättä kiusaajien osalta.
Kiusatun diagnoosi onkin usein se masennus joka on seurausta pitkään jatkuneesta työpaikkakiusaamisesta.
Jos työpaikalla on ongelmia ja se kiusattu (josta on tehty kiusaaja) lähetetään testeihin olisi oikeudenmukaista lähettää sinne myöskin se toinen osapuoli. Minun tapaukessani testit kertoivat pitkäaikaisesta työpaikkakiusaamisestani, mutta työnantajan ei siltikään reagoinut siihen mitenkään vaikka itse oli pyytänyt testit.
Kiusaajani jatkavat toimintaansa työnantajan suojeluksessa siltikään en ole minä joka sen diagnoosin teen, vaan odotan että se on työnantajan velvollisuus testata myöskin se toinen osapuoli.
Yritysten asenne kiusaamiseen on yksipuolinen.
Ainoastaan yrityksen näkökulma tulee tulkituksi.
Minusta on vaarallista antaa yksistään yritysten päättää miknä on kiusaamista ja mikä ei.
Ketään henkilöä ei silti saa leimata vain oman henkilökohtaisensa arvion perusteella.
Aina tarvitaan lääkärin diagnoosi, vaikkakin se olisi erittäin vaikeaa.
Kiusaajan lähettäminen testeihin on hyvä asia, mutta se ei monestikaan tuo työpaikalle hyvää työ ilmapapiiriä.
Tässä tilanteessa on suuressa vastuussa työterveyshuolto ja heidän "puolueettomuus" tilanteen suhteen.
Neuvoja tilanteeseen voi lukea täältä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
-> Mistä apua ongelmaan -> Kertomukset -> Juridiset asiat.
Tiedän toki, että on vaarallista leimata ketään ja aina asiat eivät ole niin miltä ne näyttää. Tämä työkaverini, jota epäilen narsistiksi, on todella pätevä ja osaava, se ei ole salaisuus meille kenellekään. Ehkä olen kateellinen, mutta minua ärsyttää se ilme, mikä hänellä on tehdessään niitä jokapäiväisiä töitä, mitä teemme. Hymy on sellainen, joka vaatii aplodeja hyvin suoritetusta työstä (siis kuten sirkustaiteilijatar vaativan, onnistuneen tempun jälkeen) koko ajan. Välillä on meidän kaikkien uhrattava työaikaa, ihailla hänen kauniita nettikuviaan hänestä itsestään, ihan luontevasti hän sanoikin että aika hyvän näköinen hän on. Tosihan sekin on, ei siinä mitään mutta kolmas työkaverini (josta kerran hänen iästään puheen ollen tulin maininneeksi, että kuulin kun pomo sanoi, että on yli viiskymppinen mutta ei sitä naamasta uskois) on tämän narsistin hampaissa, pomon kanssa yhdessä haukkua räksyttävät, hän ei osaa tehdä mitään oikein eikä käyttäytyä oikein. Itsekin entisenä kiusattuna mietin, pitääkö antaa olla heidän soppansa vai puuttua asiaan.
Joistakin toimimattomista perheistä tulevilla ihmisillä on joskus tarvetta hakea hyväksyntää, koska heidän oma arvonsa ihmisenä on perheessä määritelty väärin perustein esim. kouluarvosanojen, urheilu- tai muiden suoritusten kautta. Kyse ei siis välttämättä ole narsismista vaan hyväksynnän hakemisesta. Tälläinen henkilö ei itse koe olevansa minkään arvoinen ihmisenä, kokee jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, hakee vahvistusta omalle heikolle itsetunnolleen muilta tai määrittelee oman arvonsa tekemisiensä perusteella. Yleensä tälläinen ihminen kärsii myös kroonisesta yksinäisyyden tunteesta josta johtuen ihmisten näkeminen työpaikalla tai muualla on hänelle palkinto jo sinällään.
Asiaan liittyen, mielestäni koko narsistikeskustelu on saanut aivan uskomattomat mittasuhteet sen jälkeen kun asia on nostettu pöydälle mediassa. Ihmiset jotka eivät ole alan asiantuntijoita tekevät omia johtopäätöksiään ja leimaavat toisia lukemiensa artikkeleiden perusteella tuntematta ihmistä sen tarkemmin. Jos ihminen on sulkeutunut, yksinäinen, ei naura samoille jutuille tai toimii jotenkin poikkeavasti, hänet saatetaan leimata perusteettomasti tuntematta ihmisen oikeita vaikuttimia sen paremmin.
Tämän viestin tarkoitus ei ollut loukata sinua, tai sinun arvostelukykyäsi, vaan oli pikemminkin yleinen näkemykseni koko narsisti / luonnehäiriö keskusteluun.
Meillä on ja useita, kammottavaa.
Mietin usein miten heidän kotona pärjätään, vai onko elämä "kulissia". Sen verran raskaita nämä henkilöt ovat.
No jos tiedät että hän on narsisti, niin osaat suhtautua asiaan etkä menetä turhaan yöuniasi. Me ollaan kaikki erilaisia, eikä toista saa tuomita sen takia.
Jos hän on naristi, niin anna olla. Et sinä häntä saa muuttaa. Työelämässä on jopa tehtäviä, joissa jonkin asteisesta narsimista on selvästi hyötyä. Niitä ei kertakaikkiaan jaksa muuten tehdä, täytyy olla rajaton usko itseensä.
Riittää hyvin että pystytte tekemään töitä yhdessä. Työkaveria ei tarvitse rakastaa.
http://www.tyosuojelu.fi/upload/6tes3cz6.pdf
Työtoverin hyväksyminen ja sietäminenkin on rakastamista.
Ei fyysistä, mutta henkistä. Ettäs tiedät!
Elämme lopunajassa ja tässä ajassa kylmenee useimpien rakkaus.
Siksi on niin paljon kiusaamista, kun rakkaus on kylmennyt ihmisten väliltä.
Meillä molemmilla on oma sarka kuokittavana. Hän usein kuokkii minunkin sarallani ja tottakai meille jokaiselle joskus sattuu mokia, mutta jos moka käy niinpäin, että tulee ylimääräinen ruksi, eikä jää ruksia pois, seurauksena kuukausien harmi. Mietityttää, onko tahallisia juttuja, että pääsee itse loistamaan ja pätemään. Toisaalta on kumminkin omilla puumerkeillään kuitannut tekijän, ehkä sittenkin vahinko. Toisaalta, eihän ne puumerkit sieltä mapissa olevasta paperista mihinkään näy, en todellakaan lähde esittelemään kenellekään, kuka teki. Mutta kun tällaisia tulee usein eteen minun hoitamissani asioissa, keneenkäs se leima iskostuu.
Sinulle annetaan mahdollisuus laittaa enemmän rasteja ruutuun kuin toiselle. Toinen pelkää työpaikkansa puolesta ja alkaa laittamaan rasteja sinunkin ruutuihisi? Vai olisiko mahdollisesti tarvetta miettiä uusia toiminta-tapoja että ei tulisi tupla ruksitusta? Otappa asia reilusti puheeksi, tuo mikään persoonallisuushäiriö ole. Ihan normaali työelämän ilmiö vain.
Vai ei pidä ketään rakastaa? Voi kuule. Toisen ihmisen hyväksyminen on rakastamista.
Jos tässä maailmassa olisi enemmän rakkautta niin täällä olisi jokaisella paljon helpompi elää.
Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Siinä on käsky meille jokaiselle, sinullekin.
Se ei missään nimessä tarkoita mitään lesboilua homoilua tai muuta sopimatonta, vaan nimenomaan lähimmäisen kunnioittamista sellaisena kuin hän on.
Koko maailmaa janoaa nimenomaan rakkautta!
Minusta tuntuu, että nimimerkki "Hehehehehe" on oivaltanut asian. Työasioistahan nämä konflikit yleensä johtuvat: työtavoista, johtamisesta jne. Asiat tuppaavat vain henkilöitymään herkästi, eikä sitten enää huomata sitä miten se johtuukin työasioista. Kannattaa yrittää miettiä miten asian voi ratkaista työntekoa kehittämällä. Tämmösessä hyvä esimiestyö nousee arvoonsa.
Minustakin työnkuvien selkiyttämisellä ja oikeudenmukaisella työnjaolla pääsee aika pitkälle.
Jos vastaan tulee ihan oikea luonnehäiriöinen, joka valehtelee,varastaa,huijaa ja esittää olevansa ihmisen mallikuva, jmalan sijasta maailmaan heitetty ja toisten kontrolloimiseen pyrkivä, ei sille ihan tavallinen duuni kelpaa ja silloin ei näillä työkaluilla pärjää.
olen itse kokenut.
Kyllä me molemmat saamme laittaa tai olla laittamatta niitä rasteja. Asiakkaat on jaettu suunnilleen tasan. Toin sen rastijutun esiin lähinnä sen takia, että pelkään hänen kaivavan maata toisten jalkojen alta. Niitä rasteja siis EI SAA laittaa jos haluaa, että homma toimii. Ne rastit ovat joko atk-suunnittelijoiden kikkailua tai johonkin toiseen ympäristöön soveltuvia. Jos rasti pitäisi laittaa, se kiireessä voisi unohtua ja olisi näinollen vahinko mutta kun me ei missään tilanteessa niitä rasteja laiteta, niiden laittaminen on mielestäni aktiivista toimintaa, tässä tapauksessa sabotointia. Minä olen siis saanut asiakkailta "päänsilityksiä" kun homma on kussut kintuille juuri näiden rastien takia. Tätä (sabotointia) tukee vielä se, että minulta oli useamman kerran jokin paperi hukassa ja etsiskelin joitakin jopa monta päivää. Hän kyllä ehdotteli paikkoja, mistä vielä kannattaisi katsoa, katsoinkin mutta turhaan. Lopulta aina sain etsinnöistä tarpeekseni ja kun tartuin yhdessä tapauksessa luuriin että pyydän verotoimistosta uuden, se ykskaks löytyikin hänen hyllystään, oli sekoittanut omaan asiakkaaseensa jolla oli samantapainen nimi. Jos olisi ollut totta, se paperi olisi ollut parin kilometrin päässä sillä just tämä asiakas oli mennyt menojaan ja pyytänyt paperinsakin mukaan. Pari muuta kertaa kävi lähes samoin noin suurin piirtein eli kun keksin jonkin ulkopuolisen tahon, mistä ihan varmasti hukassa olevan paperin saan, se löytyi sillä siunaamalla hänen hyllystään siististi mapitettuna.
Me siis tulemme erinomaisesti toimeen kun alistun joko suoraan tai pomon määräyksestä kaikkiin tämän narsistina pitämäni henkilön oikkuihin, vähättelen hänen virheitään ja kehun kun hän osaa tehdä jokapäiväisen työnsä erinomaisesti. En ole huomaavinani tai lyön leikiksi tällaiset myyräntyöt (tai virheet) mutta kauanko tällaista kestää. Olen saanut olla suhteellisen rauhassa koska tällä narsistilla on toinen kohde, jota savustaa ulos mutta mitä sen jälkeen? Minulla on kyllä haku päällä muualle mutta saanko toista tällaistakaan paikkaa ihan helpolla.
Ihmiset toimivat erilailla, unohtavat kiireessä asioita ja niin edelleen. Tekstistäsi sain käsityksen että olet nuorempi työntekijä ja mahdollisesti myös jotain opiskellut. Ajatteleppa itsesi työkaverisi näkökulmaan. Samaan työhön palkataan uusia koulutettuja ihmisiä, mikä on hänen ensimmäinen reaktio? Pelko? Asioita kontrolloimalla ja päälle päsmäröimällä yritetään sitten puolustautua tätä "uhkaa" vastaan, ja kun ollaan organisaatiossa jo fakkiinnuttu niin pahasti vanhoihin toimintatapoihin, niin kauemmin työtä tehnyt ei varmasti muuta sitä mitä tekee ja miten tekee uusien työntekijöiden kanssa. Hän olettaa, että koska asiat ovat toimineet niin kauan kun hän on työtä tehnyt näin, tavasta on tullut automaatio jota ei sen tarkemmin ajattele, vaikka se sotkisi sinun työsi. Suosittelen siis edelleen samaa linjaa kuin aikaisemmassakin postissani. Aikuisten pitää osata puhua asioista ja sopia niistä.
Kokemuksesta voin sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse olen samassa "alistuvassa" asemassa ja kyvyiltäni varmasti pätevämpi kuin kollegani, mutta minkäs teet kun "kokemus" puhuu. Kontrolllia, kaaosta jne.. Puun latvaan pitää vaan joskus mennä perse edellä.
Voisin jatkaa aiheesta lukemattoman paljon, mutta jos tämä riittänee tällä erää...
Olemme molemmat aika iäkkäitä, hän on varmaan koulutetumpi kuin minä ja hänen miehensä vielä paaaljon koulutetumpi kuin minun mieheni (eivät tosin kummankaan miehet meillä töissä). Virkaiältäni tuossa paikassa olen jonkin kuukauden iäkkäämpi mutta hänellä on just tuon käyttämämme ohjelman tiimoilta vuosien kokemus, minä edelleenkin opettelen.
Kuten ensimmäisessä viestissäni ilmaisin, kaikki meillä töissä tietää, että hän on tähti joka osaa, tietää, pystyy, tekee. Minä en ole mitään mutta olen sopeutunut. Teen parhaani, en sen enemmpää, vastineeksi saan palkkaa jolla tulen toimeen. Pomo (mies) useimmiten pitää "aamupalaveria" hänen kanssaan, aiheena yleensä tämä savustettava henkilö. Pomo kantaa juoruja ainakin toiseen suuntaan eli kertoo auliisti savustettavan henkilön sanomisia tälle staralle.
Voisi ajatella että on todella sairaasta henkilöstä kyse, jos pitää sabotoida toisen työtä päästäkseen loistamaan. Näitäkin valitettavasti löytyy.
Ne pitäis saada rysän päältä kiinni.
Niiden kanssaei sais sopia mitään vain kahden kesken, kun sitten on vain sana sanaa vastaan.
Jos epäilet tällaista, yritä välttää tekemisissä oloa ja pyri varmistamaan selustasi.
Äläkä loista, pistä kynttiläsi vakan alle. Muista olla alistuneen ja murheenmurtaman näköinen, ettet aiheuttaisi kateutta!
En tiedä miten käy, itse ajattelini muuttaa omaa käytöstäni.
Ulkoista.
Ei ihminen sisältä helposti muutu, tanssin ja nauran sitten kotona.
työkavereita, riittää kun sietää. Hyvät käytöstavat puuttuvat monilta ja niin ollen saa mellastaa työpaikoilla ihan miten haluaa.
Yksinkertaisesti tarkoitan sitä, että työpaikoilla pitäisi noudattaa tapoja, joihin kuuluu keskustelu niistä asioista, jotka on pakko hoitaa (työasiat) ja alkeelliset käytöksen säännöt. Juoruaminen tai toisen vähättely on huonoa käytöstä.
Esimiehet voisivat hankkia vaikka itselleen kultaisen käytöksen kirjan ja opetella alkeellisia tapoja ja opettaa niitä työyhteisöille.
Työpaikka ei ole henkilökohtaisen egon pönkittämistä varten vaan siellä hoidettavien työtehtävien hoitamista varten.
Huonosti käyttäytyville vain kenkää... ovat yhteiskunnan varojen tuhlaajia ja aiheuttavat moninaisia kuluja yhteiskunnalle (sairauspäiviä, terapialaskuja yms.)
Rakkautta on sekin että hyväksyy toisen ihmisen ja kunnioittaa työtovereitaan.
Vihatakko pitäisi? Rakkautta, nimenomaan sitä tämä maailma tarvitsee. Vääryyttä ja selkeää työnteon häirintää ei pidä sallia hyväksyä.Siitä on kysymys näis
"Oi sä lapsonen maan opi rakastamaan niin voit yhtyä soittohon vienoon" lauletaan eräässäkin joululaulussa.
Työpaikolle pitää antaa käytösohjeet kissankokoisin kultakirjaimin. Kaikilla ei ole edes alkellisimpia käytöstapoja.
Opettele sinäkin huh huh rakastamaan eikä kiusaamaan ja häiritsemään.
ei tunteilla vaan ihan ihan neutraalina. vastaavalla tunnetasolla kun katsotte esimerkiksi valokuvaa.
Kaikilla on oikeus työntekoon häiriöttä.
Kun vetoat tässä asiassa toisen erilaisuuteen, tuomitsemiseen, niin teet juuri sitä mitä haluatkin, tuomitset.
Narsistien puolustamista en ymmärrä, oli työtehtävä mikä tahansa, se ei vaadi luonnehäiriöistä.
Et tiedä sen vertaa, ettei narsistin kanssa voi työskennellä, se on mahdotonta.
Mitä rakkaus on?
Kerrotko sen, ihan millä vain käyttämälläsi nimimerkillä...
Rakkaus on laaja käsite. Se on toisen hyväksymistä ja kunnioittamista.
Ei ihmisen väheksymistä ja vihaamista.
Koko maailma kaipaa rakkautta.
Monet ihmiset kuvittelevat että rakkaus on vain seksiä. Voi poloset!
Se on kuulkaa niin laaja käsite että kattaa kaiken. Narsistisia psypaattisia ihmisiä lienee ihmisistä noin 2 %. Oliko Saddam narsisti? Tuhannet ihmiset tapettiin hänen käskystään, entä Hitler ja Stalin?
Näitä riittää myös työpaikolle. Kuka tahansa sairas yksilö kun saa vallan hän käyttää sitä väärin.
Eimerkiksi 100 hengen työpaikalla niitä sairaita yksilöitä on 2. Heidän kanssaan ei voi työskennellä.
Joissakin työpaikoissa on on hyväksytty kiusaaminen ikäänkuin työkultturiksi ja se on kestänyt kymmeniä vuosia.
Jos et siedä kiusaamista ja työnteon häirintää niin sinusta tehdäänkin se kiusaaja tavalla tai toisella.
Sinusta tehdään huumoria ymmärtämätön.
Sinua kiusataan ja levitetään juoruja niin paljon että on pakko lähteä työpaikastasi.
Mennään henkilökohtaisuuksiin ja se on rikos.
Joskus kiusaaminen saa yliotteen. Seura tekee kaltaisekseen. Siihen syyllistyvät jopa nekin jotka muuten ovat ihan fiksuja.
Kuin hyeenalauma saaliin kimppuun.
Työnantajien on tehtävä selväksi että tässä talossa ei ketään kiusata eikä työn tekemistä häiritä tai se on lopputili.
kaksi rakkautta - lutheria.
en tiedä onko edes tarpeellista rakastaa hitleriä, tai muita hirviöitä. Jätetään se paljon jumallasemmille olennoille.
Työpaikka ei voi olla yksinkertaisesti kauhujen kalleria. Siellä hoidetaan työtehtäviä ja ensisijaisesti työpaikalla on taattava sekä itsensä että myiden työturvallisuus. Siihen ei kuulu kiusaaminen.
Eikä kaikea tarvitse sietää eikä rakastaa. Itsensä kunniottamisen vuoksikin jo .
Rakastaa voi, mutta raja on myös vedettävä.
Moni työpaikka on sellainen, että työntekijät pelkäävät mennä töihin jokainen aamu.
Häirikkö saa mellastaa mielin määrin, esimies ei puutu, eikä kukaan muukaan.
Yleinen asenne häiriköstä on, että hän nyt vain käyttäytyy noin, vaikka jokainen työntekijä kärsii selvästi häirikön toiminnasta, siis työnteollisesti.
Tässä kohtaa on vaarallista alkaa puhua erilaisuuden hyväksymisestä.
Yhteisössä tätä asiaa ei tuoda esille, vaan "muristaan nurkissa".
Sitten yksi henkilö tuo asian esiin, tehdään hänestä syyllinen huonoon työilmapiiriin ja annetaan potkut.
Millainen on tämä työyhteisö?
Tavallinen suomalainen työyhteisö.
Asennemuutosta tarvitaan...
Minäkin toin asian esille ja minusta tehtiinkin se syyllinen, kun sietänyt tahallista työnteon häirintää. Jos työtovereilla olisi ollut edes sen verran rakkautta että olisi voineet olla häiritsemättä työn tekoa.
Mutta ei, oli aivan uskomaton meininki.
Pelkäsin koko ajan ja joka ikinen aamu työhön menoa ja sitä mitä se hyeenalauma nyt oli punonut minun pään menoksi.
Sivullisia tuli mukaan toiselta osastolta samaa kööriin.
..kaikesta huolimatta. Tulemme ihan kohtalaisesti toimeen, pientä jännitystä minulla kieltämättä on varsinkin su-ma välisenä yönä ja iso toive päästä jonnekin muualle töihin. Jotkin työkaverini ovat aika usein sairaslomalla ja henkilöstön vaihtuvuus viimeisen puolentoista vuoden aikana on ollut 120 %.
Ei minulla ole mitään eväitä lähteä ihan suoraan väittämään, että kyse on todella työpaikkakiusaamisesta, sillä meillä on niin tiivis työtahti, että koko ajan meille kaikille sattuu virheitä, joista on ihan turha syyllistää ketään. Nuo muutamat esimerkit edellisissä viesteissäni otin esiin,koska minusta tuntuu, että jotkin virheet ovat tahallisia, mutta jos tuon tällaista esiin työpaikalla, saan välittömästi vainoharhaisen leiman. Meidän staramme on todella miellyttävä ihminen kun hän haluaa miellyttää mutta se onkin toinen juttu.
Ihmisiä pitää rakastaa, mutta ei pahoja tekoja, eikä niitä pidä hyväksyä. Siinä on se ero. Jokaisessa ihmisessä on myös hyvää.
Me elämme täällä hyvän ja pahan valtataistelussa. "Sitä hyvää mitä minä tahdon minä en tee, vaan sitä paha jota en tahdo minä teen." Näin se vain on valitettavasti.
Yhden ihmisen syyllistäminen työpaikkakiusaamisesta ei ole oikein. Se on suorastaan häpeällistä. Asiat ne kiistelevät eivätkä ihmiset. Ne on aina hoidettava tasapuolisesti toisiaan kunnioittaen, mutta näin ei useinkaan tapahdu.
Toisille ihmisille on oma etu, raha, valta, maine, kunnia ja ihmissuosio niin tärkeä että siinä on järkikin niin seonnut etteivät he enää tajua mikä on oikein ja mikä väärin.
Kunhan vain saa olla suosion keskipisteessä. Se on narsistisen psykopaatin (luonnevikaisen)luonnekuva.
Ihmisten nykyiset elämänarvot suosivat pahan valtaa, sitä ja kiusaajia jopa ihaillaan, palkitaan työpaikoilla.
Minun mielestäni tällainen käyttäytyminen on sairasta.
Yhteishenki, ystävällisyys on kadonnut työelämästä.
Tärkeintä on raha, asema, status, eikä keinoja kaihdeta tavoitteeseen pääsemiseksi.
Silti on vielä olemassa työpaikkoja, joissa asiat ovat kunnossa, onneksi.
Kaikkialla ei häiriköintiä suvaita ja se tulee olemaan tulevaisuudessa näiden asiansa hyvin hoitaneiden yritysten myyntivaltti, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja työvoimapula iskee.
Jotenkin kiusaaminen on minusta kehittymättömien, riittämättömien ja epävarmojen ihmisten ase.
Olen nähnyt lievempinä muotoina 'kyllä me sitten ollaan hyviä' -asennetta paljonkin työpaikoilla.
Ei siinä mitään, jos se ei sisällä vastaroolia, sitä että joku on huono, mutta kun...
Jos me ei sitten kuitenkaan ihan tosissaan uskota, että me ollaan niin hyviä, sitä voi vähän korostaa heittämällä lokaa jonkun otollisen päälle.
Joskus kestää kauan ennenkuin kohde edes tunnistaa,että jotain on tekeillä. Ensin voi vähän naurahdella kuulemilleen juoruille itsestään ja ajatella, ettei kukaan järkevä tuollaisia oikeasti ole puhunut. Kiusaajat näyttävät ihan fiksuilta päältä ja esiintyvät toisten edessä ihan erilailla.
Tämä että asiaa ei todellakaan tunnisteta eikä työnantaja tunnusta,eikä lakia noudateta, on ollut minulle shokki. Työpaikat hyväksyvät valehtelemisen, ihmisten maineen mustaamisen, työpaikkakiusaamisen terveydelliset haitat ja maksavat isot rahat niistä joka päivä.
Mutta ovat täysin kyvyttömiä niihin tarttumaan!
Voisi kysyä että miksi me maksamme työsuojeluorganisaatioista ja muusta potaskasta, kun systeemi ei toimi??
Silläkin rahalla saisi ehkä luotua jonkun puolueettoman järjestelmän jossa väkivallan kohteeksi joutunut ei olisi puolustuskyvyttömänä
todistustaakan edessä?
Jossa väkivalla uhrilla olisi edes teoriassa mahdollisuus saada tukea.