Takana 20 yhteistä joulua, nykyinen rehellisesti ottaen pahin. Ei onneksi suurta dramatiikkaa, ei väkivaltaa, ei liiallista alkoholinkäyttöä, ainoastaan surua ja murhetta. Avioliitossa 8 vuotta, monet kriisit läpikäytynä, yhteiset pienet lapset ja suuri velka. Villakoiran ydin on uskottomuus, joka kriisiyttänyt koko liiton. Asia ei uusi, sitä nyt läpikäyty jo puoli vuotta, mieheni valmis jatkamaan uskottomuutensa jälkeen, minulta uupuu tahto ja voima. Helpompaa olisi kun olisin yksinkertaisempi, näkisin vain omalta kantiltani asiat, mutta kun tajuan syyt liiankin selvästi. Taitoa on molemmilta uupunut ongelmien selvittelyyn.Nyt pitäisi olla voimaa joko erota tai yrittää tosissaan. Olen lapsille velkaa sen, että äiti on tasapainoinen ja onnellinen, heidän kotinsa on minun parisuhteeni ja se on kaikkea muuta kuin onnellinen tällä hetkellä.
20 yhteistä joulua
vanhako?
1480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ollaan oltu naimisissa 21 vuotta ja meilläkin tämä vuosi on ollut ainakin minulle pahin, miehen "uskottomuuden" takia; siksi "..", koska ns. varsinaista seksisuhdetta hänelle ei ehtinyt kehittyä; mitä nyt tekstaili toisten naisen kanssa ahkerasti.. Näin ainakin hän väitti.. Itse en saanut häntä kiinni, mutta sen toisen naisen mies lähetti vaimonsa tekstiviestilähetykset minulle ja niitä oli kymmeniäkin viestejä päivässä, minun miehelleni.. tiivistä "ystävyyttä" siis... Viestien sisällöt jäivät kyllä arvailujen varaan, liekö pelkästään "kuulumisista" tekstailivat... Ja sehän minua loukkasi!.. En voi sille mitään...
Parisuhdetta olemme yrittäneet jatkaa siitä eteen päin vaihtelevalla menestyksellä.. Tunteeni ailahtelevat rakkaudesta vihaan kuin häkkyrä ja tunnustan "kyttäileväni" ja kontroloivani miehen kännykän käyttöä kuin hyeena.. mikä tietysti rassaa myös miestäni, kuten itseänikin... En voi sille mitään, vaikka kärsin siitä itsekin... vähän aikaa tuntuikin siltä että selviämme tästä kunnialla, mutta sitten selvisikin, että tämä ko. nainen on nykyään samassa työpaikassa kuin oma miehenikin ja tässä sitä taas ollaan.. Epäilysten ympäröiminä, ei voi mitään..
Meillä on sikäli hyvä asia se että lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja lähteneet opiskelemaan muualle; joten tästä olisi helppo lähteä, muttei kuitenkaan se sitä ole... 20 vuotta toista kun on rakastanut ja 21 vuotta yhteiseloa takana, kaiken taaksensa jättäminen tuntuu aika pahalta.. Mutta kuten sanoit uuvuttavaa se on, todella uuvuttavaa eritoten henkisesti.. Joten JAKSAMISTA SINULLE JA PAREMPAA ENSIVUOTTA!!!