Aion hakea kouluun Helsinkiin. Asumme tällä hetkellä poikaystäväni kanssa Tampereella, emme tosin yhdessä. Itse suhtauduin aluksi mahdolliseen Helsinki-Tampere välimatkaan sillä meiningillä että onhan se ikävää kun toinen ei ole koko ajan käden ulottuvilla, mutta näkisimme sentään viikottain. On nimittäin niitäkin pareja jotka eivät todellakaan näe näin usein.
Tuntuu kuitenkin siltä etten saa perheeltäni yhtään tukea. Kun mainitsin hakevani Hesaan (ainoa paikka missä haluamaani koulutusta voi saada) alkoi kauhea ihmettely mitä suhteellemme tapahtuu.
Mielestäni meillä olisi kuitenkin hyvät edellytykset onnistua, sillä poikaystäväni on ollut aikaisemminkin "viikonloppusuhteessa" lähes kolme vuotta. Suhde ei kaatunut tähän vaan ihan muihin syihin. Olen puhunut asiasta jonkin verran poikaystäväni kanssa. Hän suhtautui asiaan mielestäni tosi realistisesti ja hyvin. Sanoi, että tietenkin välimatka tuntuu suhteessa jollain tavalla, mutta aika usein välimatka on tekosyy eroon kun ei haluta tunnustaa oikeita syitä jotka siihen johtivat. Hän yritti lohdutella minua sanomalla että junat ja autot ovat kulkeneet aina ja kulkevat vastaisuudessakin.
Alkoi kuitenkin ahdostaa tuo perheen suhtautuminen asiaan. Samoin se, miten opiskelijan kukkaro kestää jokaviikkoiset juna- tai bussimatkat.
Tuntuu kuitenkin siltä etten saa perheeltäni yhtään tukea. Kun mainitsin hakevani Hesaan (ainoa paikka missä haluamaani koulutusta voi saada) alkoi kauhea ihmettely mitä suhteellemme tapahtuu.
Mielestäni meillä olisi kuitenkin hyvät edellytykset onnistua, sillä poikaystäväni on ollut aikaisemminkin "viikonloppusuhteessa" lähes kolme vuotta. Suhde ei kaatunut tähän vaan ihan muihin syihin. Olen puhunut asiasta jonkin verran poikaystäväni kanssa. Hän suhtautui asiaan mielestäni tosi realistisesti ja hyvin. Sanoi, että tietenkin välimatka tuntuu suhteessa jollain tavalla, mutta aika usein välimatka on tekosyy eroon kun ei haluta tunnustaa oikeita syitä jotka siihen johtivat. Hän yritti lohdutella minua sanomalla että junat ja autot ovat kulkeneet aina ja kulkevat vastaisuudessakin.
Alkoi kuitenkin ahdostaa tuo perheen suhtautuminen asiaan. Samoin se, miten opiskelijan kukkaro kestää jokaviikkoiset juna- tai bussimatkat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
no oma kokemus on kans et kesällä alkoi romanssi yhden (hesassa) asuvan miehen kanssa ja kyllä toi reissaaminen "syö" suhdetta ja paljon...onhan pendolla nopea hesaan mennä ja yms. mut silti...tuntuu et sen takia se suhde tulee kuolemaan vaikka aivan unelma mies onkin...
Kyllähän se välimatka on ehkä hieman hidaste ja rasite,mutta kuten poikkikseskin sanoi niin aina ne junat kulkoo!ja nykyisin on vielä puhelimetkin ja kaikki! :)
Omasta kokemuksesta, oon ollut etäsuhteessa puolitoista vuotta, tietenkin on välillä tehnyt tiukkaa kukkarolle,mutta kyllä sit on aina jotenkin pärjätty,opiskelija alennukset on hyvä juttu:)
Nähdään joka toinen viikonloppu,vuorotellen tullaan toisten luo,niin ne matkatkin jakaantuu.Ikävä on lähes aina,saattaa alkuun olla isokin juttu,mutta sitten siihen tottuu ja osaa ajatella muutakin kuin sitä kultaa.Luottamus on tärkeetä!
Teidän tilanteessa varmaan on sekin et kuinka kauan joudut opiskeleen hesassa sitten,ja mistä sitä tietää jos sun poikkis ihastuis city elämään ja muuttais hesaan myös...
Kyllä suhteesi kestää, jos vain kumppanisikin niin haluaa. Kännykkä on hyvä yhteysväline. Myös suosittelen kirjoittamaan sähköposti- tai paperikirjeitä. Se kehittää! Lirkutelkaa puhelimessa, jne. Jos todella on tietokoneet molemmissa päisä, hankkikaa SKYPE ja voitte puhua ilman erillistä puhelumaksua vaikka kuinka pitkään.
RAKASTAKAA toisianne. Kun sitten fyysisesti tapaatte ja haluatte toisianne, tehkää se hitaasti ja rauhassa, ehkä punaviini-illallisen jatkoksi. Suosittelen! Ja kynttilöitä kannattaa polttaa!
Kuten huomaamme, monen mielestä toimii, toisten mielestä ei. Mä en ole koskaan saanut kaukosuhdetta toimimaan. Nykyinen mieheni sai myös edellisen juuri Tre-Hki-suhteensa poikki, mutta heillä kyllä oli muitakin ongelmia. Ota riski, pidä tamperelainen rakkaus. Jos tykkäätte, löydätte keinot pitää rakkautta yllä. Tsemppiä.
Ja lisäksi, panosta nyt hitto vie siihen koulutukseesi. Koulutus ensin. Juuri kaverit menivät naimisiin Espoossa, ja vaimo sitten aloitti oitis koulun Oulussa ja sinne muutti... :D
Kiitos kaikille kannustuksesta. Juttelin asiasta taas eilen poikaystäväni kanssa, ja hän ymmärtää kyllä erittäin hyvin sen, miten tärkeää ko. koulutus minulle olisi. Pitää vain uskoa ja katsoa mitä tapahtuu. Harvoin elämä menee täydellisen käsikirjoituksen mukaan, eli ensin koulu, sitten suhde, 1.8 lasta ja auto...
Itse seurustelen itseäni vanhemman miehen kanssa, joka asuu Tampereella, itse asun Helsingissä. Välimatkasta huolimatta näemme 1-2krt viikossa. Onneksi on junat ja auto keksitty =). Yhteydenpito on tiivistä mesellä ja puhelimella. Miesystäväni on tällä hetkellä työtön ja on välillä viikonloput keikkahommissa, itse työskentelen myös viikonloppuisin.
Tapaamme viikolla ja ajan yleensä itse Tampereelle ja välillä junalla. Ei tuo matka ole paha, se on asenteesta ja uskosta kiinni!
Luotan yhteiseen tulevaisuuteen ja siihen, että muuttaisin lähemmäksi opiskeluiden perässä. Aika näyttää... Tsemppiä kaikille!!