sitä tuskaa poden(en aiemmin ole osallistunut nettipalstoille kirjoitteluun);että kun minua on raiskattu pahopin puidelty ja petetty,haukuttu,ja peloteltu ja vielä hakatttu ja sitten kaiken jälkeen vielä -jätetty.eli kertokaa ,joku,onko kellään rakkudessaan ollut tätä kohtaloa?menetin uskon ihmiseen ja itseeni täysin.vuosien alistaminen jätti syvät haavat.miten enää voi nähdä ketään ilman näitä hirveitä piirteitä ihmisessä nähtyään kuinka kauheisiin tekoihin tuo kykenee,ja vielä kun ainoastaan halusit rakastaa..olen alle 30 kuulemma kaunis ja mukavakin,vaan en usko että kelpaan.niinkuin kerran on minuun se ajatus taottu vaikka ei ollut joskus edes omani.nyt haluaisin rakastua vaan tuo kuva rakkaudesta on varsin töhritty likainen ja petollinen.miksi miten ja eikö koskaan?
p..s kyl mä pärjään
p..s kyl mä pärjään
Vastaukset 10
Vanhimmat
ennen eroani, minulla oli sama tilanne tosin ihan turpaani en saanut, mutta pitkin huushollia minua retuutettiin ja tuupittiin ja sain tietokoneen päälleni. Tiedän tunteesi, puhuminen auttaa... puhut, puhut ja puhut tuskasi ulos ja nokka kohti uusia tuulia.
Sitten kun alkaa olemaan voimavarat lähteä vähän ulkoilemaan niin tee se, huomaat että on ympärillä ihmisiä jotka aidosti välittää ja arvostaa naista.
Itselleni siitä kaikesta on myös jäänyt arvet, sellaiset että en ole valmlis mihkään vakavaan suhteeseen, vaan tarvitsen tilaa ympärilleni.
Erosta on 1,5 v aikaa, mutta kait se vie aikansa.
Tsemppiä
se oli ensimmäinen avoliittoni-minut lukittiin kaappiin,koirani kanssa,miettimään minkä takia.valeltiin sytytys nesteellä,poliisin käytyä sain valokuvat joissa olin taju pois kuola valui suupielestä ja vieras tumma karvainen mies seisoi taustalla alasti.mut oli levitetty.mieheni oli vaalea.edelleen en ole tuota voinut käsitellä niin että ymmärtäisin miksi se teki sen.
kaikki luettelemasi ja
KAIKEN JÄLKEEN VIELÄ ? . . J Ä T E T T Y . . . . ?
saman kokeneissa naisissa on se outo piirre, että seuraava mies ja seuraava mies kohtelevat samoin.
M I K S I ?
Ei saa jäädä odottamaan seuraavia lyöntejä. Niitä tulee jatkossa yhä lyhyemmin aikavälein. En usko aloituskirjoitusta todeksi. Jätetyksi tuleminen ei sopinut provoosi.
Olipas typerä vastaus.Miksi kukaan tekee noin. olet teini,avoliitossa,rakastunut.pikkuhiljaa rupeaa tapahtumaan raakaa pahoin pitelyä,tarkkailua,kunnes olin asunnossa takalukossa ovi,koko vuoden loppuun.syy-hukkasin avaimeni.äidin tapasin mutta en kahden,kaupassa sain ruoka ostokset tehdä jonka jälkeen yleensä hakattiin.pelkäsin enemmän kuin mitään,minut oli onnisttuttu saamaaqn pelkotilaan että en voi mitään,eikä kukaan voi auttaa-etttä se olisi liian vaarallista,jos vaikka en kerkeisi turvaan ja jäisi kii että yritin karata.en tiedä onko se minun tyhmyyttä,jos musta tuli säikky,ja oikeasti henkeni edestä.kukaan muu ei ikinä mua katselisi nim.huomion osoitus sai vaan kiitollisuuden tunteen että,huh se sittenki rakastaa mua..
ja lopuksi tilanne oli siinä että vapaudenriistosta ja törk.pahoinpitely tuli tuomio,SIIS SEN TAKIA ETTÄ RAKKAUS EI OLLUT TERVETTÄ,VAAN KIDUTUSTA,JA MINÄ VAAN NUORENA YRITIN JÄRKEILLÄ NIIN KAUAN KUNNES MEINASIN KUOLLA.se siitä-että en sitten tiedä miksi joku noin teki.kai siksi että olen niin pieni ja hento ja huono.kiitos
eipä olut hyötyä kun ihmiset joilla ei ole ollut kokemuksia samanlaisia,niinkuin toivoin että joku muukin kertoisiVITTU MENI FIILIKSET EPÄILE VAAN EI OLWE SYYTÄ MOISIA KYLLÄ KEKSIÄ KASVOTTOMAN NIMIMERK.TAKAA.SINÄ VAAN ET YMMÄRRÄ MUTTA PIDÄ KOMMENTIT ITSELLÄSI KUN ET TIEDÄ ONKO SITTENKIN KAIKKI TOTTA.
kiihdyin niin lukiessani kirjoituksesi.en ymmärrä miten voit ottaa riskin ja sanoa noin pahasti,että epäilet vuodatukseni totuudenmukaisuutta?halusin viestissäni kertoa mitä on minulle käynyt,kuinka särkynyt sydämeni on ja haluaisin löytää vielä keinon uskaltaa antautua suhteeseen,ja jne.mutta en tiedä,sillä jäänyt on traumoja ja pelkään niin paljon,kerrn tuon suhteen päätyytyä olen muuttaanut uudestaan miehen kanssa ja kaikki näytti hyvältä.kunnes....lentelin seiniä pitkin ja rappukäytävään portaat alas,heittti omasta kodistani pakkaseen.itkin ulkona ja kiljuin kun en voinut uskoa,miksi miksi eieieieieieiei ei saa lyödä enää lohduttelin yksuin itseäni.menin tädilleni-enkä palannut enkä anteeksi antanut.mutta kysymykseni oli onko mitään toivoa?en pyytänyt että minua arvostellaan mitä olisi pitänyt tehdä ja että olisin voinut ansaita tuota.ansaitseeko kukaan?mua alkoi itkettää tuo kommenttisi,että liittyisi johonkin fetissiin ja kirjoittaisin tänne muka uhrina,kun "haluun alistua?"paha on ihmisen kieli.ei haittaa mitä toiselle sanoo.minulla oikeasti on niin vaikea elää,helv.
minäkin takerruin lauseeseen "kaiken jälkeen vielä jätetty".
ihmettelen että takerrutte lauseeseen joka tavallaan päättää siten lauseen kun kerroin mitä minulle huom.RAKASTAMANI ihminen teki:yritä hetken samaistua:17 vuotias,muuttanut yhteen ja kaikki on kuin olisimme luodut toisillemme.mieti minkälainen shokki oli kun asuin jo täysin sitoutuneena mieheeni-ikinä ei kukaan ole minua aiemmin hakannut,ei edes lyönyt.vieläkään en pysty sanomaan että olisin ansainnut ekan selkäsaunani,olen aina ollut hieman huolimaton esim.pitämään tavarat järjestyksessä,tai lykännyt pyykkejä tai tiskejä päivällä-olen hieman boheemi enkä tiennyt mitä siitä voisi seurata.en ikinä.ja vaikka olenkin ehkä huolimaton;unohdan vaatteet missä ne otan pois-ei mielestäni se oikeuta ruumiilliseen rangaistukseen.no kuitenkin,yritän tässä nyt selvitää tuota lausetta-miksi niin sanoin,itse en sitä suuremmin ajatellut,sillä vieläkin tunnen vaan sen miten paljon olisin halunnut onnistua ja kelvata ja saada kaikki olemaan niinkuin meillä oli ennen väkivallan tuloa elämäämme,,niin yhtäkkiä ja rajusti-että en enää muuta edes ymmärtänyt voivani tehdä,kuin yrittää olla siistimpi,ja myötämielinen että en ärsyttäisi ja saisi kimppuuni ihmistä joka silloin tuntui inhoavan minua niin syvästi,että sitä ärsyttti kun menin paniikkin jos kysyi ihan mitä vaan,niin aloin puhumaan hiljaa epäselvästi ja änkyttäen koska pelkäsin jos sanon jotain mikä on väärin ja jonka takia kuristettiin samalla ivaten ja matkien miltä kuulostan,ja kuristaessaan kun aloin kohiä enkä uskaltanut aukaista silmiä,sillä pelotti nähdä miten se irvisteli mulle ja säikäytteli.kaikki kuulostaa kamalalta-tiiän,mutta kun päätin lauseen kaiken jälkeen jätetty.siltä musta tuntui-naivisti uskoin ystävyyteen ja kumppanuutten ja minut yllätettiin hakkaamalla nöyryyttämällä,sain kohtelun jota viimeiseks siltä ihmiseltä olisin odottanut mulle tekevän.eli silloinhan se jätti.ja luulen että ihan luonnollinen tunne jos läheinen rakas alkaa raiskaamaan pettämään ja haukkumaan-siitä ei voi muu olo jäädä kuin että se myös jätti.kaiken muunhan se teki-ja yksin jäin minä. ekan kerran jälkeen ajattelin etten vaan malta jättää tuota miestä vielä,sillä tähän asti se on ollut kaikkea mitä halusin!tiedän jälkeen päin,että tyhmyyttä se ei ollut että en lähtenyt heti kun oisi pitänyt.heikko minä olin ja epätoivoinen...mutta ne asiat jotka oli niin korvaamattoman ihania,oli niiin mielettömän onnellista ja hyvää että olin ihan ymmällä.ja lisään vielä lauseeseen joka takerruttaa noin voimakkaasti-silloin kun se aloitti mun pahoinpitelyn-se jätti mut täysin oman onneni nojaan.Nyt olisin kiitollinen jos ei enää tuota kommenttia jonka oisin voinut jätää pois,enää ihmeteltäisi,vaan jos vain joku voisi ehkä pienen kannustavan neuvon antaa-kun olen ihan lohduton ja murtunut ollut pitkään ja märehtinyt kohtaloani.haluaisin vielä ajatella että joku on tuolla minullekkin,nuo tylyt kommentit ei oikein auta kun joudun yhtä lausettani TAAS perustelemaan miksi musta tuntuu siltä.kun tunteelle ei voi enää mitää,vaan miten sen jättäisi taakseen...?
Ihan varmasti kelpaat :) Minulla on joskus ollut vastaavia ajatuksia, vaikka olen mies. Minua ei tosin ole raiskattu eikä pahoinpidelty, mutta henkisellä tasolla sitäkin enemmän pitkässä parisuhteessa. Ajattelin alasajetun itsetuntoni kanssa vastaavia, kelpaanko enää kenellekään. Nyt tuntuisi siltä, että olen saanut itsetuntoni takaisin. Voimia sinulle :)