Joulu on kuollut. Jouluaattoaamuna isäni ei herännyt. Syytä ei tiedetä, ei ollut vanha mies. Eilen, joulupäivänä pääsimme katsomaan isää. Nyt olen ensimmäistä kertaa tapahtuneen jälkeen muutaman tunnin yksin. En saa itkettyä, en pysty keskittymään, oksettaa.
Toisenlainen jouluni
mio
61555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuolivat eräänä jouluna. Sen jälkeen joulut ovat olleet erilaisia, kotonakin on koti-ikävä. Tiedän tunteen, aika parantaa haavat, vaikka arpi niistä jää... Koita pärjätä.
Isäni kuoli tapaninpäivänä 12 vuotta sitten tapaturmassa. Aika ja muistot auttavat. Enkeleitä elämääsi! P.S. Isäsi on vain käden ojennuksen päässä ja viettää kyllä joulun kanssasi...
Minä menetin lapseni kesällä, mionulla taas elokuu on kuoleman kuukausi..on ihan sama koska ihminen kuolee, aina on ensimmäinen jolu ilman rakastaan, aina ensimmäinen syntymäpäivä jne..
Niin kuin moni muukin, kuvcittelin itselläni olevan vahva usko siihen miten minä uskon tapahtuvan kuoleman jälkeen, uskoin kaikella olevan tarkoituksensa..
Mutta kun oman lapsensa hautaa ei asiat olekkaan niin selviä enää..niin kuyin ei sinullakaan nyt..tosin ei minullakaan vieläkään..ei kuukaudet ole paljon aikaa..ei se oli juuri..
tätä asiaa kunnei muut ihmiset ymmärrä , jotka ei ole kohdannut läheisen menetyksen..ei lapsen kuolemasta selviä kokonaan koskaan..ja rakas läheinen on aina mieless´ä,,kai se suru muuttaa muotoaan..ajan kanssa..
Itse koin niin kuyin moni kanssa sisarenikin, että kun ihminen on juuri kuollut, aistit tavallaan läheisyyden..itse en tiennyt olinko tullut hulluksi, tai oliko suru niin sokkivaiheessa..mutta siltä minusta tuntui kuitenkin..
En voi vinua lohduttaa , en voi vastata kysymyksiisi..toivon että johonkin saat selviä vastauksia..minä en saannut..johonkin saa johonkin ei saa ikinä..lopputulos on kuitenkin ihan sama..rakas on ja tulee olemaan pois ikuisesti..siinä on kenekään turhaa selitää yhtään mitään..Nyt tunne itsenikin aika korniksi..miten olenkaan voinnut olla niin varma omista tunteistani aikoinaan..kaikelle oan tarkoituksensa jne..just juu..
Kyllä asia vaan on niin, että surtun yli pääsee suojautumalla itseäöän omalla tavalla joka sopii juuri sinulle..joku uskottelee itselleen mitä vaan..ja hyvä on jos oikeastiu uskoo johonkin,,se auttaa..eikä siinä ole mitään väärää..on vaan annettav aajan kulua , vaikka kuinka on pallo hukassa..aivot ei toimi, ei ymmärrä, ei nukuta ei jaksa, ei tajua..kaikki on yhtä kaaosta..jotenkin vaan asiat selkiintyy..jokaisell aomalla aikataulunsa mukaan..ja suosittelen suojelemaan isteäsi omilal ajatuksillasi..en tuputa mitään, kosa tiedän etteis e auta..ehkä on kuitenkin hyvä tietää..että meitä on monia monia jotka tioetää miltä sinusta tuntuu..koska kukaan joka ei ole kokenut vastaavaa , on turha phhua että tietää..se ei ole niin..vanhan ihmisen kuolemaan voi suhtautua luonnollisella tavalla kuitenkin..yllättävä kuolemaan ei voi..lapsen kuolema on aina kova pala..ja oman isän tai äidin yllättävä poismeno on tottakai raskasta..epätietoisuus raastaa ja kelaat..muuta neuvoa en voi antaa, kun että pyydät nukahatmislääkkeitä..ilman unta ei jaksa kauan..sen opin minäkin..en voi sanoin kuvata mitä se oli..kaaos on lievä sana..
Olen todella pahoillani..mutta tiedän että sekin lohduttaa hiukan..kun tietää että joku edes välittää...minä välitän sinun surustasi.,.ja olen todella pahoillani..otan osaa..
Menetin myös isäni 23.12 klo 23.20,hänkään ei ollut vanha mies.Ei sitä tiennyt miten äärettömän kovaa tämä voi olla.On olemassa sanonta,että autuaat jouluksi lähtevät,vaivaiset jouluksi syntyvät.
Geeneissä, elämässämme, seuraavat meitä, mutta eivät voi vuosiin ilmaantua meille. Se on laki
niissä taajuuksissa. Niitä taajuuksia ei löydetä,
itselleni on onneksi auennut vastaanotto kerran, siitä on nyt vuosia. Uusi tapaus edessä lähitunteina....toivon että jaksaisi vuoden vaihteen yli 2007:aan. Hän pelasti Suomen, näki jakoki sodan kovuuden ja antaa anteeksi kaikille, hyvätahtoinen isämme, ei koskaan paha kellekään, mutta uskalsi lausua mielipiteensä, mm. ketään ei tulisi teloittaa, mieluiten elinikäinen vankilakärsimys. Hyvä aate tuo paljon kokeneelta.
Meissä jatkaa tuo viisauden siemen, muistellaan menehtyneiden hyviä elintapoja, heidän elinaikanaan kertomia viisauksia..., vain niistä opimme ja näin on tarkoitus. Isäni sanat vuosi vuodelta sydänleikkauksen jälkeen olivat ja vielä
toistaiseksi yhä; "enköhän ole jo kaiken nähnyt",
ja naurahti, ikä melkein 87 vuotta. "Komeroon" hän ei jäänyt, riskillä teki lumitöitä, käveli, matkusti ja osallistu Helsingin Sotaveteraanien
lauluharjoituksiin/tilaisuuksiin, käveli ja kävi
hoitoloissa, yritti jatkaa normaalisti vaikka varoittelimme, lopulta hakeutui sairaalaan jalka
kipujen vuoksi ja viikon kuluttua sai siellä wc:ssä aivoinfraktin, nyt kuukauden viety sairaalasta toiseen, apua ei löydy, luonto/luoja ohjaa loput. Kunnian MIES. Kiitos.
Kiitos viesteistänne. Niin pientä kuin se onkin, jotenkin lohduttaa kun joku vaivautuu uhraamaan ajatuksen minulle. Kaikki lähimmätkään kun eivät osaa sanoa edes sitä "otan osaa". Kuolemaan suhtautumista ei opeteta missään koulussa... Tuo: "On olemassa sanonta,että autuaat jouluksi lähtevät,vaivaiset jouluksi syntyvät." sai pienen hymyn aikaan. Minun isäni, maailman kiltein ja upein ihminen, voi kun osaisin elämäni aikana olla edes lähes yhtä hyvä ja lämmin kuin hän.
Nyt on jäljellä kysymyksiä, muttei vielä vastauksia. Vastaukset ei mitään muuta, tiedän, mutta ne ovat osa paranemista. Ei ole väliä sillä minä päivänä kuolema koskettaa, oli joulu tai ei, se iskee. Jouluna vaan kaikki on muutenkin niin pysähtynyttä. Kukaan ei vastaa puhelimeen, mikään virasto tai muut ei ole auki moneen päivään. Ei voi muuta kuin olla. Pikku hiljaa kohti parempaa.