Kysyisin teiltä petetyksi tulleet vaimot/äidit,Miten pystytte antamaan anteeksi miehellenne sivusuhteen? En tarkoita yhden yön suhdetta vaan kuukausia kestänyttä suhdetta johon on liittynyt tunteet vahvasti mukaan? Jos yritätte jatkaa ja antaa anteeksi, miten olette voineet rakastella enää miehenne kanssa? entä onko seksielämä palautunut ennalleen pettämisen jälkeen? Aihe kiinnostaa minua koska itse en siihen pystynyt, en edes lapsen takia. Kiitos asiallisista vastauksista.
miten pystytte?
eräs ex-vaimo
142849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
en varmaan pysty antamaan anteeksi,sen tiedän etten koskaan unohda.
Vaikea sanoa meillä kriisi täysillä päällä.Puoli vuotta siitä ,kun sain tietää mieheni suhteesta ,jota oli kestänyt 9kk.Paljastumisen jälkeen mies lupasi jättää toisen heti ja lähettikin ero viestin ,mutta selkäni takana jatkoi suhdetta vielä syyskuulle ,tosin ilman tapaamisia ,pelkkiä viestejä ja puheluita.
Heti ilmitulon jälkeen olin ihan shokissa ,en kestänyt edes katsella alastonta miestäni ,mutta elämä jatkui seksi palasi ja oli välillä jopa yhtä hyvää kuin ennen.
Nyt taas on huono vaihe ,melskaan ja mies on ihan lukossa ,ei uskalla tulla edes lähelle.
Lapsia meilläkin on ,mutta en minä niiden takia yritä ,vaan siksi ,että edelleen jossain kaiken paskan alla ,on se tunne ,että vielä rakastan.Niin paljon on muistoja ja hyviä hetkiä joita haluan lisää...en tiedä jaksanko tai jaksaako mieheni ,toivon että selviämme.Se suhde ei ollut ,eikä se nainen ,sen väärtti ,että kaikki meiltä loppuisi.
ollenkaan petetyksi tulleet mieheiltä ja isiltä?Niitä on paljon enemmän kuin luullaan,se on vaan se että "äidit"pystyy salaamaan syrjähypyt paremmin kuin "isät".
Minä en voi antaa anteeksi edes yhden illan suhdetta...Seksiä en voi ajatellakaan enää mieheni kanssa. Hän oksetta minua.
Petin naistani 3 vuotta. Ainoa syy oli se että hän ei ollut neitsyt tavatessamme ja aloimmekin panosuhteen minun puoleltani hän haki rakkautta niin minäkin mutta vian neitsyestä. En osaa enkä halua rakastaa muiden miesten panemaksi tullutta naista.
Asia selvisi ja erosimme kun naiseni ei voinut antaa anteeksi. Ihan sama mulle, pääasia että sai reikää tarpeeksi ja että sitä riittää toisten naisten jalkovälissä lisää aina kun tekee mieli niin tarjolla on. Rakkautta etsin samalla mutta ilmankin pärjään.
aika paha lapsuudesta johtuva äitviha, mikä kasvaessasi on kompensoitunut naisvihaksi. Oletkos harkinnut terapia-apua vaivoihisi?
Kyllähän neitsyt vaimo on ihan ok, ja on se vähän miehenkannalta imago juttukin kenen kanssa pyörii mutta ei mielestäni ketään saa ehdointahdoin loukata tai satuttaa, kannattaa vaan harkita kun aloittaa suhdetta, että pystyykö olemaan ihmisiksi.
niinkuin asiat ovat. Toi äitiviha kumpuaa yhdellä sun toisella miehellä ja purkautuu naisvihana. Näin on. Terapiaan vaan.
Noilla aivoilla etsimisen puolle juu menee...
Ehkä sinun kannattaa miettiä seuraavaa väitettä monelta kantilta: elämää on ollut ennen sinua ja tulee olemaan myös sinun jälkeesi
En tiedä osaanko antaa koskaan anteeksi, unohtamaan en ainakaan pysty ikinä. Meillä suhteen paljastumisesta pari vuotta. Paljastumisen jälkeenkin yhteydenpito (ilmeisesti ei kuitenkaan fyysistä suhdetta)jatkui pienen tauon jälkeen. Nyt suhde tuohon toiseen naiseen on miehen kertoman mukaan loppu kaikilla tasoilla?? En vain jaksa uskoa, etteikö se jossain vaiheessa jollakin tasolla tule jatkumaan. Uskoni ja luottamukseni mieheeni meni totaalisesti sen jälkeen kun hän lupauksistaan ja vakuutteluistaan huolimatta aloitti uudelleen yhteydenpidon tähän naiseen.
Olemme edelleen yhdessä ja haluankin jatkaa avioliitoamme. Välillä on kuitenkin niin vaikeaa, että epäilyttää kestääkö mielenterveyteni tämän epävarmuuden ja tunteiden ailahtelun. Ero lähes 30 vuoden avioliiton jälkeen tuntuisi todelliselta tappiolta eikä tuo toinen nainen ole todellakaan sen arvoinen.
Voimia kaikille petetyille.
Miksi haluat jatkaa avioliittoa jos kerran et pysty luottamaan?Rakastatko miestäsi vai oletko jääräpäisesti avioliitossa joka syö sinua?Jos miehesi jatkaa yhteydenpitoa tähän toiseen niin onko se ystävyyttä vain?
Minulle sanottiin näin kun halusin mieheni lopettavan yhteydenpidon vastaavassa tilanteessa.Puhuin jopa tämän toisen naisen kanssa ja kysyin hänen tuntemuksiaan...sain vastauksen jollaista en odottanut. Tämä nainen sanoi rakastavani miestäni ja pyysi minua kysymään mieheltäni rakastaako mieheni häntä. nyt toivon että olisin osannut antaa asioiden olla sillä pelkään kysyä tuota kysymystä mieheltäni...
Kun mies petti, jäi vain kuollut suhde, josta puuttuu tunteet. Mies kärttää seksiä, mutta ei ole tunteita, rakkaus kuoli, tunteet kuoli, ja sen jälkeen mies syytti haluttomuudesta. On vain ajan kysymys koska lähden. Tyhmä mies luulee, että ei hänessä ole mitään vikaa. Hän tämän kaiken kuitenkin sai aikaan !
Aiemmat viestit ovat selvästi osoittaneeet, kuinka syvältä uskottomuus koettelee. Olen itse ollut sekä uskollinen ja uskoton että kummankin 'kohteena'. Aina toiveiden ja unelmien romahtaminen on kuitenkin kammottavaa.
Jollakin tapaa olen vakuuttunut siitä, että todella pitkälle kannattaa yrittää ja kestää. Kamppailla tai kilpailla 'kakkosta' vastaan ei koskaan, sillä silloin tulee esiin väärä yhtälö.
Jos pitkä aviosuhde on pettämisen ja yrittämisen jälkeen vain 'mustaa tunnelia, jossa ei päätettä näy ja tunteissa on vain tyhjyys' on aika lopettaa. Ei aiemmin vaan siinä se on.
- vai mitä naaraat?
..vastaa. Myös itse olen ollut kummallakin puolella; pettänyt ja tulin petetyksi. Suhde päättyi kamalalla rytäkällä eroon; asioiden paljastuttua mieheni ei kyennyt ollenkaan käsittelemään asiaa, huomio siis siihen- että myös hänen pettämisensä tuli julki. Minun hairahduksesta vaan nousi kamalampi melu. Nyt on erosta kulunut vasta puolisen vuotta ja nyt voimme ex-miehen kanssa asiasta keskustella, ilman huutoa ja vihaa. Jopa samaan sänkyyn olemme päätyneet. Itse ajattelen, että olisi pitänyt silloin yrittää, mutta toinen vaan otti ja lähti. Niin... mitäs sitten nyt; pikku lämmittelyä vaiko mitä tämä on- voiko enään olla uutta mahdollisuutta.