Olen itse ollut jonkun aikaa suhteessa kaikin puolin ihanan miehen kanssa.
Miehellä on aika kova kohtelu takana. Vaimo petti toisen miehen kanssa.
Mies sanoo haluavansa olla yhdessä minun kanssa ja on onnellinen, että tapasi minut. Kuitenkin joskus tuntuu, että hän ei vaan yksinkertaisesti pysty paneutuun uuteen suhteeseen.
Ei hän tee sitä ilkeyttää vaan pahan olonsa vuoksi.
Nyt olen ruvennut miettimään, että missä menee ymmärryksen ja itsensää kiusaamisen raja. Haluan ja ymmärränkin miestäni, mutta kun haluaisin itsekin saada hieman enemmän irti suhteestamme.
En enää tiedä olenko liian kiltti ja suostun olemaan leikkikalu joka otetaan käyttöön kun ei ole parempaa tekemistä (omat kaverit) vai onko aika nostaa kytkintä ja jatkaa elämää eteenpäin. Missä menee ymmärtäminsen ja itsensä hukkaamisen raja?
On hirveää joutua toteamaan, että kaikki periaatteessa on hyvin ja yhdessä on ihanaa mutta meneisyyden haamut kulkee perässä kuin varjo. Kuinka kauan sitä pystyy ymmärtämään ja haluamaan auttaa ennen kuin menettää oman mielenrauhansa kokonaa.
Tiedän, että mies olisi aivan onneton jos lopettaisin suhteemme. Koska sitä voi ruveta vaatimaan itselleenkin jotakin?
Ehkä mä vain olen se liian kiltti yliymmärtäjä.
Miehellä on aika kova kohtelu takana. Vaimo petti toisen miehen kanssa.
Mies sanoo haluavansa olla yhdessä minun kanssa ja on onnellinen, että tapasi minut. Kuitenkin joskus tuntuu, että hän ei vaan yksinkertaisesti pysty paneutuun uuteen suhteeseen.
Ei hän tee sitä ilkeyttää vaan pahan olonsa vuoksi.
Nyt olen ruvennut miettimään, että missä menee ymmärryksen ja itsensää kiusaamisen raja. Haluan ja ymmärränkin miestäni, mutta kun haluaisin itsekin saada hieman enemmän irti suhteestamme.
En enää tiedä olenko liian kiltti ja suostun olemaan leikkikalu joka otetaan käyttöön kun ei ole parempaa tekemistä (omat kaverit) vai onko aika nostaa kytkintä ja jatkaa elämää eteenpäin. Missä menee ymmärtäminsen ja itsensä hukkaamisen raja?
On hirveää joutua toteamaan, että kaikki periaatteessa on hyvin ja yhdessä on ihanaa mutta meneisyyden haamut kulkee perässä kuin varjo. Kuinka kauan sitä pystyy ymmärtämään ja haluamaan auttaa ennen kuin menettää oman mielenrauhansa kokonaa.
Tiedän, että mies olisi aivan onneton jos lopettaisin suhteemme. Koska sitä voi ruveta vaatimaan itselleenkin jotakin?
Ehkä mä vain olen se liian kiltti yliymmärtäjä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.