Koko joulun on mieltä ahdistanut niin hirveästi. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä yli 15 vuotta, lapsia on kaksi, 6 ja 4 vuotiaat. Viime vuodet on tässä kavereina eletty, ei minkäänlaista fyysistä kosketusta eikä henkistäkään läheisyyttä. Paljastettakoon, että minulla on ollut jo pitkään suhde toiseen, josta mies on ollut selvillä käsittääkseni. Eron ajatus on vaan silti molemmista tuntunut vaikealta mm. lasten takia, vaikka keskusteluyhteyskään ei erityisesti toimi. Pariterapiaakin kokeiltiin aikoinaan, mutta mies ei halunnut jatkaa sitä yhden kerran jälkeen. Eroa on minun puoleltani jarruttanut kaksi asiaa, lapset ja yhteinen koti. En käsitä miten voin lapsille kertoa erosta, miten voin heiltä rikkoa kodin. Heille molemmat vanhemmat ovat tärkeitä. Koti tuntuu itselleni kovin rakkaalta, mutta koska kyseessä on miehen rakentama talo, tuntuisi oikealta että hän saisi jäädä asumaan tähän ja minä muuttaisin pois. tiedän että minua on helppo moralisoida enkä halua itseäni puolustella. Sen vaan kuitenkin haluan sanoa, että mielestäni aikanaan todella yritin tämän liiton eteen, ja rupesin suhteeseen vasta siinä vaiheessa kun liitto vaikutti tuhoontuomitulta, ja kerroin aikestani miehelle. Koskaan hän ei ole sanonut mitään, vaikka varmasti on tiennyt. Mitään paskaviestejä en halua enkä tarvitse, mutta jos joku jotain asiallista osaisi sanoa, niin kiitos jo etukäteen. Lähinnä mietin mm. käytännön järjestelyjä, miten lasten huoltajuus kannattaisi järjestää että saisivat nähdä molempia mahdollisimman paljon, ja miten tutustuttaisin heidät miesystävääni, mikäli hänestä tulee isäpuoli.. Kiitos jos jollain on omakohtaista kokemusta jostain.
Eroaikeissa - kohtalotovereita
Nana***
81621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tulee aina olemaan, ja niin kauan kuin hiukankin epäröit, älä tee viimeistä siirtoa eron suhteen. Omalta osaltani käytännön järjestelyt hoidettiin hyvin, asumme edelleen alle kilometrin päässä toisistamme, lapset vko-vko periaatteella, mutta joustoakin puolin ja toisin. Omasta erosta jo kolme vuotta, ja siitä (ehkä) viisastuneena kannattaisi kuitenkin ensin opetella asumaan ilman uutta siippaa, varsinkin jos tuohon vko-vko systeemiin alkaa. Silloin aikaa omalle elämällekin, eikä tarvitse lapsien elämää sekoittaa heti uusilla kumppaneilla. Erossa jo riittävästi sulateltavaa. Pääasia, että pääsette erossa nykyisen miehen kanssa sopuun, että vaikka mitkä asiat riitelisivät, lapsien etu pidetään tärkeinpänä.
Edellinen kirjoittaja puhuu asiaa. Lasten etu on ensisijaisen tärkeä. Ja kannatan myös tuota että ei tuo "vierasta" osapuolta heti asumaan uuteen kotiisi jos selaiseen muuttaisit. Kaikilla on erossa vaikeutta. Lapset ovat se herkin astia. Jospa osaisi neuvvoja paremmin antaa sen tekisi, mutta kun jokaisessa perheessä on omanlaisensa mutkat.
Lapseni puoliso sanoi tänä aamuna, että se on ero nyt. Avioliittovuosia takana 10. Ja lähti. Lapsia muutama, 10 vuodesta alas päin.
Toivon kuitenkin että jonkunlainen puhe tai asiallinen viestintä muoto pystyttäisiin pitämään aikuisten kesken.- Ei tule tässä vaiheessa oleen helppo.
Meillä on lapset 7 ja 5 vuotiaat. 17 vuotta mieheni kanssa yhdessä olemme olleet. Minäkin aikoinani tein kaikkeni suhteen eteen, mutta se hajosi kumminkin. Olin myös suhteessa toiseen mieheen ja eroa kypsyttelin pitkään mielessäni, kunnes sitten lopulta uskalsin sitä myös hakea.
Lapset sovittiin aluksi niin, että lapset saisivat olla tasapuolisesti molempien kanssa, mutta ei se sitten toiminut. Lapset ovat nyt täysin minulla. isä tapaa sitten kun hänelle passaa.
Sen toisen miehen kanssa suhde jatkuu yhä salaa. Nähdään silloin kun minulla sattuu hieman vapaata olemaan. Siis ei kovin usein, mutta en halua vielä lasten päätä sekoittaa uusilla miehillä. Ensin haluan saada oman ja lasteni elämän sujumaan ilman mitään ylimääräistä.
Lapset tulee aina enisn!
Lapsillasi on jo isä, se biologinen. Miesystäväsi ei ole lasten isäpuoli ellei adoptoi lapsia, lasten biologisen isän suostumuksella jos on elossa. Kun erosin miehestäni jolla oli jo toinen nainen, lapset pelkäsivät että siitä naisesta tulee heille äitipuoli. Se oli jonkinlainen päähänpinttymä niille. Minä selitin, ja se nainen selitti ettei ole äitipuoli. Monta kuukautta meni kun lapsille valkeni vähitellen että äiti pysyy äitinä ja isä isänä vaikka muita kumppaneita olis kuvioissa. Turvallisuuden tunne on lapsille tärkeintä. Että vaikka kuinka kuviot vaihtelee, äiti ja isä on aina heidän tukena.
No joo, tuo nyt tosiaan oli pilkun viilausta.. Isä- tai äitipuolenahan ollaan totuttu pitämään henkilöä, joka elää äidin tai isän uutena kumppanina. Josko se nyt ei sitten ole asian virallinen merkitys, mutta sillähän nyt tässä ei ole merkitystä. Asiassa olet varmasti oikeassa, että se turvallisuus on lapsille tärkeintä ja tuo että vanhemmat pitävät hänestä huolta mitä tahansa tapahtuukin. Kiitos mielipiteestäsi=)
En halua kuulostaa mitenkään arvostelevalta "jeesustelijalta", mutta...:o)
Jos sinulla on jo pitkään ollut toinen suhde ja olet sitä mieltä että olet kaikki nykyisen vanhan suhteesi eteen tehnyt niin eroa.
Siinä vaiheessa kun toinen suhteen osapuoli aloittaa ja on toisessa suhteessa, ei asian varmasti parane millään lailla siinä alkuperäisessä tarinassa.
Jos huomio ja mielenkiinto on jo jakautunut toisaalle, on todella vaikea olla innostunut mistään vanhasta.
Oletat että miehesi varmaan tietää.
Kerro se hänelle ja katsokaa miten menee.
Hänellä on ainakin oikeus siitä jo tässä vaiheessa kuulla. Kyllä ne asiat sitten siitä lähtevät eteen päin kulkemaan.
Tai jos et halua kertoa niin kokeile vielä kerran jotain muuta. Jätä toinen suhteesi ja panosta ihan huvin vuoksi vuosi nykyiseen suhteeseesi. Ihan oikeasti panosta.
Voit yllättyä.
"Siinä vaiheessa kun toinen suhteen osapuoli aloittaa ja on toisessa suhteessa, ei asian varmasti parane millään lailla siinä alkuperäisessä tarinassa."
Totta! Käsitys omasta miehestä ei ole ainakaan parantunut. Jossain vaiheessa hän tuntui tosi surkealta.. Asioitten edetessä on kuitenkin oppinut näkemään uudessa "kumppanissa" myös huonoja puolia verrattuna aviomieheen, jossa osaa tiettyjä asioita arvostaa. Suhde vaan on 100 prosenttisen kaverillinen, ei minkäänlaista kipinää enää..
"Tai jos et halua kertoa niin kokeile vielä kerran jotain muuta. Jätä toinen suhteesi ja panosta ihan huvin vuoksi vuosi nykyiseen suhteeseesi. Ihan oikeasti panosta.
Voit yllättyä. "
Jees, tätäkin on tullut mietittyä, mutta taitaa nyt vaan olla jo liian myöhäistä. Ilman edes tilapäistä eroa ei tätä kaikkea saa korjattua mitenkään, ja mahdammeko kumpikaan edes haluta..?
kiitos mielipiteestäsi!
Tiedän miltä tuo ahdistus tuntuu.Itsellä se tunne on ollut kohta jo puoli vuotta.Ja sama homma, kuvioihin tuli toinen mies joka sai aikaan sen että avasin suuni kotona ja nyt tilanne on se että kun tämä vuosi vaihtuu niin alan etsiä itselleni ja lapsille uutta kotia.Aluksi ajattelin että en voi lasten takia,sitten tuli sääli toista kohtaan ja lopuksi tajusin että kuka minua säälii tai ajattelee muuta kun minä itse!Suhde toiseen mieheen kesti noin 3 kuukautta kunnes oli pakko ajatella järkevästi ja viedä tää homma loppuun ihan vain itseni takia.Sitä en sano ettei ikävä olisi kauhea..Minäkin mainitsin tästä toisesta miehelleni mutta nyt on hyvä fiilis kun voi ihan oikeasti sanoa että ei ole ketään toista.Olen käynyt tassä matkan varrella perhe neuvonnassa yksin ja miehen kanssa,energia hoidossa (josta olen muuten saanut eniten apua jaksamiseen),ennustajalla ja terapiassa ja tuntuu että nyt on sellanen olo että pystyn toimimaan niinkuin tunne sanoo.Rankaa tämä on ollut ja ilman ihania kavereita joille olen saanut puhua ja itkeä en olisi ikinä jaksanut..mutta niin paljon tässä on vielä edessä.
Parempaa uutta vuotta ja jaksamisia..Nanalle ja kaikille muille