Jouduin opiskelun takia muuttamaan uudelle paikkakunnalle ja kaverit tietenkin jäivät kotiin. Täältä sitten en ole kavereita saanut ja vanhoihinkin tulee pidettyä yhteyttä vain mesen kautta....joihinkin ei tule enään pidettyä yhteyttä oikeastaan lainkaan... Hulluksihan tässä tulee. Olen ehkä ollut liian hiljainen, mutta en vain osaa mennä tuosta vain juttelemaan vieraille ihmisille jotka jo oikeastaan ovat omissa "sisäpiireissään". Opiskelumotivaatio on nollassa ja haluttaisi mennä takaisin kotipaikkakunnalle, mutta sieltä ei oikein kiinnostavia linjoja tahdo löytyä enkä tahdo opiskella jotain mistä en ole kiinnostunut. Vapaa-aika menee suurimmilta osin koneella...pelailen sitten ajankuluksi cs:ää ja surffaan netissä...ei ole muutakaan. Vanhatkin kaverit pikkuhiljaa kaikkoavat kun en ole kotona kuin lomilla. Muita samassa tilanteessa olevia?
ei kestä enää...
..tätä...
7932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vuosia jos et tee mitään helvetti on irti. Hakeudu kursseille, teeskentele piru vie jos ei mikään kiinnosta. Lyöttäydy mukaan ja kysy kahville. Älä lannistu mutta sulje se kone. Sä et halua tätä usko mua. OK?
Sama vika mullakin. Muutto kauaksi kotoa koitti reilu vuosi sitten. Opiskelupaikkakunnalla on muutamia kavereita koulun puolesta, mutta silti on kova ikävä vanhoja kavereita. Aina, kun heitä näin lomilla nään, tunnen oloni todella ulkopuoliseksi, viimeksi tänään. SAnoinkin heille asiasta että tunnen olevani eristyksissä mutta en usko että se sen enempää heitä liikutti. Itse yritän ,mahdollisuuksien mukaan mesessä/ tekstiviesteillä kysellä kuulumisia mutta tuntuu kuin olisin ainoa joka minkäänlaista vaivaa asian eteen näkee.
Muutenkin tänään koko hetki heidän kanssaan tuntui kasittämättömän kiusalliselta ja minua jopa jännitti heidän seurassa (miksi ystävien seurassa pitäisi jännittää???).Meillä ei ollut juuri mitään puhuttaavaa. Jauhettiin vain samoja vanhoja asoita mistä joka ikisellä kerralla olemme puhuneet.
Olen muutenkin melko ujo ja opin luottamaan ihmisiin hyvin hitaasti, ja jos sellaisen luottamuksen jokus saan aikaiseksi niin sekin hyvin helposti murtuu.Harmikseni huomasinkin että en enää heihin osaa luottaa ja siksi istuinkin koko illan kuin tikku paskassa, koska tunsin oloni tyhmäksi sanomiseni takia...
Kaiken lisäksi olen menettänyt tai unohtanut tutustumisen jalon taidon...tunnen itseni jatkuvasti idiootiksi, vaikka järjellä aina itselleni selitän että "ole vain oma itsesi niin hyvin menee"...silti mietin lähes sana sanalta mitä kellekin sanon etten vain loukkaa ketään tai sano jotain tyhmää. Tässä menee kohta järki koska tää on ihan H******n stressaavaa...
ehkä pitäisi tosissaan lopettaa miettiminen ja antaa mennä...
Mutta niinkuin kirjoitit, niin ystävät tuntuvat lipuvan yhä kauemmaksi, vaikka kuinka heistä yrittäisi pitää kiinni.
sen verran että liekkö sitten luonteessa vikaa kun ei ystävät pysy tai ei niitä löydy...luulen että tutustumista vaikeuttaa se että vaadin ihmisiltä ja itseltäni paljon aikaa tutustumiseen. Mutta tapanani on kuitenkin luoda pysyviä ystävyyssuhteita, (joita ei hetkessä synny) joissa molemmilla on toiselle jotain annettavaa.
luulen aina sanovani jotain typerää niinpä jätän sanomatta kokonaan. Kaikki kaverit ovat tulleet ala-asteelta ja tarhasta asti ja yhstävystyminen kesti näin ollen pitkän aikaa ja se tapahtui melkein itsestään. Lapsena sitä osasi olla avoimempi ja mennä mukaan, mutta nykyään ei enään oikein osaa vaan mennä juttelemaan vieraille.
Ehkäpä sun pitäisi ottaa rennommin
kun ei osaa ottaa rennosti
Samassa jamassa ollaan täälläkin. Muutin opiskelmaan uudelle paikkakunnalle ja tutustuminen on ollut hieman hankalaa tämän kokoisessa paikassa. Toki koulussa on kavereita, mutta ei heidän kanssaan muutoin vapaa ajalla tule pidettyä yhteyttä. Moni asuu viereisellä paikkakunnalla ja osa häipyy aina viikonlopuksi kotipaikkakunnalleen.
Jumitan yksin kotona ja yritän käydä lenkillä ainaisen koneella istumisen lisäksi. Vanhat ystävät ovat hajonneet myös ympäri suomea ja tuntuu, että olen ainoa joka yrittää pitää yhteyttä. Tai tuntuu, että olen ainoa, kelellä olisi aikaa edes tavata.
Helppohan se on sanoa, että mene sinne ja tuonne ja etsi ystäviä. Itellä on niin tiukalla, että baariin ei mennä eikä ylimääräisiä matkusteta. Hyvä kun laskut saa maksettua ja ruokaa ostettua jonkin verran. Ja tosiaankin olen täällä pikkukylässä aivan toimettomana, enkä pääse täältä pois.
Masentaa niin nämä joulut ja uudet vuodet. Kukaan ei ole pyytänyt juhlimaan uutta vuotta. Itse kun on kysellyt niin aihetta on karteltu ja ei oikein tiedetty muka mitään suunnitelmista.
Enkä edes pidä itseäni epäsosiaalisena. Olen mielestäni mukavaa ja hauskaakin seuraa, tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Mutta tässä sitä ollaan. Yksin ja masentuneena. Hyvää uutta vuotta vaan...