Joskus käy niin, että ihastumme johonkin ihmiseen. Flirttailemme ja ajattelemme siinä olevan enemmän kuin on. Näemme toisella sormuksen, mutta emme välitä siitä, maailmassahan on oikeus yrittää. Emme me silloin ole vastuussa vaan se toinen, sille omalleen. Mehän olemme se kaikkein oikein sille toiselle sillä hetkellä ja tämä voi olla varmasti totta. Me annamme silloin enemmän kuin jo arjessa elävä pari toisilleen, jollakin tasolla. Ei se tunnu hyvältä, kun kuulee ystävältä, että tämän ystävä on ihastunut omaan ja haaveilee tästä. Sitä ajattelee, miltä on itsestä joskus tuntunut ja tuntuu pahalta. Minä ihan oikeasti soisin sille ihmiselle onnen, mutten haluaisi antaa tätä omaa onnea ja arkea. Mutta, yritä silti, sillä jos omani kävelisi pois luotani, en minä olisi hänelle se oikea, sillä hetkellä, minun aikani olisi jo ollut. Minä en missään tapauksessa, en koskaan haluaisi pitää mitään, mikä ei ihan aidosti haluaisi olla siinä, minun kanssani. Ja aina, kun näet minun rakkauteni kohteen iloisena ja hymyilevänä sekä äärettömän komeana, on hän sitä, sillä olen onnistunut rakastamaan häntä niin, että hän luottaa itseensä, sinä voit lisätä sitä ihailullasi. Ole hyvä ja nauti siitä, mitä näet, on siellä takana kädenvääntöäkin arjessa, mutta myös todella paljon rakkautta ja flirttiä sillä: minäkin olen häneen edelleen ihastunut ja rakastunut. Toivottavasti hänkin minuun ;)
En minä nauti
vaikeaa
72217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei sinne päinkään.
se siinä on? Olisipa meillä miehillä huomattavasti helpompaa, jos kaltaisiasi laupeudensisaria olisi keskuudessamme enemmän. En voi muuta kuin ihaillen ajatella, miten aitoja nuo tunteesi ja ajatusrakennelmasi ovat?
Olet niin kiltti ja muiden tarpeet huomioonottava, että mietin, oletko sittenkään huolehtinut omista tarpeistasi riittävästi vai oletko jatkuvasti muille ihmisille henkisenä kynnysmattona? Jos kuitenkin olet tilanteeseesi tyytyväinen, asia on kunnossa.
Olet ehdottoman mielenkiintoinen persoona ja miehesi soisin Sinua osaavan arvostaa korkealle.
mikä ihme oikeus yrittää varattua tässä maailmassa on? tottakai varattu on itse vastuussa tekemisistään, mutta en voi ymmärtää niitä kenen moraaliin mahtuu ajatus tahallisesta suhteen rikkomisen yrittämisestä. no sen edestään löytää minkä taakseen jättää, eli jos tällaisen miehen onnistut saamaan, pystyy se seuraava naikkonenkin viettelmään miehen sinulta, toivoyttavasti ajattelet silloin yhä samalla tavalla. toivon että näin tulee käymään.
Tuota, mitäs jos tavasisit uudelleen tekstin, mitä sinä oikein sanotaan..
"Näemme toisella sormuksen, mutta emme välitä siitä, maailmassahan on oikeus yrittää. Emme me silloin ole vastuussa vaan se toinen, sille omalleen."
Näin sanot, tästä ymmärtää että ihmisellä on oikeus yrittää (mitä vaan?).
Opettelehan kirjoittamaan oikein tämä sanarakenne jo ensimmäisessä lauseessa, niin että se on johdonmukainen ja sen ymmärtää oikein.
Jokainen on vastuussa, ei vain se toinen. Myös hän joka yrittää. Kenelläkään ei ole oikeutta yrittää toisen varattua. Eikä varatulla ole oikeutta yrittää vapaata, varattu on vastuullinen ensisijaisesti sille jonka kanssa hän jo on.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Minusta varatun yrittäminen on epäkunnioittavaa paitsi itseä, mutta myös tuota varattua kohtaan. Varattu on vastuussa, mutta niin myös se, joka yrittää varattua.
olen itsekkin ihastunut Johannaan työkaveriini. Ajattelen häntä usein vapaa-aikana. Pidän tunteeni sisälläni, enkä halua hänelle mitään pahaa, pelkkää hyvää vain.
Terkuin E