En tiedä mitähän tekisin,vai antaisinko asiat olla?
Vanha kaverini parinkymmenen vuoden takaa on saanut minut pohtimaan ystävyyden rajallisuutta.
Kaverini oli lukio ikäisenä oikein bestis kanssani,tosin hänen luonteensa karkoitti useita yhteisiä ystäviä pois .
Pidimme kerran vuodessa yhteyttä,tapasimme kesäisin ja muistelimme vanhoja,tai sellainen piti olla tarkoitus mielestäni..
Petyin kumminkin joka kesä hänen itsekkääseen käytökseensä,toisaalta hän kertoi kuinka hyvä kaveri olen hänelle,ja kuinka minulla on tärkeä sija hänen sydämmessään.
Olin pettynyt mutta toisaalta iloinen hänen seurastaan.
Olen vasta viime aikoina ymmärtänyt asian joka minua on ärsyttänyt ystävässäni,se sana on MANIPULOINTI.
Nimittäin kaikki kokoontumisemme,tapahtumien kulku ym. on mennyt hänen käsikirjoitelman mukaan.
En ole aikaisemmin ymmärtänyt katsoa asiaa siltä kantilta,mutta niin se vaan on mennyt.
Olenko ollut hänelle vain vapaa ajan korvike,ihminen jota voi ohjailla omien mieltymystensä mukaan?
Sitä olen siis miettinyt.
Kaikkein pahinta on että manipulointi on liittynyt suoranaisesti rahalliseen huijaukseen.
Yhteinen kokoontuminen ei ole antanut minulle hyvää mieltä muutoin kuin odotus vaiheessa,jokainen reissu on osoittautunut aina pettymykseksi tyyliin ai näinkös se taas menikin..
Rahallinen huijaus on mennyt suurinpiirtein niin että hän on saanut minut maksamaan aluksi kaikki kulut viikonlopusta jotka hän sitten maksaisi takaisin illalla,ja aamuisin hän on kertonut että tarjosinkin sinulle eilen siihen malliin että nyt olemmekin sitten sujut,eikö?
Hän on siis käyttänyt hyvätahtoisuuttani hyväksi.
Tämä samainen kaveri soitteli taas Jouluna ja sai minut miettimään ystävyyttämme uudelleen.
Onko kauan jatkunut yhteyden pito vanhan ystävyyden johdosta sen arvoista?
Ymmärtääkö tuo kaverini että minä huomaan hänen kusetuksensa mutten ole vaan siitä maininnut?
Ystävyys rehellisesti sanottuna ei ole antanut minulle mitään sitten lukio aikojen,mutta jostain kumman syystä aika on kullanut muistot ja saanut asiat tuntumaan ehkä säilyttämisen arvoisemmalta kuin ne ehkä ovatkaan.
Onko jollakin kokeumuksia tälläisistä pitkistä ystävyyksistä,kannattaisiko minun vihdoin päästää irti tuosta ihmisestä ja olla oma itseni.
Uskon että jos hänen seurassaan pidän vihdoin oman pääni enkä suostukkaan hänen valmiiksi suunniteltuihin muotteihin ystävyytemme on entinen?
Hän on luultavammin sellaisen luonteen omaava ihminen jolla ei ole paljon ystäviä,ja ne jotka ovat vielä jäljellä ovat tavallaan hänen puppet nukkejaan jota eivät koskaan sano hänelle vastaan ja tekevät vuoren varmasti juuri niin kuin hän sanoo.
Uhratakko ystävyys,vai jatkaakko samaa rataa toiset kaksikymmentä vuotta?
Vanha kaverini parinkymmenen vuoden takaa on saanut minut pohtimaan ystävyyden rajallisuutta.
Kaverini oli lukio ikäisenä oikein bestis kanssani,tosin hänen luonteensa karkoitti useita yhteisiä ystäviä pois .
Pidimme kerran vuodessa yhteyttä,tapasimme kesäisin ja muistelimme vanhoja,tai sellainen piti olla tarkoitus mielestäni..
Petyin kumminkin joka kesä hänen itsekkääseen käytökseensä,toisaalta hän kertoi kuinka hyvä kaveri olen hänelle,ja kuinka minulla on tärkeä sija hänen sydämmessään.
Olin pettynyt mutta toisaalta iloinen hänen seurastaan.
Olen vasta viime aikoina ymmärtänyt asian joka minua on ärsyttänyt ystävässäni,se sana on MANIPULOINTI.
Nimittäin kaikki kokoontumisemme,tapahtumien kulku ym. on mennyt hänen käsikirjoitelman mukaan.
En ole aikaisemmin ymmärtänyt katsoa asiaa siltä kantilta,mutta niin se vaan on mennyt.
Olenko ollut hänelle vain vapaa ajan korvike,ihminen jota voi ohjailla omien mieltymystensä mukaan?
Sitä olen siis miettinyt.
Kaikkein pahinta on että manipulointi on liittynyt suoranaisesti rahalliseen huijaukseen.
Yhteinen kokoontuminen ei ole antanut minulle hyvää mieltä muutoin kuin odotus vaiheessa,jokainen reissu on osoittautunut aina pettymykseksi tyyliin ai näinkös se taas menikin..
Rahallinen huijaus on mennyt suurinpiirtein niin että hän on saanut minut maksamaan aluksi kaikki kulut viikonlopusta jotka hän sitten maksaisi takaisin illalla,ja aamuisin hän on kertonut että tarjosinkin sinulle eilen siihen malliin että nyt olemmekin sitten sujut,eikö?
Hän on siis käyttänyt hyvätahtoisuuttani hyväksi.
Tämä samainen kaveri soitteli taas Jouluna ja sai minut miettimään ystävyyttämme uudelleen.
Onko kauan jatkunut yhteyden pito vanhan ystävyyden johdosta sen arvoista?
Ymmärtääkö tuo kaverini että minä huomaan hänen kusetuksensa mutten ole vaan siitä maininnut?
Ystävyys rehellisesti sanottuna ei ole antanut minulle mitään sitten lukio aikojen,mutta jostain kumman syystä aika on kullanut muistot ja saanut asiat tuntumaan ehkä säilyttämisen arvoisemmalta kuin ne ehkä ovatkaan.
Onko jollakin kokeumuksia tälläisistä pitkistä ystävyyksistä,kannattaisiko minun vihdoin päästää irti tuosta ihmisestä ja olla oma itseni.
Uskon että jos hänen seurassaan pidän vihdoin oman pääni enkä suostukkaan hänen valmiiksi suunniteltuihin muotteihin ystävyytemme on entinen?
Hän on luultavammin sellaisen luonteen omaava ihminen jolla ei ole paljon ystäviä,ja ne jotka ovat vielä jäljellä ovat tavallaan hänen puppet nukkejaan jota eivät koskaan sano hänelle vastaan ja tekevät vuoren varmasti juuri niin kuin hän sanoo.
Uhratakko ystävyys,vai jatkaakko samaa rataa toiset kaksikymmentä vuotta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko toi nyt sitten mitään ystävyyttä ollenkaan kun oot vaan maksajana?
Ne teot on tärkeämpiä kuin puheet!
Minulla oli tuontyyppinen ystävä ja vuosia meni ennenkuin tajusin, että kiltin luonteeni ansiosta hän oikeastaan pyöritti minua mielensä mukaan. En sanoisi, että ihan yksipuolista ystävyyttä, mutta sellaista, jossa mentiin lähes toisen ehtojen mukaan. Minun roolini oli pönkittää hänen itsetuntoaan ja toimia jonain hännysnaisena ; ).
Meidän ystävyys loppui, kun rupesin sanomaan omia mielipiteitäni ja en suostunut enää pomppimaan hänen pillisä mukaan. Ensin oli ystävyys katkolla ja jatkui hänen otettuaan yhteyttä. Lopulta pistin yhteydenpidon uudelleen poikki, kun samat vanhat kuviot alkoivat toistumaan uudelleen. Ehkä kaikista loukkaavinta oli se, että hän yritti muuttaa minua itsensä kaltaiseksi, ei hyväksynyt minun "kiltteyttäni" ja sitä että minun elämäni on muutakin kuin bilettämistä ja rilluttelua sekä irtosuhteita. Löysi miesystävistäni aina vikoja ja tuntui olevan heistä mustasukkainen ja halusi tyttömäistä jatkuvaa lähes päivittäistä yhteydenpitoa. Hän ei myöskään ikinä pyytänyt anteeksi loukkauksiaan. Vaikka hänellä oli oikeus arvostella minua omasta mielestään, niin itse hän ei kyennyt ottamaan minkäänlaista negatiivista palautetta vastaan. Onhan se aika huvittavaa, että aikuinen ihminen on sitä mieltä, että suora puhe on aina parasta ja siihen vedoten arvostelee muita loukkaavastikin, mutta ei kykenekään loukkaantumatta ottamaan vastaan edes rakentavaa kritiikkiä itse ; ).
Minusta aitoon ystävyyteen ei kuulu toisen hyväksikäyttäminen. Ystävyys on tukemista, jakamista ja toisen kunnioittamista sellaisena kuin tämä on. Minusta tuntui kuin olisin päässyt ahdistavasta vankilasta kun lopetin yhteydenpidon.
Älä nyt vaan alistu enää ja ole ylikiltti. Eihän tuollaiset pissipäät tajua ennen kuin niille sanoo asiasta suoraan. Sulla on oikeus olla vihainen, sulla on oikeus vittuilla sille, sulla on oikeus vaatia rahojasi takaisin. Otat vaikka jonkun toisen ystäväsi mukaan ja käyt vaatimassa niitä rahoja takaisin. Siinä samalla pistät sen "ystävyyden" lopullisesti poikki sait sitten rahat takaisin tai et. Äläkä vaan anna periksi, vaikka tyyppi jälkeenpäin valittaisi ja kerjäisi vaikka mitä. Päästä irti ja ole oma itsesi.
Järkevästi ajateltuna olisi parempi pistää piste koko ystävyydelle.
Mutta ymmärtääkö kukaan useiden vuosien vanhaa ystävyyttä,siinä painitaan peruskysymysten kanssa kuten onkohan hänen puoleltaan ystävyys oikeaa ja kuinka paljon mahdollisesti menetän kun yksi vanha linkki menneisyydestä katoaisi?
Olen oppinut parissakymmenessä vuodessa ystävästäni sen että hän on itsekäs,sanoo suoraan omat mielipiteensä jotka ovat ainoa oikea mielipide asiaan kuin asiaan.
Loukannut suoranaisesti minua hän ei ole koskaan,mutta käyttänyt kylläkin hyväksi hyväntahtoisuuttani luottaen siihen etten ota turhaan asioista murheita.
katsotaas mihinkä tulen asiassa päätymään,tälläinen vaatii pitkää harkintaa kun on murrosikäisistä tunnettu ja koettu matkan varrella myös hienoa hetkiä.