Heteromiehenä tutustuin pari vuotta sitten lesboon. Ihminen oli aivan ihana ja olen viettänyt paljon aikaa hänen kanssaan. Sukupuolisen suuntaununeisuuden ollessa erilainen, hyväksyin hänet sellaisenaan ystäväkseni. Hän on tämän pari vuotta vakuuttanut rakastavansa minua ystävänä, muuhun kun ei pysty tämän suuntautuneisuuden vuoksi. Ja suuntaununeisuuden naisiin hän on sanonut olevan ainoa mahdollisuus hänelle. Minulle tämä on riittänyt ja olen kunnioittanut hänen valintaansa. Olisipa minulla ainakin elinikäinen ystävä. Nyt hän kuitenkin on päättänyt unohtaa naiset ja etsivänsä poikaystävän. Minä ilmeisemmin kelpaan vain ystäväksi ja tätä en tahdo nyt kestää. Niin kauan kaikki oli hyvin, kun hän ei miehistä välittänyt, mutta nyt tilanne on muuttunut. Enkä ymmärrä, kuinka suuntautuneisuus voi muuttua, kun sen pitäisi olla pysyvä ominaisuus. Itsekin hän on vakuuttanut olevansa nimenomaan lesbo eikä biseksuaali. Olen aivan sekaisin enkä tiedä, mitä tehdä. Keskustella varmaan pitäisi, mutta olen niin masentunut ja elämänhaluni menettänyt, etten tiedä kuinka siihen pystyn. Kaikki neuvot olisivat nyt tarpeen.
Mahdoton rakkaus
Lequr
101581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että on lesbo? itselläni oli sellainen "kaveri" nainen joka olikin lesbo. Kaiken kukkuraksi kertoi ihastukseni kohteelle joka on MIES että olen lesbo...vittu meinasin tirvasta turpaan sitä lehmää. Kaitpa sitä harmitti kun olinkin jämpti hetero ja "mustasukkaisuuksissaan" valehteli tälle miehelle saadakseen välimme poikki.
OLEN JÄMPTI HETERO JA TARVITSEN MIEHEN TYYDYTTÄMÄÄN SEKSUAALISET TARPEENI PRKL!!!!
MITÄÄN EI PIDÄ USKOMAN KENESTÄKÄÄN JOS EI OMASTA SUUSTAAN KUULE!!!
Kyllä hän lesbo on ollut, se on ihan varma tieto. Tunnen mm. hänen entisiä tyttöystäviään.
arvoisesi nainen, pyörittää sua vaan!
Hänen kanssaan on tapahtunut niin paljon asioita, etten tässä niitä nyt pysty kertomaan. Pääasiassa hyviä. Olen ihan oikeesti saanut häneltä paljon ja oman kertomansa mukaan myös hän on saanut minulta. Hän ei minun tunteitani varmaankaan aivan tarkkaan tiedä, kun en koskaan niistä ole puhunut. Siksi hän varmaan olettaa, että tunnen häntä kohti vain kaveruutta.
En voinut olla kommentoimatta kirjoitustasi. Olen itsekiin lesbo, ja suurin osa ystävistäni on heteromiehiä. Rakastan miehiä, he ovat loistavaa seuraa mutta ystävyyteen se sitten jääkin. En voisi kuvitellakkaan muuta, se tuntuisi kuin sekaantuisi omaan veljeensä tai muuta vastaavaa. Hän kokee varmasti samoin sinusta.
Kirjoitit näin; "Nyt hän kuitenkin on päättänyt unohtaa naiset ja etsivänsä poikaystävän." Heh.. Kuin omasta suustani tullut sammakko :) Olen monesti tuumannut samoin, mutta sanojen tasolle se kyllä myös sitten on jäänytkin. Naiset kun eivät todellakaan ole niitä helpoimpia mahdollisia. Mutta sen arvoisia kylläkin että jaksaa aina kerätä itsensä ja jatkaa matkaa pienistä pettymyksistä huolimatta. Ei kaverisikaan naisia unohda, saatpahan nähdä. Seksuaalisuus kun ei todellakaan ole kuin joku vaate jota vaihdetaan fiiliksen mukaan, tiedät sen itsekkin.
Mutta älä käännä kaveriltasi selkää, vaan ole kaveri isolla Koolla aina ja joka päivä! Kaikkea hyvää sinulle ja pidä lippu korkeella! ;)
Kiitos vastauksestasi. Kerrankin jotain muuta kuin vinoilua minulle vakavasta aiheesta.
Ystäväni on siis vakuuttanut koko tuntemamme ajan olevansa ihan täysi lesbo, ei siis bi-taipumuksia lainkaan. Eikä näitä kyllä ystävyytemmme aikana ole ollutkaan. Olisin sen takuulla huomannut. Olen myös oppinut luottamaan häneen 100%:sti. Uskon tuntevani hänet niin hyvin, että olen uskaltanut luottaa. Siksi tämä suuntautuneisuuden vaihto on minulle tosi vaikea. Hän on niin itsevarmasti ja selkeästi aiemmin kertonut, ettei hän edes pystyisi miehen kanssa olemaan. Tällä tytöllä on kyllä menneisyys miesten parissa, mutta tultuaan kaapista, ei hän enää miehiä ole vilkaissutkaan siinä mielessä. Nyt hän on tullut tulokseen, että naisien kanssa ei tule pidemmän päälle juttuun, eikä sopivaa tyttöystävää löydy. Miehistä taas ei pulaa tulisi olemaan. En tiedä, ehkä hän sitten palaa takaisin naisiin. En vaan tahdo tällaista kestää.
Kyllä minä hänen ystävänsä haluan olla. En vain taida pystyä siihen, jos hän nyt miehen itselleen ottaa. Olemme kokeneet erittäin paljon asioita yhdessä ja paljon sellaisia, mitä en ole kenenkään ystävän kanssa koskaan kokenut. Arvostan häntä ihmisenä todella paljon, muutenhan en varmaan tännekään asiasta kirjottelisi. En vaan pysty jäämään aina toiseksi. Olen oppinut hyväksymään, että tyttöystävät menee edelleni ja se ei minua vaivaa. Näiden miesten kanssa jostain syystä on eri asia.
Mitähän minun nyt pitäisi tehdä?
Edelliseen viestiin vaihtoivat otsikko ja nimimerkki paikkaa. Se on siis minun kirjoittamani.
Sekö sua nyt sitten ärsyttää ja saa mustat sukat pyörimään jaloissa, kun tämä nainen haluaakin kokeilla miehiä ja sä et nyt satu olemaan sillä kokeilulistalla?
Mitäs sitä nyt täysin suotta toista lyttäämään, eiköhän sitä olla ihan tavallisten tunteiden parissa askaroimassa! Aivan suotta tuollaista ilkeää panettelua tulet tänne heittelemään, toisella muutenkin paha olla, piru vie sentään!
Mustasukkaisuus, hylätyksi tulemisen tunne, ymmärrän että sinulla on vaikeaa kestää tilannetta. En tähän hätään osaa muuta kuin... niin, lohduttaa? Miten? Toivon vain että tilanne selkenee sinulle, ja aurinko taas paistaa.
Kiitos sinullekin lohduttavista sanoista.