houkutteli kylään ja kuinkas ollakaan taas purki kaiken pahan olonsa minuun.
Lähdin taas kaikkeen syyllisenä ja sain leiman että en ole terve.
Lähdin taas kaikkeen syyllisenä ja sain leiman että en ole terve.
kiero äitini
hullu sukuni
222640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tiedän, miltä tuntuu mennä vaikkapa näin joulun pyhinä vanhempien luokse, kun oma äiti pitää minua epäonnistuneena ihmisenä. Koska elämäni ei ole mennyt niin kuin hänen mielestään pitäisi (mies ja lapset), saan tuntea olevani huono. Olen yrittänyt löytää selityksiä tuollaiseen suhtaumiseen. Jos oman äidin elämä on kahlittua ja yksioikoista, on selvää, että myös hänen suhtautumisensa muihin. Jos ja kun on hänen oma elämänsä on epätyydyttävää, hän purkaa sen helposti tyttäreensä. Kunnioitus ja sensitiivisyys puuttuvat. SIISPÄ: elä omaa elämääsi ja anna mennä ikävien kommenttien ulos korvasta. Tarvittaessa jätä kyläilyt kokonaan väliin ja kerro, ettet ole ansainnut moista kohtelua ja että et halua pahaa mieltä itsellesi.
tuo paha olo minkä saan vaikka yritän olla hänen mieliksi eli en mene ihan heti,jos ollenkaan.
Sen teinkin hänelle selväksi kun lähdin.Eipä ole soitellut?
ME olla parempia äitejä lapsillemme... olen itse siinä vaiheessa että huomaan omaa käytöstäni juuri semmoiseksi kun äitini käytös oli minua kohtaan. Onneksi heräilen siihen pahaan oloon, että en haluaisi loukata uutta sukupolvea eli lapsiani, heillä on oma elämä ja elävät omassa aikakaudessa. Onnea heille vuosille 2007....
helposti kaikki tuollainen käytös tarttuu? Haluan olla toisenlainen kuin äitini on ollut minulle ja sittenkin huomaan joskus että saisin purra kieleni poikki kun tuli taas toistettua jotain yhtä typerää. Auttaisikohan rukous poistamaan minusta tällaisen pahan? Pitänee ainakin yrittää jos siitä olisi jotain hyötyä, ettei tarvitsisi inhota itseään joka kerran kun on ollut "apinana jälleen".
niin että mitä läheisempi loukkaa sitä pahemmin se sattuu.
,jossa kaikki kilvan loukkaavat toisiaan, minkä kerkeävät. Jolut ovat olleet kamalia. 15 vuotta olemme viettäneet sisareni kanssa joulua yksinäisen äitini luona. Joka joulu on saanut kuunnella jos jonkinlaista leukailua ja haukkumista. Koko ajan saanut olla varpaillaan, että mitä uskaltaa sanoa, ettei äiti vaan saa hepulia. Mitään lämpöä tai äidinrakkautta ei ole herunut. Yleensä äiti on päästellyt purkauksiaan meihin, lähinnä haukkunut isäämme ja hänen sukulaisiaan.
Isänkin luona on pitänyt hyvää hyvyyttään käydä, ettei hän tuntisi oloaan yksinäiseksi. Hän on ollut vähäpuheinen ja vaivautunut, aina järjestänyt muitakin ihmisiä vierailumme ajaksi, ettei vain joutuisi olemaan kanssamme yksin. Pelkääkö hän tyttäriään? Nyt tämä sairas kuvio on tarttunut sisareenikin. Kolme kertaa on käynyt niin, että yhteisissä juhlanvietoissamme, joissa on paljon muitakin läsnä, sisreni on alkanut haukkua ja pilkata minua! Kertoa muille ihmisille salaisia asioita, joita olen hänelle uskonut. Kuinka ilkeä ja julma ihminen voi olla. Minä olen aina yrittänyt auttaa ja tukea häntä. Viimeinen pisara oli, kun hän kehtasi sanoa, että hänen oma elämänsä on niin huonoa sen vuoksi, koska minä olen ollut hänelle niin huono esimerkki! Minä olen aikoinani hankkinut hänelle ensimmäsiet työpaikat, asunnon, auttanut opinnoissa jne. Tämän nyt sitten saan kiitokseksi. Ei tunnu hyvältä. Tuntuu siltä, että parasta katkaista välit koko sukuun. Olen miettinyt jopa ulkomaille muuttoa. Mikä neuvoksi?
Asun itse muualla, ja täytyy sanoa viimeisten tapahtumien jälkeen, että onpas onni etten asu koko Suomessa. Ei tarvitse nähdä niitä sukulaisia, jotka ovat osoittautuneet susiksi. Ei ole ennenkään mennyt suorastaan hyvin heidän kanssaan, mutta tänä vuonna viulunkieltä kiristettiin liikaa joten panin välit poikki.
Tuskinpa tulen katumaan. Eivät he ole koskaan minua tukeneet millään lailla, yhteyttä on otettu vain silloin kun on haluttu minulta jotakin.
Eli tervemenoa, veemäiset sukulaiset.
asua lähelläkin mutta ei ole missään yhteydessä enää.
Olen huomannut ihan samaa ja varsinkin tuo pilkkaaminen muiden kuullen,sitä ei ole pakko sietää vaikka kuinka on sukulainen.
Olen laittanut välit poikki juoppoihin sisaruksiin ja en enää uskoudu muillekkaan siinäpähän ihmettelevät mutta en ole kuulemassa.
Elän omaa elämää ja on paljon helpompaa kuin kuulla ilkeyksiä jopa lapsena sattuneiden juttujen takia.
Mikää laki ei velvoita olemaan sukulaisten kanssa jos ei itse halua ja varsinkin kun siitä ei ole mitään iloa.
Henkistä väkivaltaa myös pilkata miks et kestä,oletko yhtä herkkä kun lapsena?
Sama täällä. En tiedä miksi synnyin tämmöiseen mielisairaiden sukuun. No pitää vaan luoda itse oma elämä mieleiseksi ja niin olen tehnyt.
Kuulostaa minulta.
Olin käymässä äitini luona joulunpyhinä, koska jonkun meistä sisaruksista on ikäänkuin pakko olla siellä hänen seuranaan. Onnistuin luovimaan kohtuullisen hyvin vielä aattopäivän, ettei hän päässyt aloittamaan tunnevyörytystään (vetosin joulurauhaan), mutta jo joulupäivänä alkoi hiljalleen sättiminen milloin mistäkin syystä, sillä moitittavaa ja saarnattavaa hän löytää aina. Joulupäivänä sieltä ei edes pääse julkisilla kulkuneuvoilla pois, joten on pakko olla tapaninpäivään saakka.
oma kokemukseni ja ihmettelen äitini käytöstä.Vaikka yritämme hänen parastaan mutta nyt en soita enkä mene sillä olen jo loppuunpalanut.
Sinulla on masennus kun olet noin herkässä tilassa. Aikuinen terve ja normaali nainen kykenee kanssakäymisiin sukulaistensa kanssa ja osaa jättää kommentit omaan arvoonsa.
Et ole murrosikäinen enää käyttäydy aikuisen lailla, sukulaisesi tarkoittavat vain sinun parastasi. Jokainen äiti rakastaa aina lastaan, oli se minkälainen tahansa, yritä tajuta se. Onko oma rooli äitinä hukassa, miksi olet noin epävarma?
Suosittelen että menet puhumaan ammatti-ihmiselle.
Sinä olet luultavasti sellainen äärettömän itsekäs ja vittumainen nainen (äiti?), jonka mielestä sukulaisille saa olla kuinka ilkeä tahansa ja kaikki heidän pitää vain sietää, koska muuten on "liian herkkänahkainen".
Opettele itse käyttäytymään kauniisti muita kohtaan äläkä viitsi käydä täällä syyllistämässä tilanteiden UHREJA.
Tuollainen katkeruus on sairautta.
"Jokainen äiti rakastaa aina lastaan" oli sielläkin sama kuin sulla tässä ja vastasin näin:
"eikä pidä paikkaansa, ei saa yleistää!
Kirjoittanut: kokemusta on 31.12.2006 klo 07.08
"Ja muista jokainen äiti rakastaa aina lastaan"
Mun mummo vihasi jokaista lastaan, eikä halunnut tavata lapsenlapsiaan. Itse muistan tavanneeni tai jotain muuta, ko. henkilön kolme kertaa, kun olin neljä,siitä mulle kerrottiin, sitten se kävi kerran meillä,olin kymmenen ja sitten näin valokuvasta ja kuulin kerran tarinan.
Se tosiaan vihasi kaikkia lapsiaan. Ilkeili niille,suorastaan vit*uili. Miniöistä ja vävyistään viis veisasi.
Ja onhan noita ajansivu ollu naisia jotka vihaa lapsiaan."
Viha ja rakkaus, ne eivät ole sairautta vaikka joku siellä sitäkin väitti!
Ehkä sinulla on tuo murrosikä jäänyt päälle ja kehitys hieman jäljessä, ei se mitään kasvat sitten pikkuhiljaa aikuiseksi.
Tai jos on masennus kannattaisi mennä puhumaan mielenterveystoimistoon ja hankkia mielialalääkkeet.
tullaisen jauhaminen ei ole aikuisen käytöstä. Valitan en keskustele kanssasi enenpää. En halua jakaa sinun pahaa oloasi.
Huomaatko itse miten tahdot kieltää muiden kokemien ongelmien olemassaolon? Hienoa jos olet itse niin aikuinen ja tasapainoinen, mutta ongelmat sukulaisten kanssa ovat todella masentavia ja usein joku on herkempi ja joutuu toisten uhriksi ja riistettäväksi. Kaikki eivät osaa puolustautua ja kärsivät sitten kun toiset purkavat heihin ilkeyttään. Kyllä sellainen epäoikeudenmukainen moittiminen masentaa!
Höpö höpö.
Lue Tommy Hellstenin kirja Kolmas mahdollisuus.
Minun äitini ilmoitti minun perineen kolme vuotta sitten kuolleen isäni vittumaisen ja sadistisen luonteen, koska tunkeuduin hänen elämäänsä "kiusaamalla ja uhkaamalla". Todellisuudessa ilmaisemalla kolmen pienen sisarukseni huostaanoton olevan melkoisen lähellä, jos ryyppääminen ei lopu. Eikä siihen sitten sen jälkeen mennytkään kun kolme viikkoa. Ryyppääminen se ei ole vieläkään loppunut, mutta nyt ei ole enää syytä mennä sinne sillä tavalla tunkeilemaan, kiusaamaan ja uhkailemaan.
Mä sain kuulla äidin kuoleman jälkeen asioita joita suku ei ole sitten voinut sanoa naaman edessä. En tiedä mitkä asiat on totta. Mutta nyt minulla ei ole enää sukua. Toisaalta karua, toisaalta helpotus. Näillä mennään. Syyttömänä syntymään satuin mä..