Onneksi tämä joulu on ohi. Kyllä oli kummallinen jouluaatto. Ei uskaltanut pysähtyä ollenkaan. Varjeli itseään ettei tule paha ja surkea olo. Koko ajan piti olla jotain tekemässä. Miehen ja tytön kanssa yritettiin välillä jotain jutella. Ihan pelkkää "hömppää" että jotenkin jaksaisi sen päivän. Illalla kun menimme Rakkaan Lapsemme haudalle niin romahdimme kaikki kolme. Itkimme ja sytytimme kynttilöitä. Hautausmaa oli todella kaunis mutta ei sekään lohduttanut. Ei olisi ikinä uskonut että tällaisen joululahjan vie Kapselleen joskus. Sen jälkeen kesti pitkään ennen kuin taas jaksoi edes syödä. Ei tehnyt mieli ruokaakaan.Sukulaisten luona piti käydä mutta emme jaksaneet muiden kuin mummujen luona piipahtaa. Nyt onneksi alkaa arki ja saa muuta ajateltavaa kun menee töihin.
onneksi joulu ohi
surullinen äiti
101348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
itsellä kun on ollut kuukausia hermot kireällä eräistä asioista niin alkaa kuvittelemaan kaikenlaista... :(
Mitä kuvittelet hermoilujen yhteydessä?
Ensivuonna se on jälleen edessä. Niin ja muita muistoja lisää koko vuoden. Se on aivan oikein että itkitte ja pitää itkeä vielä lisää muissakin tilanteissa. Täytyy surulle antaa valta. Suru on itse se joka parantaa ihmisen sisältä. Jos surun piilottaa sisimpäänsä eikä elä sitä se on aina kytemässä ja tulee esiin siellä missä vähiten sen haluaa näkyä.
Niin onkin mutta jos luoja suo ja sallii niin minä en ole täällä ikävää pitämässä vaan lekottelen auringon alla etelässä.
Samoin taidan tehdä minä :) siis ensijouluna olen jossain missä ei tarvitse olla surullinen ja murheen murtama. Jossakin aivan muualla missä kaikki on jotakin aivan uutta. Hyvää uutta vuotta kaikille
Kyllähän se täydellinen ympäristön vaihdos merkitsee pään ja ajatusten tuuletusta, eli ilman muuta hyvää tekee, mutta on epärealistista odottaa että suru ja ikävä unohtuisivat sillä hetkellä, kun kone laskeutuu matkakohteeseen.
Surulla on siivet ja se on varmasti mukana sielläkin etelässä. Kokemusta on.
Mutta siinä mielessä olette Surusilmä ja Ikävän pitäjä oikeassa, että täydellinen ympäristönvaihdos antaa mahdollisuuden levähtää ja kerätä voimia. Tapaat siellä ihmisiä, jotka eivät tiedä surustasi ja suhtautuvat sinuun kuin kehen tahansa kanssaihmiseen.
Tämä yksinäinen joulu oli itselleni jo viides. Vietin sitä rauhallisin ja seesteisin mielin. Tänä jouluna en esimerkiksi enää itkenyt kertaakaan, en edes hautausmaalla kun menin viemään kynttilää miehelleni.
Suru ei enää ole kipeä, tuskainen eikä ahdistava - sen kanssa voi jo hyvin elää. Elämä on kuitenkin elettävä sellaisena, kun se meille annetaan.
Voimia kaikille rakkaansa menettäneille.
Ymmärrän sinua surullinen äiti. Itsekin menetin lapsen ja oli ensimmäinen joulu...
voi voi :D
Aloituksesta on jo kymmenen vuotta ja joulujakin on ehtinyt väliin. Toivottavasti aloittajalla on iloisempi joulu tulossa.
Siunattua joulua kaikille.
Kaikille!!!! kaikille ja tajusitteko
KAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHHKAIKILLLLEEEEEEEEHHHH!!!!!!!!!!!!!