Sitä vaan, että kun naimisiin mennään ja avioehtoa ehdotetaan, niin onko se sinusta loukkaavaa?
"eikö se uskokkaan, että ollaan aina yhdessä"
"ei se luota muhun"
"en mä sitä rahojen takia nai"
Meillä ainakin tulevan mieheni kanssa sovittu jo seurustelun alussa, että jos ja kun mennään naimisiin, niin ehdottomasti otetaan avioehto.
(miehelläni talo ja paremmat tulot kuin minulla)
Minulla taas sukuperintöä jonka ehtoihin kuuluu, ettei tulevalla puolisollani ole mitään osaa eikä arpaa siihen...
Ei se ainakaan meidän mielestämme ole epäluottamusta toista kohtaan/sitä että erotaan joskus, vaan juuri luottamusta siihen, että ei toista "rahan takia" naida.
Ja itse olen niin monia avioeroja seurannut vierestä missä nainen (ikävä kyllä) on rohmunnut talon tyhjäksi kun erottu miehen kanssa ilman avioehtoa.Miehelle ei ole jäänyt paljon mitään.
Mutta kysymys siis kuuluu: Mitä mieltä olet avioehdosta omalla kohdallasi? Ottaisitko mukisematta, suostuisit hampaat irvessä vai et ollenkaan ja tietysti MIKSI?
"eikö se uskokkaan, että ollaan aina yhdessä"
"ei se luota muhun"
"en mä sitä rahojen takia nai"
Meillä ainakin tulevan mieheni kanssa sovittu jo seurustelun alussa, että jos ja kun mennään naimisiin, niin ehdottomasti otetaan avioehto.
(miehelläni talo ja paremmat tulot kuin minulla)
Minulla taas sukuperintöä jonka ehtoihin kuuluu, ettei tulevalla puolisollani ole mitään osaa eikä arpaa siihen...
Ei se ainakaan meidän mielestämme ole epäluottamusta toista kohtaan/sitä että erotaan joskus, vaan juuri luottamusta siihen, että ei toista "rahan takia" naida.
Ja itse olen niin monia avioeroja seurannut vierestä missä nainen (ikävä kyllä) on rohmunnut talon tyhjäksi kun erottu miehen kanssa ilman avioehtoa.Miehelle ei ole jäänyt paljon mitään.
Mutta kysymys siis kuuluu: Mitä mieltä olet avioehdosta omalla kohdallasi? Ottaisitko mukisematta, suostuisit hampaat irvessä vai et ollenkaan ja tietysti MIKSI?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietysti suostun avioehtoon (kuten olen tehnytkin), mutta siinä on sitten avioliiton aikana osattava kummankin pitää puolensa ja oltava tasavertaisia. Helposti nimittäin käy niin, että miehen nimiin hankitaan kiinteää omaisuutta ja vaimon rahat menevät `juokseviin menoihin` eli avioeron sattuessa vaimo jää nuolemaan näppejään...
Tai sitten avioehto tehdään koskemaan vain ennen avioliittoa ollutta omaisuutta muualta perittävää ja/tai saatvaa omaisuutta. Eli avioliiton aikana hankittu omaisuus olisi avioehdon alaista.
Ei se ole yhtään loukkaavaa. Jos mies haluaisi avioehdon suostuisin ilman muuta. Ei siitä minulle mitään haittaa ole.
kun menimme naimisiin ( 18 v sitten) aluksi koin senepämääräisesti epäluottamuksena. Mutta avioliitto tarvitsee järkiperäistä ajattelua. Miehelläni oli tuolloin jo omaisuutta, minulla ei. Kumpikaan ei silloin eikä nyt ajatellut avioliittoa epävarmaksi. Mutta realitetti on, että koska ei tiedä mihin elämä kuljettaa.
Avioliiton ajan olemme olleet taloudellisesti hyvin tasa-arvoisia. Ja muutenkin. Molemmilla omat tulot (minulla vähän parempi)ja oma tilit.Ei käyttöoikeutta toisen tiliin. Kaikki molempien rahoilla hankittu omaisuus (asunto, nyt jo velaton)on molempien nimissä. Kaksi autoa, hänen ja minun nimissäni. Laskut on aina maksettu puoliksi. Koko liiton ajan olemme pitäneet "tilikirjaa" kuittien perusteella. Ei joka senttiä. Ei ne isot tulot vaan pienet menot...
Hyvin on toiminut. Jos liittomme päättyy toisen kuolemaan, lapset perivät omaisuuden, mutta leskellehän jää asumisoikeus asuntoon ja irtaimistoon.
koska nykyisin ei ole enää muita kuin avioeroja.
Edellisen sukupolven ja omat ponnistukset on ehdottomasti turvattava jonkun exän uuden jätkän
saalistamiselta.
Mielstäni se on itsestäänselvyys.
Mielstäni on itsestäänselvyys, ettei tällaisena aikana, kun kohta jokainen liitto päättyy, mene ollenkaan suhteeseen, vaan pysyy sinkkuna.
Avioehto on todella tarpeen. Kaikki avioliitot nimittäin päättyvät - avioeroon tai kuolemaan. Näinkin saattaisi käydä: isä, äiti ja lapsi. Isällä perintötila. Isä kuolee. Äiti ja lapsi jakavat tilan. Äiti avioituu uudelleen ja saa lapsen. Äidin kuollessa myös "uusi" lapsi perii osan perintötilasta.
Tottakai suostuisin. Ja luultavasti tulevaisuudessa tulen suostumaan jos/kun naimisiin pääsen. En ymmärrä miksi jotkut vastustavat sitä niin paljon.