Elit puolisoso kanssa useita vuosia kokien sisarellista kiintymystä. Arvostit häntä ja hänen saavutuksiaan. Hän oli hyvä ihminen ja hyvä vanhempi. Mitä teit kun et enää tuntenut seksuaalista halua häntä kohtaan? Halusit omaa tilaa ja katselit muita ihmisiä. Pikkuhiljaa halusit itsellesi omaa rauhaa. Onko joku eronnut näillä syillä tyytyväisenä?
miten
teitte
61131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eli halusin omaa tilaa, halusin elämältä muutakin kuin kaverillista yhdessä asumista.
Erosimme ja nyt olen onnellinen sillä saan olla omassa rauhassa ja katsella muitakin...
Eli erosimme ystävinä, exällä on jo uusi kaveri ja hän on onnellinen ja minä onnellinen hänen puolestaan.
Jonain päivänä ehkä itsekin haluan vierelleni jonkun, mutta nyt nautin yksin elämisestä.
...tiesitte että noin olisi tehtävä? Miten uskalsitte ottaa sen viimeisen askeleen? Kuinka kauan pohditte? Kauheasti olisi kysymyksiä.. =)
vuotta sitä pohdimme (lasten takia).
Lopulta minä tein päätöksen ja sanoin exälle että haluan eron. Exä siihen että jos näin olet päättänyt niin...
Kun ei ole onnellinen niin miksi jatkaa yhdessäoloa, edes lasten takia!
Lapsista huomaa että he ovat onnellisempia kuin ennen, vaikka kyllähän se ero heihin vaikuttaa muutenkin.
Kaikkeen kyllä tottuu ja kun lapsille jaksaa selittää ja jutella asiasta kunnolla niin se jo helpottaa suunnattomasti.
Täytyy olla aina läsnä ja jaksaa vastailla kysymyksiin niin kyllä se siitä.
Niin kuin aiemmin kerroin niin olen onnellinen näin yksin (lasten kanssa).
En tietenkään voi väittää että ei välillä tulisi päiviä etten ajatteli exääni ja niitä aikoja jolloin olimme onnellisia, mutta se kuuluu asiaan.
Ja ero pitää käsitellä pois jotta voi alkaa elää omaa uutta elämäänsä...
No, meillä oli juuri tuollainen seesteinen perhe-elämä. Ex-vaimo ratkaisi sen siten, että printtasi internetistä eropaperit ja vaati niihin yhtenä sunnuntaina nimen alle.
Maanantai-aamuna hän tyhjensi kaikkien perheen jäsenten tilit. Maanantaina puolilta päivin hän vei lapset ulkomaille ystäviensä luokse piiloon ja illalla soittikin jo juristi. Ehdot ladeltiin eteen ja lapsia pystyin näkemään, kun ehtoihin oli suostunut.
Eipä tuo ollut kai yhtään parempi tai huonompi tapa, kuin joku muukaan. Ainakaan ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, mitä vastaan, kun eukko kolme kuukautta myöhemmin ehdotti takaisin yhteen muuttoa.
Kyllä se reipas eron riuhtaisu on jätetylle, petetylle ja hyväksikäytetylle kuitenkin parempi, kuin edes takaisi venkoilu. Pääseepä siinä omaa elämäänsä järjestämään ilman yhtä avointa vaihtoehtoa..
Eronnut kyllä, mutta ei tyytyväisenä. En minäkään sellaista elämältä odottanut. Siksi olikin parempi erota.
Eron jälkeinen pettymys oli lievää ja kohdistui itseeni. Itsetunto oli pari vuotta hukassa, koska luulin etten kykene tuntemaan kuten ihminen. Tunsin pettäneeni hänet kenet jätin. Emmehän puhuneet asiasta juuri lainkaan. Ehkä olisin ollut selityksen velkaa, mutta mielestäni olisi ollut hänkin. En ole kuitenkaan halunnut kaivella vanhoja, ja nyt se on myöhäistä: hänellä on uusi perhe lapsineen (joita minun kanssa ei halunnut).
Muistelen kuitenkin rakkaudella sitä aikaa kun kaikki oli hyvin. Ei seksiä, mutta ei riitojakaan. Hänen kanssaan oli niin mukavaa ja turvallista. En tiedä mitä hän koskaan minusta ajatteli. Uskollinen oli, sen tiedän, ja kiltti, ja suuttui joskus mutta harvoin ja kinamme oli lyhyt. Koskaan em tuntenut, että hän olisi erityisesti "pitänyt" minusta. Ei kehunut, ei kannustanut, mutta ei kyllä vähätellytkään. Seksi vain loppui molempien puolelta joskus, johonkin, ilman sen kummempia ajatuksia.
Siksi olen miettinyt, että ehkä meidän olisi pitänyt erota aikaisemmin. Ja sitten taas todennut, että ei se ole yksin minun vastuullani, erota tai pysyä yhdessä.
Koska en vuosiin tiennyt mitä hän minusta ajatteli, enkä eron jälkeenkään ole saanut mitään palautetta, en tiedä mitä olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. En kykene enää sitoutumaan kehenkään, koska en voi luottaa avoimuuteen ja rehellisyyteen. Ja erostamme on pian 7 vuotta.
Tietysti siinä mielessä olen tyytyväinen, että hän on saanut paremman elämän jonkun muun kanssa. Siitä taas en ole tyytyväinen, ettemme koskaan selvittäneet tilannettamme.
mitättömyys. Pääasiahan tietysti nykyisin on, että voi erota. Se erohan on sitä nykyajan mannaa.