Uskotko rakkauteen ja hyvään?

Ennen uskoin. En enää kun minua petettiin.

rakkaus on ikuista ja silloinhan kaikki näyttää hyvältä ja se voittaa kaiken.

Asia on vaan niin että sitä ihanuutta ei kestä ikuisesti saman kanssa kauaa, 3 kuukautta taitaa olla keskimääräinen aika ja tunteet alkaa viileneen mutta ainahan on mahdollisuus vaihtoon ja se käy parhaiten niin ettei sitoudu kenenkään kanssa vaan tekee heti alussa kaiken selväksi, päivä kerrallaan eikä huolta huomisesta.

Oma kokemus on jotain 8 suurta rakkautta ja kaikista olen selvinnyt ihan hyvin, jokaisen kanssa meni noin vuosi seurustelua ja nyt olen taas niin rakastunut, elämä hymyilee ja kaikki näyttää niin ihanalle.

Rakkaus on voima joka on meissä itsessämme. On omasta itsestä kiinni kuinka ilmaisemme sen ja kuinka annamme sen näkyä. Se on voima joka kasvaa saadessaan vastakaikua. Mutta rakkaus ei ole sitä että otamme vain vastaan ja odotamme sen tekevän meissä jotain ihmeellistä. Ilokseni olen kohdannut paljon rakkautta ja hyvyyttä, olen vain aukaissut silmäni näkemään ne.

Olemme silloin kovin köyhiä jos kuvittelemme rakkauden olevan vain ja ainoastaan eroottista. Nuo ihastumiset ja rakastumiset ovat toki ihania, mutta ne ovat rakkauden mahdollistajia - eivät itse rakkautta. Eikä avioliitto tee rakkautta eikä edes ole tae siitä.

Parisuhteessa on oltava molemmilla osapuolilla tahto rakkauteen ja hyviin tekoihin, ilman sitä ei mikään suhde onnistu pitemmän päälle.Harvalla siihen riittää sisua tai rohkeutta, vaan lasketaan sitä mitä itse on saatu ja ellei ole "kylliksi" lakataan antamasta toisellekkin. Helpompaa on aloittaa valtataistelu, kiristäminen ja kaupanteko. Sitä en kutsuisi rakastamiseksi...