Petetyksi tuleminen on kauhein kokemus elämässäni. En ymmärrä miten siitä voi selvitä... Niin paljon hylkäämistä elämän aikana ja sitten puolisoni ja paras ystäväni joka oli ainoa ihminen johon luotin, pettää minua. Ei osaa selittää miksi. En vaan tajua. Eihän näin voi kukaan jatkaa?
En jaksa
elää
101259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuule kyllä sä selviät, se vaan vie aikaa- aikaa joka on paras lääke. Minulle itselleni kävi samoin, ystäväni kertoi miehelleni minusta asioita ja aikaan sai meille eron (toki taustalla on paljon asioita, joita en tähän selvitä). Ei se ero riittänyt, vaan ystäväni esitti aivan toista silmieni edessä ja kehtasi jopa tulla surkuttelemaan eroamme minulle. Selvisipä kuitenkin, että ystävä pienoinen kävikin loikkimassa mieheni punkassa. Kuule kyllä se söi naista ja paljon. Voi sitä vihan, pettymyksen ja katkeruuden määrää.
Aikaa kuitenkin kului hieman ja elämä alkoi aaltoillen hymyilläkin.
Ex-puolisoni kanssa olen asian saanut puhuttua, mutta ikuisesti meni ystävyys- jota nyt ihmettelen miten tuollaista olen ystävyydeksi joskus voinnut luulla.
Siis luotitko todella naiseen? Noin tyhmä voi olla vain nainen!
Kuinka noin perusasioista tietämätön ihminen voi olla hengissä? Naiseen ei voi luottaa. Sen oppii ihminen samaan aikaan, kun opitaan konttaamaan.
missään nimessä voi luottaa
t. kokemusta on laajemmalti
että nainen on toiselle naiselle niin ilkeä. Me naiset ollaan kummia tapauksia. Itse en luota kuin yhteen ystävään muut ovatkin sitten vain kavereita joista ei koskaan tiedä kuka heistä puukottaa selkään, mutta en heille kaikkein arimpia asioitani kerrokaan.
Minulle se kolme ensimmäistä kuukautta oli kaikken raskainta mutta tärkeintä oli se että esim. kirjoitan alas mitä tunnen ja ajattelen ja käsittelen ne asiat jonkun hyvän luottoystävän kanssa tai ehkä parinkin semmoisen kanssa.
Edelleenkin vaivaa muutamat asiat ja mietin paljon vieläkin asiaa (mennyt 6kk) mutta olen jo huomattavasti rauhallisempi ja enemmän sinut itseni ja tapahtumien kanssa.
Siitä pääsee yli, helpostikkin, mutta vaatii hyviä ystäviä joiden kanssa oikeasti voi keskustella ja vähintään yhden muun vaihtoehtoisen "purkautumistavan", ehkä uusi suhde? kirjoittaa asiasta alas syvimmät olonsa asiasta juuri niinkuin ajattelee tai uusi harrastus missä tapaa uusia ihmisiä.
Petetyksi tuleminen on todella nöyryyttävää,alhaista ja alistavaa. Vaikka sen olisi jotenkin aavistanutkin, ei siihen voi varautua. Kun sain varmuuden mieheni pettämisestä jota oli kestänyt 5 vuotta menin täysin sekaisin. Kävin töissä rauhoittavien lääkkeiden avulla, liikuin kuin aave. Kävin töissä, en syönyt en nukkunut. Kaksi vuotta kävin perheneuvonnassa selvittämässä ajatuksiani.Se auttoi. Pystyin ajattelemaan selkeämmin. Mieheni oli kauhuissaan kun kieltäydyin seksistä, jota en ollut koskaan ennen tehnyt (olen aina ollut seksuaalisesti aktiivinen). Hänen koskettamisensa tuntui inhottavalta,likaiselta. Hän itki ja rukoili että antaisin anteeksi..pyysin häntä muuttamaan pois. Vuoden aseuimme erillään..silloin minulla oli myös muita miehiä..itseäni huomattavasti nuorempia. Tuntui hyvältä kun huomasi ettei mieheni ole ainut mies maailmassa, on olemassa paljon parempia, ihanampia, nuorempia. Miehiä jotka arvostaa naista naisena! En ole koskaan saanut mieheltäni sellaista kohteliasta palautetta. Sain vahvuutta jaksaa. Palasimme kuitenkin yhteen ja elämä jatkuu - kysymys ei ole lapsista - niitä meillä ei ole. Halusimme antaa toisillemme vielä mahdollisuuden. Oli kova paikka miehelleni kun kerroin nuorista ihailijoista (näytän 10 vuotta nuoremmalta mitä olen), jotka olivat 20 vuotta nuorempia kuin mieheni. Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää mutta vuosia on jo mennyt ja elämä näyttää hyvältä.
Ehkä pitäisi saada masennuslääkitys tai sairauslomaa mäin aluksi. Puhua olen yrittänyt. Toivon että mies muuttaa pian, se helpottaisi. Uusi suhde voisi auttaa mutta en minä sellaista tähän hätään jaksa etsiä. Ehkä joskus. Kokoajan tuntuu että joku repii sydäntä rinnasta. Mutta jos sinä selvisit 5 vuoden pettämisestä, ehkä minullakin on toivoa...
yhtään enempää ei voi luvata.Minä sain lääkäriltä unilääkkeet ja ohjeen syödä edes iltaisin jotain,helpottaisi nukkumista.Alle puolessa vuodessa laihduin yli 20kiloa ja mieli on rikki ja sekaisin.Ymmärrän hyvin ,että ihminen voi tappaa kaksi kertaa on ollut lähellä.Mutta ei ,vielä yritän on pakko ,meillä ei ole mitään mahdollisuutta erota.En tajua miksi mies petti ,eikä mies suostu puhumaan. 9 kuukautta pitivät salassa suhdetta ja ilmitulon jälkeen jatkoivat vielä kolmisen kuukautta.Meillä yhdessäoloa 27 vuotta 18 vuotta naimisissa ,ihan tavallista hyvää elämää.
Ja haluaisin niin uskoa että tämä on vain pahaa unta!
on minulle tuttu tunne niin raivoissani olin! Ajattelin kuitenkin ettei tuo mies olen sen arvoinen että vankilaan hänen vuokseen kannattaisi mennä. Suurempi vaikutus on muilla teoilla, kuten sillä että annoin samalla mitalla takaisin. Uuden suhteen luominen vie aikaa, samoin kuin toipuminen pettämisestä. En usko että siitä koskaan toipuu lopullisesti. Sen kanssa vain oppii elämään. Anteeksi voi antaa muttei unohtaa. Jättäähän se suhteeseen lopullisen jälkensä. Ei suhde enää ole samanlainen, tunteet ovat laimentuneet ja luottamusta on vaikea palauttaa. Meidän räiskyvästä suhteesta on hiillos jäljellä, mutta näinhän se usein on muutenkin 25 yhdessäolovuoden jälkeen. On tullut muuta tilalle kuten 6 lastenlasta jotka tuovat rikkautta meidän elämään. Hellyys ja toisesta huolehtiminen on kuitenkin suhteemme tätäpäivää.
Rakkaus on tainnut kuolla pettämisen myötä. Vai onko se vielä jossain vihan ja katkeruuden alla, sitä en tiedä. Laimentunutta tai epätäydellistä suhdetta en halua ja miten suhde voisi tämän jälkeen enää olla yhtä hyvä kuin ennen? Mieluummin etsin uuden, tai elän yksin.