Oletteko viime aikoina syventyneet historiallisiin romaaneihin? Oletteko etsineet/löytäneet niistä asiavirheitä?
Itse luin tuossa luppoaikana Kate Mossen romaanin "Labyrintti", joka kuvasi kataareja vastaan suunnattuja vainoja sydänkeskiajan Ranskassa. Joissakin arvosteluissa huomioidaan kirjan yhtymäkohdat "da Vinci"-koodin aihealueeseen. Mikä ettei. Keskiaika ja varhaiskristilliset legendat ilmeisestikin kiinnostavat ihmisiä, koska tämäntyyppisiä kirjoja myydään ja luetaan nykyään paljon. Askel huuruisempaan ovat sitten nämä fantasiaromaanit, joiden kohdalla ei enää voi puhua historiallisesta romaanista.
Uskoisin, että palstan kirjoittaja ovat lukeneet paljon varsinkin viime sotiin liittyviä romaaneja ja elämänkertoja. Taso lienee kirjava. Mahtaako niiden lukeminen auttaa kokonaiskuvien jäsentämisessä?
Historiallinen romaani
23
1376
Vastaukset
historiantietäjänä tiedät legendojen ja myyttien synnyistä, niin nykyaikana on kenties vähän vaikeampaa saada uskottavia todentuntuisia tarinoita aikaiseksi, sen verran hyvin dokumentoituja viime sotamme ovat. Toki spekulaatiota esiintyy ja "totuudet" hämärtyvät ajan kuluessa semminkin jos ei halua/viitsi perehtyä dokumentteihin. Asiavirheitä löytävät tietävät asiasta, muita ne lähinnä viihdyttää tai virheitä ei huomata laisinkaan. Kokonaiskuvaan taas on vaikea päästä semminkin kun arkistot aukeaa toisille ja toisille ei. Analyyttisesti ajattelevat ehkä pystyvät jäsentämään kokonaiskuvat, mutta aatetaustaansa (oli se nyt mikä hyvänsä ja mihin liittyy aina aatehistoria) värittävät kuvansa miten haluavat ts. on tarkoituksenmukaista heihän kannaltaan. Jotain tuonsuuntaista, mutta ei mitään uutta sinulle.
- Wotan
Ei historiallisista romaaneista (sen enempää kuin historiallisista elokuvistakaan) pidä kuvitellakaan löytävänsä tarkaa ja totuudenmukaista historian kerrontaa. Ne ovat aina fiktiota, vaikka ottaisivatkin historiantutkimuksesta joitain tarinaansa sopivia piirteitä. Detaljeissa usein käytetään taiteellista vapautta, varsinkin, jos todellisia yksityiskohtia ei tunneta. Myös tarkoituksellisia "uudelleentulkintoja" (=vääristelyä) käytetään paljon.
Sen, minkä hyvin kirjoitetusta historiallisesta romaanista voi saada, on jonkinlainen käsitys kyseisen aikakauden elämästä. Mutta sillä tavoin hyviä kirjoja on harvassa, varsinkin, jos mennään vähänkään kauemmas nykypäivästä.
Itse en ole lähihistoriaan sijoittuvia romaaneja lukenut, koska ajanjakso ei minua kiinnosta, mutta keskiaikaan ja sitä vanhempaan historiaan sijoittuvat romaanit ovat pääosin silkkaa fiktiota. Se pitää tietenkin hyväksyä jo ennen kuin aloittaa lukemisen.
Da Vinci-koodi on historiallisessa mielessä pelkkää sontaa (ja sen tiedän, vaikken ole edes vaivautunut lukemaan kirjaa). - Vaka Vanha
Toisaalta historiallisten romaanien ovat yleensä perehtyneet aiheeseen ja aikaan hyvin tarkkaan, eli ovat tietyn tason asiantuntijoita.
Kun nyt kumminkin Historiasta on aina olemassa useita erillaisia virallisia versioista, riippuen kansasta ja kertojasta minkä niistä valitsee, niin mielestäni historialliset romaanit avartavat kokonaiskuvaa aikakaudesta ja tapahtumista, mistä ne kertoo.
Yleensäkin on niin, ettei mitään lopullista totuutta löydy mistään, se pitää lukijan aina itse päätellä mikä on mahdollista ja mikä todennäköistä.
Da Vinci koodihan ei ole mikään nykyajan keksintö, se on vaan yksi uusi tulkinta vanhasta salaseurasta tai salaseuroista, eikä edes huono sellainen ...- Wotan
Lasketko kuningas Arthurista kertovat romaanit historiallisiksi romaaneiksi? Hahmon historiallisuushan on vähintäänkin kiistan-, pikemminkin kyseenalainen.
Aika monta Arthur-romaania lukeneena tiedän, että jokainen niistä kuvaa aikakauden ja sen tapahtumat eri tavoin, vaikka samaan legendaan ne kaikki enemmän tai vähemmän perustuvat. Jopa nekin, jotka pyrkivät esittämään mahdollisimman tarkan kuvan "historiallisesta Arthurista". Tavoite sinällään on jo paradoksaalinen.
Tällä halusin tuoda esiin sen, että "historiallisen romaanin" alle sijoittuu kaikkea asiantuntevista historiallisten tapahtumien kuvauksista romanttiseen fantasiahömppään. Genreen kuulumiseenhan riittää pelkästään se, että tarina on sijoitettu jonnekin historiaan.
Da Vinci-koodi yhdistelee vapaasti täysin toisiinsa liittymättömiä aiheita, pohjaa yleisesti tuomittuun "pyhä veri"-teoriaan, salaseuroihin ja -liittoihin. Taisi siellä olla myös joku yhteisö, jota ei ole olemassa lainkaan. Ei tuolle pohjalle voi vakavasti otettavaa kirjaa kirjoittaa. Se on viihdettä, ja vain sitä. No, eipä se historiallinen romaani olekaan, koska sijoittuu nykypäivään. - Vaka Vanha
Wotan kirjoitti:
Lasketko kuningas Arthurista kertovat romaanit historiallisiksi romaaneiksi? Hahmon historiallisuushan on vähintäänkin kiistan-, pikemminkin kyseenalainen.
Aika monta Arthur-romaania lukeneena tiedän, että jokainen niistä kuvaa aikakauden ja sen tapahtumat eri tavoin, vaikka samaan legendaan ne kaikki enemmän tai vähemmän perustuvat. Jopa nekin, jotka pyrkivät esittämään mahdollisimman tarkan kuvan "historiallisesta Arthurista". Tavoite sinällään on jo paradoksaalinen.
Tällä halusin tuoda esiin sen, että "historiallisen romaanin" alle sijoittuu kaikkea asiantuntevista historiallisten tapahtumien kuvauksista romanttiseen fantasiahömppään. Genreen kuulumiseenhan riittää pelkästään se, että tarina on sijoitettu jonnekin historiaan.
Da Vinci-koodi yhdistelee vapaasti täysin toisiinsa liittymättömiä aiheita, pohjaa yleisesti tuomittuun "pyhä veri"-teoriaan, salaseuroihin ja -liittoihin. Taisi siellä olla myös joku yhteisö, jota ei ole olemassa lainkaan. Ei tuolle pohjalle voi vakavasti otettavaa kirjaa kirjoittaa. Se on viihdettä, ja vain sitä. No, eipä se historiallinen romaani olekaan, koska sijoittuu nykypäivään.Totta, kuningas Arthurista on varmaan vielä pitkä matka historiallisiin faktoihin, mutta yleensäkin aikakausi mistä kuningas Arthur kertoo on aikalailla hämärän peitossa jopa Brittein saarilla.
Tarina on ehkä verrattavissa meidän Kalevalaan, ei Kalevalastakaan itse tarinana paljon tietoa irtoa, mutta tutkimusten kautta kumminkin jotain. Esim. Kalevalassa on muistaakseni yli sata meriaiheista sanaa, mutta vain muutama eränkäyntiin liittyvä ilmaus, eli Kalevala on rannikon asukkaiden ja merenkävijöiden alkuperäinen eepos.
Da Vinci koodi yhdistelee asioita, jotka on jo ennemmin olleet tiedossa, jopa pyhäveri teoria on vanha teoria, eikä mikään uusi asia. Varmaan yhteisöjä on ollut, varmaan löytyy myös ns. väitettyjä yhteisöjä eli viittaat näihin siionin vartijoihin, joka jossakin oli todistettu yhden huijarin projektiksi.
Ritarikunnat oli jossakin vaiheessa täynnä erillaisia salaseuroja, ehkä osa niistä toimii vieläkin ...
Mielestäni kirja oli hyvä, tosin tiesin kyllä aika paljon jo ennestään näistä aiheista, mutta kirja mukavasti yhdisteli niitä. - Wotan
Vaka Vanha kirjoitti:
Totta, kuningas Arthurista on varmaan vielä pitkä matka historiallisiin faktoihin, mutta yleensäkin aikakausi mistä kuningas Arthur kertoo on aikalailla hämärän peitossa jopa Brittein saarilla.
Tarina on ehkä verrattavissa meidän Kalevalaan, ei Kalevalastakaan itse tarinana paljon tietoa irtoa, mutta tutkimusten kautta kumminkin jotain. Esim. Kalevalassa on muistaakseni yli sata meriaiheista sanaa, mutta vain muutama eränkäyntiin liittyvä ilmaus, eli Kalevala on rannikon asukkaiden ja merenkävijöiden alkuperäinen eepos.
Da Vinci koodi yhdistelee asioita, jotka on jo ennemmin olleet tiedossa, jopa pyhäveri teoria on vanha teoria, eikä mikään uusi asia. Varmaan yhteisöjä on ollut, varmaan löytyy myös ns. väitettyjä yhteisöjä eli viittaat näihin siionin vartijoihin, joka jossakin oli todistettu yhden huijarin projektiksi.
Ritarikunnat oli jossakin vaiheessa täynnä erillaisia salaseuroja, ehkä osa niistä toimii vieläkin ...
Mielestäni kirja oli hyvä, tosin tiesin kyllä aika paljon jo ennestään näistä aiheista, mutta kirja mukavasti yhdisteli niitä.En väitäkään, etteikö kirja olisi hyvä. Hyvää viihdettä varmaankin. Sitä ei vain pidä ottaa tietokirjana, niin kuin aivan liian monet ovat ottaneet. Sen "faktat" eivät kestä lähempää tarkastelua.
Vähän samanlainen kultti-ilmiö (joskaan ei yhtä laaja) kävi Marion Zimmer-Bradleyn Avalonin Usvien kanssa. Kirjailijan kuvailemista pakanariiteistä ja -uskomuksista tuli yht'äkkiä joidenkin wiccalaisten silmissä historiaa. Tosiasiassa ne olivat keskittyjä ja osittain modernien uuspakanoiden riiteistä sovellettuja. - Wotan
Vaka Vanha kirjoitti:
Totta, kuningas Arthurista on varmaan vielä pitkä matka historiallisiin faktoihin, mutta yleensäkin aikakausi mistä kuningas Arthur kertoo on aikalailla hämärän peitossa jopa Brittein saarilla.
Tarina on ehkä verrattavissa meidän Kalevalaan, ei Kalevalastakaan itse tarinana paljon tietoa irtoa, mutta tutkimusten kautta kumminkin jotain. Esim. Kalevalassa on muistaakseni yli sata meriaiheista sanaa, mutta vain muutama eränkäyntiin liittyvä ilmaus, eli Kalevala on rannikon asukkaiden ja merenkävijöiden alkuperäinen eepos.
Da Vinci koodi yhdistelee asioita, jotka on jo ennemmin olleet tiedossa, jopa pyhäveri teoria on vanha teoria, eikä mikään uusi asia. Varmaan yhteisöjä on ollut, varmaan löytyy myös ns. väitettyjä yhteisöjä eli viittaat näihin siionin vartijoihin, joka jossakin oli todistettu yhden huijarin projektiksi.
Ritarikunnat oli jossakin vaiheessa täynnä erillaisia salaseuroja, ehkä osa niistä toimii vieläkin ...
Mielestäni kirja oli hyvä, tosin tiesin kyllä aika paljon jo ennestään näistä aiheista, mutta kirja mukavasti yhdisteli niitä.Tuo 1982 ilmestynyt kirja perustuu samaiseen "Siionin luostari"-huijaukseen. Tuosta kirjastahan Dan Brown "Siionin luostarin" poimikin.
Itse huijaus keksittiin "jo" 1956. Eli ei se teoria kovin vanha ole.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siionin_luostari
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_veri,_pyhä_Graal
Kyllä jo tuon suurmestariluettelon pitäisi soittaa kenen tahansa vähänkään kriittisen ihmisen päässä hälytyskelloja. - Vaka Vanha
Wotan kirjoitti:
Tuo 1982 ilmestynyt kirja perustuu samaiseen "Siionin luostari"-huijaukseen. Tuosta kirjastahan Dan Brown "Siionin luostarin" poimikin.
Itse huijaus keksittiin "jo" 1956. Eli ei se teoria kovin vanha ole.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siionin_luostari
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_veri,_pyhä_Graal
Kyllä jo tuon suurmestariluettelon pitäisi soittaa kenen tahansa vähänkään kriittisen ihmisen päässä hälytyskelloja.Aivan, tämän kaverin "salaseura" oli huijausta, mutta onhan noita salaseuroja ollut kautta vuosisatojen jos jonkinlaisia ...
Itseasiassa nykyäänkin varsin arvostetut henkilöt kuuluvat mm. vapaamuurareihin, sekä sen julkisesti tunnustavat. - Hertha
Vaka Vanha kirjoitti:
Aivan, tämän kaverin "salaseura" oli huijausta, mutta onhan noita salaseuroja ollut kautta vuosisatojen jos jonkinlaisia ...
Itseasiassa nykyäänkin varsin arvostetut henkilöt kuuluvat mm. vapaamuurareihin, sekä sen julkisesti tunnustavat.Oletko lukenut pienehkön kirjasen, "Salaseurojen käsikirja" (Michael Bradley)? Uudempien salaseurojen ohella siinä mainitaan vanhempiakin, mm. nykyään taas "ajankohtaiseksi" tullut Temppeliherrojen ritarikunta. Kirjan mukaan suuri osa temppeliherrojen mahtavasta omaisuudesta on vielä kadoksissa. Kirjassa väitetään myös, että vain osa temppeliherroista sai surmansa vainoissa; suuri osa pakeni ja häipyi "maan alle". Tähän sitten perustetaan väite, että he toimivat vielä tänäkin päivänä...
Hertha kirjoitti:
Oletko lukenut pienehkön kirjasen, "Salaseurojen käsikirja" (Michael Bradley)? Uudempien salaseurojen ohella siinä mainitaan vanhempiakin, mm. nykyään taas "ajankohtaiseksi" tullut Temppeliherrojen ritarikunta. Kirjan mukaan suuri osa temppeliherrojen mahtavasta omaisuudesta on vielä kadoksissa. Kirjassa väitetään myös, että vain osa temppeliherroista sai surmansa vainoissa; suuri osa pakeni ja häipyi "maan alle". Tähän sitten perustetaan väite, että he toimivat vielä tänäkin päivänä...
eivät olleet salaseura, vaan yksi soturimunkkijärjestöistä, kuten mm. johanniitat. Mystinen leima on Ranskan kuninkaan alkuun panema; hän halusi mitätöidä velkansa järjestölle ja viedä heidän rahansa, eikä voinut tehdä sitä laillisesti. Täytyi muuntaa heidät kerettiläisiksi. (Hurjien väitteiden takaa löytyy nykykielelle käännettynä syyte, että he olisivat saaneet vaikutteita islamista - "Bahomet" on Muhammed...)
Suuri osa temppeliherroista häipyi maan alle, koska mm. Englannin ja Espanjan kuninkaat suojelivat heitä (maksua vastaan), mutta järjestö varmasti hajosi; heidän kaksi päätehtäväänsä, Jerusalemin kuningaskunnan suojelu ja rahaliikenne, tuhoutuivat samoihin aikoihin (Jerusalemin kuningaskunta menetettiin hattinin sarvien taistelussa).
Kun pankkitoiminnalta viedään jalat alta, pääoma tuppaa häviämään saman tien. Mitään aarretta tuskin oli. Yksi ja toinen varmaan katosi kassan kanssa, mutta temppeliherrojen rahat olivat kiinni maaomaisuudessa, pankin likviditeetissä ja linnoituksissa Lähi-Idässä, jotka Saladdin valtasi.
- pitkään "oppineen...
Suomen Turun, sen linnan ja ensimmäisen kirkon rakennustyöhön liittyvä romaani pani minut miettimään. Se on Aulis Saarijärvi: Pesänsuolaiset. Nimi on aivan oikein, sillä tämä vankityövoima karkasi Aurajoen rantamilta ja siirtyi Pesänsuolle, lähelle nykyistä Loimaata, Niinijoen ja Loimijoen varteen. Siksi tulee nimi pesänsuolaiset.
Turun Sanomien ansiokas ja historiasta laajasti perilläoleva kriitikko sen arvosteli kohtuulliseksi. Syksyllä kokoonnuimme muissa asioissa, kolme Lounais-Suomen historiantuntijaa ja kirjoittaja, vuosikokoukseen.
Jälkeen kokuksen keskusteluissa kirjoittaja tyrmäsi yliopistotutkijat täysin käsitettävillä perusteilla. Itsekin hämmästyin, kuinka helposti olen omaksunut väitteet siitä ajasta 1000-1300. Samalla Pesänsuolaiset avasi aivan uuden näkemyksen heimorajojen merkitykselle, niistä taistelemiselle. Kristinuskon leviäminen rannikolta sisämaahan pakotti luonnonuskoiset siirtymään jokien latvavesille ja samalla asuttamaan Satakunnan ja Eteläpohjanmaan. Siinä levisi kaskiviljely ja lopulta pysyvät asumukset, vaikka metsästys olikin vielä pääelinkeino. Sangen hyvä ja avartava kirja. - Eh -?
Ei kaunokirjallisen teoksen tarvitse olla historiallisen tarkka. Kustannusvirkailjoiden tulisi kuitenkin karsia pois häiritsevät virheet.
Vaikka kuinka yritin olla välittämättä, minua kiusasi eräässä talvisota-aiheisessa romaanissa se, että radiossa soitettiin valssia "Äänisen aallot". Se toi korostetusti esiin, että tekijä oli ahvenanmaalainen, eikä tiennyt paljoa Suomen käymistä sodista. "Äänisen aallot" on jatkosotaan ja Äänislinnan (Petroskoin) valtaamiseen liittyvä musiikkikappale,ja tuo mieleen aivan muun ajankohdan kuin talvisodan, josta romaani oli kertovinaan. Virhe oli kyllä kustannusvirkailijan ja kirjailija yhteinen, sinänsä mitätön, mutta vei uskottavuutta.- Hertha
Joskus tuntuu, että olisi parempi, että jos kirjoittaja ei malta/osaa tarkistaa asioita, olisi parasta jättää detaljit vähemmälle tai "pyöristää" sanomisensa niin, ettei kritiikillä olisi mistä kynsiä. Jos lukee historiallista romaania, ei välttämättä kaipaa mikroskooppisen tarkkaa kuvausta. Muut seikat määräävät kaunokirjallisen teoksen laadun, mutta mahdolliset asiavirheet särähtävät ikävästi, jos niitä sattuu olemaan. Ei h elppo kirjallisuudenlaji, todellakaan.
Jostakin olen lukenut, että Mika Waltarin Sinuhea on pidetty melko tarkkana ajankuvauksena. En tiedä, kun en ole muinaisen Egyptin & naapurimaiden asiantuntija (Sinuhenhan seikkaili Vähässä Aasiassakin, samoin Kreetalla). Pysyisin mielelläni siinä uskossa, jollei jollakulla ole vastatodistuksia. Niin hyvä romaani se näet on.
---
Muistatko, mikä mainitsemasi talvisota-aiheinen romaani oli? Hertha kirjoitti:
Joskus tuntuu, että olisi parempi, että jos kirjoittaja ei malta/osaa tarkistaa asioita, olisi parasta jättää detaljit vähemmälle tai "pyöristää" sanomisensa niin, ettei kritiikillä olisi mistä kynsiä. Jos lukee historiallista romaania, ei välttämättä kaipaa mikroskooppisen tarkkaa kuvausta. Muut seikat määräävät kaunokirjallisen teoksen laadun, mutta mahdolliset asiavirheet särähtävät ikävästi, jos niitä sattuu olemaan. Ei h elppo kirjallisuudenlaji, todellakaan.
Jostakin olen lukenut, että Mika Waltarin Sinuhea on pidetty melko tarkkana ajankuvauksena. En tiedä, kun en ole muinaisen Egyptin & naapurimaiden asiantuntija (Sinuhenhan seikkaili Vähässä Aasiassakin, samoin Kreetalla). Pysyisin mielelläni siinä uskossa, jollei jollakulla ole vastatodistuksia. Niin hyvä romaani se näet on.
---
Muistatko, mikä mainitsemasi talvisota-aiheinen romaani oli?oli kaiketi kirjoitusajankohdan mukaan varsin tarkka. Tosin Ekhnatonista annettu kuva on tietenkin Waltarin ideologian mukainen - todellinen Ekhnaton mm. nai kaikki tyttärensä peräkkäin 9-10 vuoden ikäisinä saadakseen miespuolisen perillisen omasta linjastaan. Yhtä lukuunottamatta kaikki kuolivat vauvoineen. Horemheb ei yrittänyt naida Ekhnatonin sisarta (jollaista ei ollut), vaan yhden hänen tyttäristään, Ankhesenpaatenin jne. Nämä asiat ovat kyllä suurimmaksi osaksi paljastuneet vasta 40-luvun jälkeen.
- koodi, joka tekee
Hertha kirjoitti:
Joskus tuntuu, että olisi parempi, että jos kirjoittaja ei malta/osaa tarkistaa asioita, olisi parasta jättää detaljit vähemmälle tai "pyöristää" sanomisensa niin, ettei kritiikillä olisi mistä kynsiä. Jos lukee historiallista romaania, ei välttämättä kaipaa mikroskooppisen tarkkaa kuvausta. Muut seikat määräävät kaunokirjallisen teoksen laadun, mutta mahdolliset asiavirheet särähtävät ikävästi, jos niitä sattuu olemaan. Ei h elppo kirjallisuudenlaji, todellakaan.
Jostakin olen lukenut, että Mika Waltarin Sinuhea on pidetty melko tarkkana ajankuvauksena. En tiedä, kun en ole muinaisen Egyptin & naapurimaiden asiantuntija (Sinuhenhan seikkaili Vähässä Aasiassakin, samoin Kreetalla). Pysyisin mielelläni siinä uskossa, jollei jollakulla ole vastatodistuksia. Niin hyvä romaani se näet on.
---
Muistatko, mikä mainitsemasi talvisota-aiheinen romaani oli?siitä luettavan vuosikymmenistä huolimatta.
Se on näennäisesti sijoitettu Egyptiin, mutta kertoo ihmisluonteesta, vallanhimosta, massojen joukkopsykologiasta.
Läpi aikojen usvan se on aina totta ja tulee toteuttamaan itsensä.
Tekemistä auttoi että Waltari eli kiihkeän ajan läpi; näki Suomen itsenäistyvän ja muuttuvan käskyläiseksi. Näki Saksan nousun, uhon ja tuhon.
Pystyi kuitenkin katsomaan asiaa kauempaa ja jäsentelemään vuorovaikutukset.
Kuka roolihahmoista on kirjailija itse? - Hertha
koodi, joka tekee kirjoitti:
siitä luettavan vuosikymmenistä huolimatta.
Se on näennäisesti sijoitettu Egyptiin, mutta kertoo ihmisluonteesta, vallanhimosta, massojen joukkopsykologiasta.
Läpi aikojen usvan se on aina totta ja tulee toteuttamaan itsensä.
Tekemistä auttoi että Waltari eli kiihkeän ajan läpi; näki Suomen itsenäistyvän ja muuttuvan käskyläiseksi. Näki Saksan nousun, uhon ja tuhon.
Pystyi kuitenkin katsomaan asiaa kauempaa ja jäsentelemään vuorovaikutukset.
Kuka roolihahmoista on kirjailija itse?Tällaiset koodit - niitä löytyy muistakin Waltarin historiallisista romaaneista - ovat kirjoittajalle (ja usein lukijallekin) taitoa ja näkemystä vaativia.
Romaaniin "kätkeytyy" monia irvokkuuksia, vähiten huomatuimpia ehkä se seikka, että uuden rauhanjumalan lanseerannut faarao tahtomattaan kylvää ympärilleen sotaa, teurastusta ja onnettomuutta. Viittaus kristinuskoon?
Tietysti voisi sanoa, että Sinuhe on kirjailija itse. Onko se liian helppo vastaus? Pitää ajatella asiaa. - Eh -?
koodi, joka tekee kirjoitti:
siitä luettavan vuosikymmenistä huolimatta.
Se on näennäisesti sijoitettu Egyptiin, mutta kertoo ihmisluonteesta, vallanhimosta, massojen joukkopsykologiasta.
Läpi aikojen usvan se on aina totta ja tulee toteuttamaan itsensä.
Tekemistä auttoi että Waltari eli kiihkeän ajan läpi; näki Suomen itsenäistyvän ja muuttuvan käskyläiseksi. Näki Saksan nousun, uhon ja tuhon.
Pystyi kuitenkin katsomaan asiaa kauempaa ja jäsentelemään vuorovaikutukset.
Kuka roolihahmoista on kirjailija itse?Sinuhen loppulauseet ovat selvä ilmaus siitä, että mikään ei muutu ja että toisen maailmansodan jälkeinen aika on samanlaista valtapeliä kuin ne tapahtumat, joista romaani kertoo.
Mika Waltari oli jo nuoruudessaan kiinnostunut muinaisegyptistä. Hän kävi kahdesti Istanbulissa, ei pitemmällä, ennen sotia ja sotien jälkeen. Sain hieman tuntumaa Sinuheen, kun kävin Istanbulin itämaisessa museossa. Siellä oli suureen lasivitriiniin lavastettu kuvaelma muinaisegyptiläisestä hovista luonnollista kokoa olevine mallinukkeineen, historiallisine vaatteineen, huonekaluineen ja muine esineistöineen. Sinuhessa on jakso, joka on kuin tuon kuvaelman sanallista selostusta. Onko Waltari aikanaan tehnyt museossa muistiinpanoja, sillä vitriini oli jo aika vanha, vai onko kuvaelma lavastettu Sinuhen pohjalta? Mene ja tiedä!
Sinuhessa on ajankohtaisuutta vaikka millä mitalla. Kaptahin kuolematon lause kannattaa pitää mielessä: "Varastan sinulta vain kohtuullisesti". Vielä nykyisinkin tällaista pitää sietää, etteivät asiat hirttäydy jumiin.
Sinuhessa on myös kaikkien kultaisten kädenpuristusten äiti: Prinsessa kiitti Sinuhea tämän tuomasta tiedosta, antoi hänelle palkkioksi kultaiset ketjut kaulastaan, ja käski vielä Sinuhen kuullen palvelijoita siivoamaan kaikki paikat, missä Sinuhe oli liikunut. - Hertha
Eh -? kirjoitti:
Sinuhen loppulauseet ovat selvä ilmaus siitä, että mikään ei muutu ja että toisen maailmansodan jälkeinen aika on samanlaista valtapeliä kuin ne tapahtumat, joista romaani kertoo.
Mika Waltari oli jo nuoruudessaan kiinnostunut muinaisegyptistä. Hän kävi kahdesti Istanbulissa, ei pitemmällä, ennen sotia ja sotien jälkeen. Sain hieman tuntumaa Sinuheen, kun kävin Istanbulin itämaisessa museossa. Siellä oli suureen lasivitriiniin lavastettu kuvaelma muinaisegyptiläisestä hovista luonnollista kokoa olevine mallinukkeineen, historiallisine vaatteineen, huonekaluineen ja muine esineistöineen. Sinuhessa on jakso, joka on kuin tuon kuvaelman sanallista selostusta. Onko Waltari aikanaan tehnyt museossa muistiinpanoja, sillä vitriini oli jo aika vanha, vai onko kuvaelma lavastettu Sinuhen pohjalta? Mene ja tiedä!
Sinuhessa on ajankohtaisuutta vaikka millä mitalla. Kaptahin kuolematon lause kannattaa pitää mielessä: "Varastan sinulta vain kohtuullisesti". Vielä nykyisinkin tällaista pitää sietää, etteivät asiat hirttäydy jumiin.
Sinuhessa on myös kaikkien kultaisten kädenpuristusten äiti: Prinsessa kiitti Sinuhea tämän tuomasta tiedosta, antoi hänelle palkkioksi kultaiset ketjut kaulastaan, ja käski vielä Sinuhen kuullen palvelijoita siivoamaan kaikki paikat, missä Sinuhe oli liikunut.Tänään telkkarissa esitetään Sinuhen latistus, nimittäin se kirjan "pohjalta" tehty vanha elokuva.
Elokuvan katsominen kirjaa lukematta on erittäin hyvä keino välttyä tarttumasta itse kirjaan.
- Zacharias Topelius
Sakari Topelius (1818-1898) tunnetaan satusetänä, mutta hän oli myös
historiallisen romaanin luoja. Topelius kirjoitti maamme kirjallisuuden
ensimmäisen merkittävän historiallisen romaanin Välskärin kertomukset.
Teoksessa hän kuvaa maamme vaiheita 1600- ja 1700-luvulla korostaen
suomalaisten merkitystä Ruotsin suurvallan historiassa. Välskärin kertomukset
on täynnä värikkäitä tapahtumia ja seikkailuja - kertojan iloa.
Välskärin kertomukset on Topeliuksen tunnetuin historiallinen romaani.
Se seurailee romanttiseen ja hiukan luterilais-moralisoivaan henkeen kansamme
vaiheita ja etenkin kansan ja kuninkaiden suhteita 30-vuotisen sodan päivistä
1600-luvun alkupuolelta seuraavan vuosisadan loppuun asti. "Tämä värikäs
ja jännittävä romaanisarja on jatkuvasti parhaita kertauskursseja Ruotsi-
Suomen hallitsijain historiassa, joskin kirjoittaja siinä osoittaa taipumusta
sankarinpalvontaan ja muutamien malliensa idealisointiin."
(Kai Laitinen, Suomalaisen kirjallisuuden historia, 1991)
Välskärin kertomuksia ei ole koskaan suomennettu kokonaisuudessa, mutta
Ruotsin käynnissä olevasta Runeberg –projektissa se löytyy täydellisenä
ja digitoituna!
http://runeberg.org/faltskar/
http://runeberg.org/faltskar/c/
Välskärin kertomukset saa yllättävän vähän huomiota osakseen, vaikka se oli
1800-luvun merkittävin historiallinen romaani ei vain Suomessa vaan ehkä
koko Pohjoismaissa.- Eh -?
Näinkö on: Välskärin kertomuksia ei ole koskaan suomennettu kokonaisuudessa, mutta
Ruotsin käynnissä olevasta Runeberg –projektissa se löytyy täydellisenä
ja digitoituna!
Minulla on hyllyssäni Juhani Ahon suomentama laitos vuodelta 1896, kolmiosaisena ja, niin kuin luulin, täydellisenä. Olnkp aivan varmaa, että Juhani Ahon suomennos olisi epätäydellinen, vai tarkoittaako viestisi, että nykyisin ei täydellistä laitosta enää mistään saa. - Zacharias
Eh -? kirjoitti:
Näinkö on: Välskärin kertomuksia ei ole koskaan suomennettu kokonaisuudessa, mutta
Ruotsin käynnissä olevasta Runeberg –projektissa se löytyy täydellisenä
ja digitoituna!
Minulla on hyllyssäni Juhani Ahon suomentama laitos vuodelta 1896, kolmiosaisena ja, niin kuin luulin, täydellisenä. Olnkp aivan varmaa, että Juhani Ahon suomennos olisi epätäydellinen, vai tarkoittaako viestisi, että nykyisin ei täydellistä laitosta enää mistään saa.Kirjastolaitokseltamme löytyy Juhani Ahon käännös, painos 1981.
Välskärin kertomukset
http://www.helmet.fi/
Topelius, Zacharias: Teos Välskärin kertomukset.
Karisto, 1981,
Painos [Lyh. laitos] !!!
Ja jos vertailet tähän aineistoon ..
http://runeberg.org/faltskar/
http://runeberg.org/faltskar/a/
http://runeberg.org/faltskar/b/
http://runeberg.org/faltskar/c/
Niin huomannet, että paljon puuttuu .. ja minusta erittäin mielenkiintoisia
lukuja.
Välskärin kertomukset ovat tietysti fiktiivinen sotaromaani, mutta selvästi
siinä on käytetty Ruotsin vallan aikaista laajaa sota-arkiston aineistoa
'rakennuspuuna'!
Noista romaanin henkilöistä kuten Lybeckeristä, von Nierothista ja monista
muistakin ja vähäpätöisimmistäkin henkilöistä kuten Sulkavan papista
Brenneristä ja hänen kirjeenvaihdostaan kuningas Kaarle XII kanssa löytyy
dokumentteja, joita mm. Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen on tutkinut ja josta
kirjoittanutkin kirjoja vuosisata sitten. Mielenkiintoinen, mutta, minusta,
unohdettu aihealue Suomen historiassa.
- Ja varsinkin nyt kun aineisto on joka pojan saatavilla - digitaalisesti! - Hertha
Zacharias kirjoitti:
Kirjastolaitokseltamme löytyy Juhani Ahon käännös, painos 1981.
Välskärin kertomukset
http://www.helmet.fi/
Topelius, Zacharias: Teos Välskärin kertomukset.
Karisto, 1981,
Painos [Lyh. laitos] !!!
Ja jos vertailet tähän aineistoon ..
http://runeberg.org/faltskar/
http://runeberg.org/faltskar/a/
http://runeberg.org/faltskar/b/
http://runeberg.org/faltskar/c/
Niin huomannet, että paljon puuttuu .. ja minusta erittäin mielenkiintoisia
lukuja.
Välskärin kertomukset ovat tietysti fiktiivinen sotaromaani, mutta selvästi
siinä on käytetty Ruotsin vallan aikaista laajaa sota-arkiston aineistoa
'rakennuspuuna'!
Noista romaanin henkilöistä kuten Lybeckeristä, von Nierothista ja monista
muistakin ja vähäpätöisimmistäkin henkilöistä kuten Sulkavan papista
Brenneristä ja hänen kirjeenvaihdostaan kuningas Kaarle XII kanssa löytyy
dokumentteja, joita mm. Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen on tutkinut ja josta
kirjoittanutkin kirjoja vuosisata sitten. Mielenkiintoinen, mutta, minusta,
unohdettu aihealue Suomen historiassa.
- Ja varsinkin nyt kun aineisto on joka pojan saatavilla - digitaalisesti!Luin Välskärin kertomuksia, sitä Juhani Ahon käännöstä, ilmeisestikin, joskus varhaisessa teini-iässä. Pidin siitä, luin sen useammankin kerran. Tietty kuva suurvalta-ajan Ruotsi-Suomesta (ja myöhemmästäkin ajasta) syntyi, ja se on mielessä vieläkin! Tämä aikakausi Ruotsin kyljessä oli monessa mielessä tärkeä - eikä aina positiivisessa mielessä - suomalaisille, jotka eivät silloin vielä olleet kansakunta...
on historialliset romaanit otettava. Romaaneiksihan ne on tarkoitettukin. Esimerkiksi Wotan tuolla alempana mainitsi Marion Zimmer Bradleyn. Pidän ladystä paljon, mutta scifi-kirjailijana. Hän tarkoitti varmaan Avalon-kirjansa myyttikuvauksiksi eikä historiankirjoiksi.
Alexandre Dumasin kirjat eivät olleet historiaa, mutta hän käytti asiantuntijoita keräämään tautstatietoa, jota sitten käytti kuten halusi. Esimerkiksi "Kolmen muskettisoturin" D'Artagnan oli todellinen henkilö (joka jätti muistelmat jälkeensä), mutta Mylady mielikuvitusta.
Olen itse lukenut naisten romanttisen romaanin, jossa kuvattiin Napoleonin pitkää, vaikuttavaa hahmoa. No, hömppäähän se oli. Toisaalta Connie Willisin aikamatkakirja "Tuomiopäivän kirja" on hämmästyttävän pätevä kuvaus mustan surman ajalta - hän onkin historioitsija.
Kuten savolaisten kanssa, vastuu on lukijalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo räyhää: kansan on muututtava
Orpon mukaan kansa ei elä kokoomuksen kanssa samassa todellisuudessa, ja sen vuoksi kansan on muututtava. Kas kun ei san1812356- 581305
Kristillinen kaste annetaa upotuskasteena
Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen mikve-kasteeseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali vertas1621177Koko kansan kaste Punaisen meren ylityksen aikana
Koko Israelin 2,5 milj.kansa sai kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ylittäessän Punaisen meren. 1.Kor.10 1 Sillä minä en ta3661137Martina ja jalkapalloilija2
Seiska: Martina iski nuoren jalkapalloilijan vuosia sitten. Könysikö milf teinin kanssa?1871068Sijaiskasteet kuolleitten puolesta
Paavali teki Korintossa sijaiskasteita kuolletten puolesta eli ns. Mormoninkasteita. 1. Kor. 15:29 Mitä muutoin ne, j3731059Nainen, nyt esitän muutaman skenaarion
Asumme yhdessä ja seurustelemme. 1. On ilta ja olet sohvalla makoilemassa ja räpläät kännykkääsi. Makuuhuoneesta kuulu1221018- 951010
Kristillinen kaste toimitetaan upottamalla veteen - pään valelukaste ei kelpaa
Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen puhdistautumiseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali verta153982Oikea kaste on syntisten kaste
Oikea kaste on syntisten kaste. Vain syntisiä tulee kastaa. Itsensä uskoviksi ja vanhurskaiksi julistaneita ei tule ka58975