Vajaa neljä vuotta sitten sain ex-puolisoltani lähes ikävimmän mahdollisen reissutuliaisen, mitä kotiin voi tuoda - sukuelinherpeksen. Tiesin tartunta-ajankohdan varmuudella ja tarkkaan, se oli eräs lauantain ja sunnuntain välinen yö. Sain ensioireet tartunnasta jo heti sunnuntaipäivänä: kirvelyä, kutinaa ja poltetta. Paljon nopeammin kuin mitä herpeksen normaali itämisaika pitäisi edes olla. Iltaan mennessä oli jo pari rakkulaa havaittavissa.
Varasin heti maanantai-aamuna ajan terveyskeskukseen, ja pääsinkin sinne akuutin tilanteen takia nopeasti lääkärin vastaanotolle. Ulkomaalaissyntyinen, huonohkosti suomea puhuva lääkäri totesi oireiden ja rakkuloiden perusteella melko nopeasti että herpes näyttäisi olevan kyseessä, ja passitti vielä laboratoriotestiin jotta asia varmistuisi. Hän kuitenkin kirjoitti minulle virusantibioottikuurin saman tien, jonka pääsin aloittamaan heti apteekissa käytyäni.
Olin melko tavalla tyrmistynyt uskomattoman surkeasta tuuristani. Minä, joka olin aina ollut ennemminkin hygieenikko enkä edes harrastanut yhdenillansuhteita elämäni aikana. Kysyin siinä sitten lääkäriltä, että onko tällaisesta virusantibioottikuurista edes yhtään mitään hyötyä, kun eikö tämä nyt kuitenkin ja joka tapauksessa ole elinikäinen riesa. Lääkäri vastasi että ei, koska tartunta-ajankohta on ollut tiedossa ja vasta alle kaksi vuorokautta sitten. Hän sanoi että kun pääsin noin nopeasti aloittamaan virusantibioottikuurin, viruksen ei pitäisi uusilla lääkkeillä jäädä elimistöön lainkaan, vaan se kuolisi kokonaan eikä ehtisi "telakoitua" elimistöön.
Koska tämä oli täysin uutta tietoa minulle, ja olin todella epäileväinen hänen puheistaan, tarkistin erittäin selvästi puhuen kohta kohdalta, että onko asia todellakin näin. Lääkäri oli täysin varma asiastaan, ja itse asiassa rupesi jopa suuttumaan inttämisestäni ja hänen tietojensa kyseenalaistamisesta. Minä idiootti uskoin häntä, ja totta helvetissä halusinkin uskoa.
Edellinen suhteeni oli sillä sinetöity. Elin seuraavan vuoden verran selibaatissa. Herpeksestä ei kuulunut pihaustakaan, ei minkäännäköisistä pienimmistäkään oireista. Ilmeisesti lääkäri oli kuin olikin oikeassa, ja herpes oli kokonaan kadonnut elimistöstäni. Harrastin tämän jälkeen melko normaalisti seksiä, väliin mahtui yksi puolitoistavuotinen suhde ja toinen vähän lyhyempi, jossa harrastettiin seksiä ilman kondomia, eikä minkäännäköisiä oireita tai tartuntoja ilmennyt kellekään. En enää osannut edes ajatella koko asiaa, siitä oli niin monta vuotta ja lääkärin mukaan se oli niin sanotusti hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Ja nyt paskin mahdollinen on tapahtunut. Olen nykyisessä suhteessani tartuttanut herpeksen kumppaniini. Herpeksen, jota ei pitänyt olla olemassakaan, ja joka ei ole koskaan oireillut millään tapaa sitten tartunnan. Sen saman paskamaisen yhden päivän itämisajalla tulevan henkilökohtaisen helvetin. Kunnolliseen, ihanaan, lämpimään ja rakastettavaan ihmiseen, jolle en olisi koskaan halunnut kipua, pahaa oloa, huolta tai mielipahaa tuottaa. Olen aivan hajalla. Antaisin vaikka oikean käteni, jos voisin sen häneltä poistaa. Mutta kun en voi.
Pistää vihaksi. Miten on mahdollista, että Espoossa julkisen terveydenhuollon lääkärit antavat tuon kaltaisia ohjeita? Miten on mahdollista, että kun kävelen terveyskeskukseeni, oma lääkärini on ulkomaalaissyntyinen, epäselvästi suomea puhuva ihminen, joka ei tunnu ymmärtävän helposti edes niitä asioita mitä yritän hänelle sanoa? Kerran olen tuon jälkeen samalla lääkärillä joutunut käymään, ja silloin hän diagnosoi varsin helposti hoidettavan lihastulehduksen joksikin aivan muuksi, joka oli sitten äityä jopa hengenvaaralliseksi sen lääkityksen kanssa jonka häneltä sain.
Olin itsekin hyväuskoinen typerys, ja kärsin siitä nyt joka ikisellä hengenvedolla. Mutta miten helvetissä tällainen lääkärin ammattitaidottomuus on mahdollista? Miten tällainen ihminen pääsee lääkäriksi, kun tuntuu ettei hänellä ole minkäänlaista tietotaitoa oman ammattinsa harjoittamiseen? Eikä se varmasti auta asiaa, että kielimuurin vuoksi kommunikointi tuntuu takkuiselta, eikä hän tunnu ymmärtävän täysin mitä hänelle puhutaan. Miten on mahdollista, että lääkäri puheillaan lähinnä rohkaisee levittämään sukupuolitautia? En helvetissä uskalla käydä enää Espoonlahden arvauskeskuksessa. Omalla ja läheisieni henkisellä sekä fyysisellä hyvinvoinnilla ei yksinkertaisesti näytä olevan siihen varaa.
Varasin heti maanantai-aamuna ajan terveyskeskukseen, ja pääsinkin sinne akuutin tilanteen takia nopeasti lääkärin vastaanotolle. Ulkomaalaissyntyinen, huonohkosti suomea puhuva lääkäri totesi oireiden ja rakkuloiden perusteella melko nopeasti että herpes näyttäisi olevan kyseessä, ja passitti vielä laboratoriotestiin jotta asia varmistuisi. Hän kuitenkin kirjoitti minulle virusantibioottikuurin saman tien, jonka pääsin aloittamaan heti apteekissa käytyäni.
Olin melko tavalla tyrmistynyt uskomattoman surkeasta tuuristani. Minä, joka olin aina ollut ennemminkin hygieenikko enkä edes harrastanut yhdenillansuhteita elämäni aikana. Kysyin siinä sitten lääkäriltä, että onko tällaisesta virusantibioottikuurista edes yhtään mitään hyötyä, kun eikö tämä nyt kuitenkin ja joka tapauksessa ole elinikäinen riesa. Lääkäri vastasi että ei, koska tartunta-ajankohta on ollut tiedossa ja vasta alle kaksi vuorokautta sitten. Hän sanoi että kun pääsin noin nopeasti aloittamaan virusantibioottikuurin, viruksen ei pitäisi uusilla lääkkeillä jäädä elimistöön lainkaan, vaan se kuolisi kokonaan eikä ehtisi "telakoitua" elimistöön.
Koska tämä oli täysin uutta tietoa minulle, ja olin todella epäileväinen hänen puheistaan, tarkistin erittäin selvästi puhuen kohta kohdalta, että onko asia todellakin näin. Lääkäri oli täysin varma asiastaan, ja itse asiassa rupesi jopa suuttumaan inttämisestäni ja hänen tietojensa kyseenalaistamisesta. Minä idiootti uskoin häntä, ja totta helvetissä halusinkin uskoa.
Edellinen suhteeni oli sillä sinetöity. Elin seuraavan vuoden verran selibaatissa. Herpeksestä ei kuulunut pihaustakaan, ei minkäännäköisistä pienimmistäkään oireista. Ilmeisesti lääkäri oli kuin olikin oikeassa, ja herpes oli kokonaan kadonnut elimistöstäni. Harrastin tämän jälkeen melko normaalisti seksiä, väliin mahtui yksi puolitoistavuotinen suhde ja toinen vähän lyhyempi, jossa harrastettiin seksiä ilman kondomia, eikä minkäännäköisiä oireita tai tartuntoja ilmennyt kellekään. En enää osannut edes ajatella koko asiaa, siitä oli niin monta vuotta ja lääkärin mukaan se oli niin sanotusti hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Ja nyt paskin mahdollinen on tapahtunut. Olen nykyisessä suhteessani tartuttanut herpeksen kumppaniini. Herpeksen, jota ei pitänyt olla olemassakaan, ja joka ei ole koskaan oireillut millään tapaa sitten tartunnan. Sen saman paskamaisen yhden päivän itämisajalla tulevan henkilökohtaisen helvetin. Kunnolliseen, ihanaan, lämpimään ja rakastettavaan ihmiseen, jolle en olisi koskaan halunnut kipua, pahaa oloa, huolta tai mielipahaa tuottaa. Olen aivan hajalla. Antaisin vaikka oikean käteni, jos voisin sen häneltä poistaa. Mutta kun en voi.
Pistää vihaksi. Miten on mahdollista, että Espoossa julkisen terveydenhuollon lääkärit antavat tuon kaltaisia ohjeita? Miten on mahdollista, että kun kävelen terveyskeskukseeni, oma lääkärini on ulkomaalaissyntyinen, epäselvästi suomea puhuva ihminen, joka ei tunnu ymmärtävän helposti edes niitä asioita mitä yritän hänelle sanoa? Kerran olen tuon jälkeen samalla lääkärillä joutunut käymään, ja silloin hän diagnosoi varsin helposti hoidettavan lihastulehduksen joksikin aivan muuksi, joka oli sitten äityä jopa hengenvaaralliseksi sen lääkityksen kanssa jonka häneltä sain.
Olin itsekin hyväuskoinen typerys, ja kärsin siitä nyt joka ikisellä hengenvedolla. Mutta miten helvetissä tällainen lääkärin ammattitaidottomuus on mahdollista? Miten tällainen ihminen pääsee lääkäriksi, kun tuntuu ettei hänellä ole minkäänlaista tietotaitoa oman ammattinsa harjoittamiseen? Eikä se varmasti auta asiaa, että kielimuurin vuoksi kommunikointi tuntuu takkuiselta, eikä hän tunnu ymmärtävän täysin mitä hänelle puhutaan. Miten on mahdollista, että lääkäri puheillaan lähinnä rohkaisee levittämään sukupuolitautia? En helvetissä uskalla käydä enää Espoonlahden arvauskeskuksessa. Omalla ja läheisieni henkisellä sekä fyysisellä hyvinvoinnilla ei yksinkertaisesti näytä olevan siihen varaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoituksesi sai kylmät väreet selkäpiihin.
En voi ottaa kantaa ko. paikan lääkäreihin, eikä sympatiani varmasti auta sinua yhtään henk.koht. tasollakaan.
Olen joskus kuullut Espanjassa asuneelta ystävältäni, että muualla maailmassa annetaan vahvempia antibiootteja kuin Suomessa. Hän kertoi esimerkkejä, joissa potilas muutamalla pillerillä tai ruiskeilla hoidetaan kun taas meillä annetaan pienempiä pitoisuuksia pidemmillä kuureilla.
Mikäli tieto pitää paikkansa, niin sitä vasten ulkomaalaisen lääkärin usko antibiootin nopeaan tehoon viruksen tappajana olisi ymmärrettävää.
Voin vain toivoa, että asianne olisi teitä yhdistävä ja rakkauttanne vahvistava, eikä missään tapauksessa erottava tekijä.
Herpes on ihmisen "ystävä". 60% väestöstä kantaa viirusta lopun elämäänsä, se ei tapa mutta kiusallinen vaiva.
Herpekselle ei ole parantavaa lääkettä, mutta oireita lieventävää lääkitystä löytyy. Turha on "arvauskeskusta" syytää.
Antibiotitit eivät herpesviirusta elimistöstä poista.
Eihän aloittaja arvauskeskusta syyttänyt herpeksestään, vaan siitä, että levitti sitä tietämättään koska lääkäri sanoi sen parantuvan kokonaan!
Todella järkyttävä tarina. Toivottavasti puolisosi ymmärtää, että et tosiaankaan tartuttanut häntä tahallasi.
Juuri tämä oli se pointti, miksi pistää vihaksi. Ja mitä tulee tuohon kumppanin ymmärtämiskykyyn, niin eipä siitä ole hirveästi toiveita. Hän ei ymmärrä, etten maininnut asiasta hänelle suhteen alussa, että olin joskus tuon takia lääkärillä käynyt. Luottamus on toisin sanottuna todella hakusessa juuri nyt, enkä tiedä pääseekö hän tämän asian ylitse ikinä.
Ymmärrän toisaalta oikein hyvin. Ei todellakaan ole mikään sankariolo itselläkään. Ja olisihan tuosta tosiaan pitänyt ymmärtää kertoa. Vaan koko asian kun piti olla menneen talven lumia monen vuoden takaa. :(
Miksi tämä nyt on niin ihmeellinen asia, ettei siitä ole voinut kumppanin kanssa aiemmin puhua. Suurimmalla osalla on joka tapauksessa ollut vähintään klamydia (tietääkseni n.10000 sairastuu vuosittain) elämänsä aikana, eikä se ihmistä "likaiseksi"tee. Se, että salaa asian, on pahempi juttu, koska voisi olla epäily, että olisit käynyt vieraissa suhteen aikana.
Aika jännä juttu, ettet ole tiennyt noin perusasiaa, ettei herpes häviä elimistöstä koskaan (tiedäthän huuliherpeksenkin...)Luulisi, että olisit vaikka vilkaissut lääkärikirjaa sen verran. Pahoittelen lääkärikontaktistasi, ulkomaalaistausta voi olla luottamusta vaikeuttava juttu. Luulen, että hän tarkoitti, että pääset sillä kuurilla eroon taudista juuri sillä hetkellä, niinkuin pääsitkin. Ihmiset on monesti vastaanotolla niin shokissa sairastumisistaan,etteivät muista kaikkea ohjeita mitä lääkäri tai hoitaja sanoo.Itse alalla niin tiedän mistä puhun.joskus on hauska oikein tarkistaa menikö ohjeistus perille niin potilas vastaa "ai että mikä ohje..." että se siitä-.
Niinhän siinä sitten kävi, ettei puolisko päässyt asian yli, ja erohan siitä tuli. Mitä nimimerkin "menneitä" kirjoittamaan tulee, niin kyllä asia oli ihan selvä, ja se tuli todellakin tarkastettua lääkärin puheista useampaan kertaan. Kyse ei siis ollut mistään ohjeiden väärinymmärryksestä tai unohtamisesta.
Nyt on aika ikävää suunnitella elämäänsä eteenpäin. Halusin oikeasti olla hyvä hänelle. En halunnut yhtään mitään muuta. On vaikea ajatella että tulisin enää koskaan harrastamaan normaalia seksiä kenenkään kanssa. Eikä oikeastaan tee mielikään. Paskamaista tuntea pilanneensa jonkun elämä tahtomattaan. Varsinkin kun on kyse itselle tärkeimmästä ja läheisimmästä ihmisestä ikinä. Joka tapauksessa olen kai tämän ansainnut tyhmyyttäni.
Todella pahoillani,että tuollainen sai teidät eroamaan. Hyvä ystäväni sairastaa samaa tautia ja seurustelunsa aikana tekivät nämä jutut selviksi, että jos haittaa niin sitten eivät aloita koko juttua.No, ei todellakaan haitannut sillä rakkaushan se oli tärkeintä. Nyt ovat onnellisesti naimisissa, lapsiakin, eikä ole herpes koskaan onneksi uusiutunut, eivätkä ole koskaan asialta suojautuneetkaan.Tärkein pointti oli, että puhuivat asiasta suhteen alussa. Eihän tuo herpes nyt mikään tappava tauti ole...?On sitä tässä elämässä pahempiakin kriisejä kohdattavana.Olen todella pahoillani, ettette saaneet asiaa keskenänne puitua.
Et sinä ole tuhoon tuomittu, kaikilla meillä on omat vikamme ja vaivamme.Kyllä sinä vielä löydät kumppanin,joka hyväksyy sinut ihan tasan tuon tautisikin kanssa, usko pois.Anteeksi, mutta näin hoitajana huvittaa lähinnä juttu, vaikka sinulle tällähetkellä varmasti on ylitsepääsemätön juttu. Anna ajan kulua!Kevällä on jo uudet tuulet.
tuli tuosta asiasta, oli ero turha. voipipa asia olla niinkin, että puolisosi oireili omaa herpestään. kuten sanottua suurin osa kantaa virusta, aktivoituu vaan aikaajoin.ehkäpä se aktivoiva herpes ei ollutkaan sinun vaan hänen. realismia kehiin. ei 60%ihmisistä käytä kondomia siksi, että epäilee itsellään olevan herpeksen. vasta näyte näppylästä osoittaa taudin.