Mitäs mä nyt tekisin, kun exälläni kovin alkoikin janottaa ja olis tulossa takas kotiin? Suonko janoon sammutusta vai pistänkö samantien takaisin? Itse halusi aikoinaan lähteä ja eipä näyttäneet juomat maailmalla auttaneen. Nyt kelpais sitten taas kraanavesi kotikeittiön hanasta. Ja mä kun en ole pelkkää suolaa vaan, löytyy nimittäin kasa pippuria myös....ja olis muitakin kunnon mausteista tykkääviä kulinaristeja tyrkyllä. Vaikeeta on.... valinnanvaikeus...
exälläni tuli jano
suolaa suolaa
81503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lisääntymisaukkoa näköjään saatavilla...
Vaikeita noi on aina. Itsellä ollut samanlainen tilanne. Eukko tuli takas, ja otin avosylin vastaan. Meni muutama kuukausi ja se lähti taas. Enää en ota takas, ei olis pitänyt ottaa edelliselläkään kertaa. Ei varmaankaan ole mitään vastausta, mitä sun pitäis tehdä. Jos olet varma, että rakastat häntä ja pystyt elämään niin, ettet ala pelkäämään, koska hän seuraavan kerran lähtee niin mikäs siinä.
takaisintulijoista koskaan, et haluuko ne oikeesti ja tosissaan tulla takaisin vai tekeekö ne sen vain hetken mielijohteesta?
Mä en tiedä, mitä mä moisessa tilanteessa tekisin, aika vaikeelta tuntuis ottaa ketään takas, joka on ensin itse halunnu erota. Mutta toisaalta, jokainen meistä tekee virheitä ja vääriä päätöksiä, olis aika kohtuutonta tuomita kerrasta.... huh, ei oo helppoo...
Naiseni halusi erota. Erottin ja muutti omilleen. Kului kuukausi ja jo halusi takaisin. Mietin omia loukattuja tunteita mutta myönnyin ja otin takaisin. On hienoa todeta että kumpikin viisastui ja jo kolme vuotta on eletty onnellisempina kuin ennen.
Kaikki tekee virheitä elämässään. Tärkeintä on se miltä susta tuntuu, välitätkö vielä? Pahinta on se jos menettää sen, josta välittää. Ruoho näyttää vihreämmältä muualla, mutta jos teillä oli jotain, minkä et olisi halunnut loppuvan, kannattaa vielä yrittää. Ihmiset myös muuttuvat.
Itse jätin, ja muutaman erossa asutun kuukauden jälkeen aloin katumaan, ja tajusin, kuinka paljon entisestäni vielä välitin. Kukaan muu ei tunnu lopulta miltään. Komeita ja mukavia toki tulee vastaan, mutta eipä nappaa.
mulla lähti avopuoliso ja särki sydämen. vietti villiä elämää pari kk mikä vaan lisäsi tuskaani. no sit se halus mut takas ja periaatteessa otinkin. juteltiin asiosta mutta ei hyvältä näyttänyt.
olin menettänyt häneen luottamuksen, eron aikaiset muu miehet hänellä kaivarsivat, kaikki mitä sanoi erotessa muuttui aivan toisiin sanoihin. tuo kaikki oli liikaa minulle enkä kyennyt olemaan hänen kanssaan vaikka syvästi hänestä välitin.
tosta on nyt kulunut aikaa ja olen miettiny asioita ja tavallaan "antanut anteeksi". tajusin edelleen rakastavani häntä mutta se on nyt liian myöhäistä. tein virheen hänen suhteensa ja se kaduttaa. en "vihaltani" nähnyt sitä rakkautta jota häneen tunnen... kiva elää ton tunteen kanssa
Olen samassa tilanteessa kuin alkuperäinen. Mies halusi erota ja sitten erottiin. Nyt mies sitten haluaakin minut ja perheensä takaisin (siis lapsikin on mukana kuviossa).
Mietin, miten pystyn enää koskaan luottamaan häneen? Mistä tiedän, onko hän tosissaan?
Minulla on tunteita häntä kohtaan yhä ja välitän hänestä. Sen puolesta ei ole ongelmaa. Eikä minua kaiherra hänen eromme jälkeiset suhteensa eikä seikkailunsa, on minullakin ollut omani.
Jos joku on ollut samassa tilanteessa, joko jättäjänä ja takaisin halunneena tai jätettynä, jonka luo halutaan takaisin, niin kuulisin mielelläni, miten teillä kävi, onnistuiko paluu yhteen ja jos niin miten sen saitte onnistumaan?
Tämä suomenmaa taitaa olla täysi meitä jotka pohtivat sitä, ottaako exä takaisin vaiko eikö? Sellainen fiilis ainakin tulee kun näitä palstoja lukee...
Minä ottaisin exäni takaisin, jos hän ihan oikeasti haluaisi vakavissaan tulla. Se hänen vain täytyy itse ensin kertoa minulle....