niin töissä ei.. Vai miten se sanonta menikään?
Onko teillä kokemuksia tai antaa vinkkejä tilanteessa, jossa parisuhde voi hyvin, mutta olen niin työhöni tyytymätön, että se vaikuttaa jo muuhun elämääni.
Toki olen tyytyväinen, että minulla edes on töitä ja podenkin huonoa omaatuntoa siitä että valitan. Työni vain on raskasta (henkisesti), olen tehnyt sitä jo monta vuotta ja minusta tuntuu, että takkini alkaa olla tyhjä. Olen yrittänyt muuttaa asennettani ja löytää uusia, hyviä puolia siitä, mutta en yksinkertaisesti koe työtäni mitenkään erityisen "hyödylliseksi" itselleni, ihmisille ja hitto soikoon vaikka koko maailmalle. Jotenkin tuntuu, että ihmisen pitäisi tehdä jotain merkittävää ja ehkäpä toteuttaa itseäänkin, eikä tällaista. Töihin lähtökin tuntuu jo todella vaikealta..
Mistä voisin lähteä liikkeelle alan vaihtamisessa, opiskelussa tai muussa? Olen jo niin väsynyt tilanteeseeni, että pakko tehdä kohta jotain, ennenkuin suoraan menen ja irtisanon itseni kun en yksinkertaisesti enää jaksa. Siitä taas seuraisi katastrofi taloudellisesti, tulisi muutto pienempään asuntoon jne. Vaikka eipä se välttämättä haittaisi, mieluummin melkein köyhempi mutta henkisesti paremmin voiva kuin rikkaampi ja paska fiilis päällä kokoajan :(
Kuinka moni "tekee" lapsia sen takia, että pääsee "lomalle", kysyn vaan. No, en sentään sellaista vielä harkitse, kyllä kai lapset pitää muista syistä saattaa maailmaan.?
Onko teillä kokemuksia tai antaa vinkkejä tilanteessa, jossa parisuhde voi hyvin, mutta olen niin työhöni tyytymätön, että se vaikuttaa jo muuhun elämääni.
Toki olen tyytyväinen, että minulla edes on töitä ja podenkin huonoa omaatuntoa siitä että valitan. Työni vain on raskasta (henkisesti), olen tehnyt sitä jo monta vuotta ja minusta tuntuu, että takkini alkaa olla tyhjä. Olen yrittänyt muuttaa asennettani ja löytää uusia, hyviä puolia siitä, mutta en yksinkertaisesti koe työtäni mitenkään erityisen "hyödylliseksi" itselleni, ihmisille ja hitto soikoon vaikka koko maailmalle. Jotenkin tuntuu, että ihmisen pitäisi tehdä jotain merkittävää ja ehkäpä toteuttaa itseäänkin, eikä tällaista. Töihin lähtökin tuntuu jo todella vaikealta..
Mistä voisin lähteä liikkeelle alan vaihtamisessa, opiskelussa tai muussa? Olen jo niin väsynyt tilanteeseeni, että pakko tehdä kohta jotain, ennenkuin suoraan menen ja irtisanon itseni kun en yksinkertaisesti enää jaksa. Siitä taas seuraisi katastrofi taloudellisesti, tulisi muutto pienempään asuntoon jne. Vaikka eipä se välttämättä haittaisi, mieluummin melkein köyhempi mutta henkisesti paremmin voiva kuin rikkaampi ja paska fiilis päällä kokoajan :(
Kuinka moni "tekee" lapsia sen takia, että pääsee "lomalle", kysyn vaan. No, en sentään sellaista vielä harkitse, kyllä kai lapset pitää muista syistä saattaa maailmaan.?
Vastaukset 8
Vanhimmat
oli ihan sama tilanne aikanaan. Ikää oli kohta 30 vee ja työ tuntui todella merkityksettömältä. Lähdin rohkeasti opiskelemaan aivan uutta alaa, päivääkään en ole katunut :)Vaimoni tsemppasi ja kannusti eteenpäin ja nyt tilanne on meillä kyllä onnellisempi kuin koskaan. huono työ kun aikanaan heijastui myös parisuhteeseen, toteuta unelmasi. Jos haluat vaikkapa yrittäjäksi, lähde rohkeasti liikkeelle. Itselleni hyvä olo on paljon tärkeämpää kuin pankkitilin saldo ja sitäpaitsi hyvin on pärjätty vaikka opiskelinkin ja tein hiukan töitä siinä sivussa osa-aikaisena, huom mukavassa työpaikassa, toisin kuin entiseni...
mukava kuulla, että sinulle/teille kävi hyvin.
Kyllä minunkin täytyy tosissaan alkaa miettimään mikä minusta tulisi isona, ja ryhtyä tuumasta toimeen. En halua, että minusta tulee hymytön, elämäänsä tyytymätön ihminen, joka käy inhoamassaan työssä edelleen, vuositolkulla, vain siksi ettei saanut aikoinaan asialle tehtyä mitään.. Näitä näkyy meidänkin työpaikalla aivan tarpeeksi.
Mutta perhana, minä teen asialle jotain!
asiaa, ennenkuin päätät mitään! Jos vaikka nykyinen työnantajasi voisi järjestää sinulle toisenlaista työtä, ettet menettäisi työsuhde-etujasi. Ainakin kannattaa keskustella työnantajasi kanssa avoimesti siitä, ettet oikein viihdy työssäsi ja haluaisit muutosta.
Keskustelussa selviäisi sekin, mitä vaihtoehtoja sinulla on käytettävissäsi tulevaisuuden suhteen. Jos työnantajasi on ollut sinuun tyytyväinen, hän varmaankin haluaisi pitää sinut "talossa" ja tekisi kaikkensa, että viihtyisit edelleenkin hänen palveluksessaan. Onhan monella alalla jo työvoimapulaakin, joten kaikista hyvistä pidetään tiukasti kiinni.
minun työpaikassani ei voi tehdä toisenlaista hommaa, siis jos haluan pysyä kotipaikkakunnallani. Muilla paikkakunnilla toisenlaisia tehtäviä tulee jakoon silloin tällöin. En usko että olisin valmis muuttamaan..
samalla asuinpaikkaasi ja työtäsi, varmasti Sinulle ja kumppanillesi löytyy mielekästä, haastavaa ja ihanaa työtä täältä Hesasta...
En ole/emme ole kiinnostuneita muuttamaan Helsinkiin. Jaa, että haastavaa.. hmm, niin varmaan. Anteeksi nyt kaikki hesalaiset, mutta olemme vähän maalaisia, ei me osattaisi siellä asua :) No joo, kyllä tässä sen verran hermoa rassaa, että saattaa tulla muutto kuitenkin jonnekin...
itse kullakin oma elämäntilanne rassaa, mutta silloin ei kannata jäädä "tuleen makaamaan", vaan alkaa tehdä asialle jotakin...
oisko sinulla antaa muuta kuin ettei jäisi tuleen makaamaan? En todellakaan aio tehdä niin, kun ei enää pysty. Nyt on toiminnan aika, ja virtaa niin paljon etten tiedä mistä lähtisin liikkeelle :)