Ahdistava tilanne. Ollaan seurusteltu kolmisen vuotta, ei asuta yhdessä. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Ongelma on se etten pysty päättämään haluanko todella olla tässä suhteessa.
Suhde alkoi siitä että ihastuin mieheen tietämättä hänestä yhtään mitään. Hänen rauhallinen olemuksensa kiehtoi. En siis oikeastaan ole rakastunut häneen hänen persoonallisuutensa tai hyvien keskustelujen takia, ja nämä puolet ovatkin alkaneet häiritsemään suhdettamme. Tilanteeseen liittyy vielä se että olen tutustunut mukavaan kaveriin jonka kanssa keskustelu luistaa paljon paremmin eikä tunteetkaan ole kaukana.
Mutta, mutta. Olen varma että aiheutan kokonaisuudessa paljon enemmän tuskaa jos päätän jättää poikakaverini. Hankala tilanne.
Suhde alkoi siitä että ihastuin mieheen tietämättä hänestä yhtään mitään. Hänen rauhallinen olemuksensa kiehtoi. En siis oikeastaan ole rakastunut häneen hänen persoonallisuutensa tai hyvien keskustelujen takia, ja nämä puolet ovatkin alkaneet häiritsemään suhdettamme. Tilanteeseen liittyy vielä se että olen tutustunut mukavaan kaveriin jonka kanssa keskustelu luistaa paljon paremmin eikä tunteetkaan ole kaukana.
Mutta, mutta. Olen varma että aiheutan kokonaisuudessa paljon enemmän tuskaa jos päätän jättää poikakaverini. Hankala tilanne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
enemmän syntyy tuskaa jos on sellaisessa suhteessa jossa ei halua olla..
Ai säkin olet niitä naisia, jotka huomaavat elävänsä paskassa suhteessa vasta kuin ovat löytäneet toisen ihastuksen, johon verrata. No eihän siinä sitten mitään.
No niinhän se menee. Jos suhde nyt ei suorastaan ole "paska", niin kyllä siinä voi olla kun ei ole parempiakaan vaihtoehtoja. Huonot puolet korostuu kun on mihin vertaa. Kai kaikki yrittää onnensa maksimoida?
No jos sulle onni ja onnen maximointi tulee toisesta ihmissuhteesta, niin et voi ikinä olla onnellinen kenenkään kanssa.
Aika raskas tehtävä yhdelle ihmiselle olla toisen ihmisen onnentuottaja. Parisuhde on plussaa oman itsensä kanssa onnellisesti ololle.
Helvetti. Typeriä ihmisiä.
Kyllä voi olla onnellinen yksin mutta saavuttaa vielä suuremman onnen olemalla oikeassa parisuhteessa.
Niin kannattaa harkita tarkkaan. Ei se mies vaihtamalla parane, siinäkin suhteessa tulisi ennen pitkää omat vastoinkäymiset. Ihastumis vaiheessa kun ei näe toisessa niitä huonoja puolia. Jos itselläni olisi hyvä mies, joka siis ei ole väkivaltainen, ei alkoholisti, vaan ihan normaali kiva työssäkäyvä niin kyllä mä olisin ikionnellinen. Ja pitäsin kiinni siitä. Minulla oli täydellinen mies, mutta silti hän jätti minut.
Tässä on taas yks lutka menossa panee... Hyviä tekosyitä keksitty jo.
olette seurustelleet jo kolme vuotta, kertoo se siitä, että et todellakaan ole vakuuttunut siitä, että mies on sinulle se oikea. Kyllä kolmessa vuodessa jo pitäisi selvitä, haluaako olla yhdessä koko loppuelämänsä.
Mielestäni osaat jo elämänkokemuksesi nojalla miettiä, millaisen kumppanin haluaisit kestäväksi tarkoitettuun suhteeseen. Ei kannata olla suhteessa pelkästä velvollisuudesta tai siksi, että kumppanilla on noin yksi hyvä luonteenpiirre (rauhallisuus).
Tosin uuden miehen sitoutumishalukkuudesta et voi vielä perustellusti sanoa yhtään mitään. Joten jos jätät nykyisen suhteesi, on vaara, että uusi mies hakee sinusta vain vaihtelua tai ei muuten halua sitoutua pitemmäksi aikaa, joten voit lopulta jäädä yksin.