Voi v....

Ja jos suomalaiseen vaihtaa - mitä saat?

Ryyppäävän, autoaan tuunaavan, hillittömästi röökaavan ja vittua hokevan amisjuntin (niin, onpas tosi koulutettuja nämä meidänkin miehet siis vaikka suomessa ollaan), joka kaiken lisäksi (pettäminen, valehtelu) kohtelee huonosti ennen, jälkeen ja suhteen aikana (jos sanoo ennen suhteen vakinaistumista ei seksille - nainen on pihtari ja jätetään, jos antaa suhteen alkuvaiheessa, otetaan pesää ja häivytään). Vain pari pidempää suhtettani suomalaiseen mieheen ovat onnistuneet tässä suhteessa. Suomimiehet eivät osaa päättää mitä haluavat.

Jos siinä vaihteeksi sattuu nenän eteen tupsahtamaan, oi kyllä, muslimi ja pahimmassa tapauksessa vielä turkista/marokosta kotoisin oleva mies joka kohtelee hyvin, käyttäytyy herrasmiesmäisesti (avaa ovia, auttaa takin ylle, maksaa kahvilla käynnit), suutelee loistavasti, on sängyssä armoton rakastaja - ja sängyn ulkopuolella todella upea ja ihana ihminen (verrattuna suomi-miehiin jotka kääntävät kyljen tai ilmoittavat muutamien ensikertojen jälkeen et sorry ei kiinnosta enää), ei petä (tai jos pettää niin ei ainakaan jää kiinni tai loukkaa toista kuten suomi-juntit tekevät ja pahimmassa tapauksessa vielä jonkun ystävän kanssa)...

Surullistahan se on jos suomalainen nainen ei viitsi käydä kouluttamattomia, ryyppääviä ja röökaavia juntteja läpi vaan ottaa selvän, tupakoimattoman ja rehellisessä työssä käyvän (vaikkei maisterin papereita olekaan), asiallisen miehen. Erittäin surullista.

P.S. Miehellä Suomen kansalaisuus hallussa ennen yhteenmenoa, rahaa sen verran mitä kuluttaa omasta itse ansaitusta työstä ja länsimaiset arvot hallussa. Ei takinkääntöä, tai miehen "omiin arvoihin" vaihtamista/painostamista.

Ollaan me suomalaiset naiset niin surullisia. Ja niille harvoille kunnollisille suomi-miehille - nopeat syö hitaat. Sinkkuiltiin sitä täälläkin 10 vuotta ja haku päällä 100% vain suomi-miehissä. Ei herroille kelvannut/uskallettu tulla juttelemaan/oltiin sitoutumiskammoisia. Sitten kohdalle osui jotain parempaa ja se oli siinä.

On se surullista. kirjoitti:

Ja jos suomalaiseen vaihtaa - mitä saat?

Ryyppäävän, autoaan tuunaavan, hillittömästi röökaavan ja vittua hokevan amisjuntin (niin, onpas tosi koulutettuja nämä meidänkin miehet siis vaikka suomessa ollaan), joka kaiken lisäksi (pettäminen, valehtelu) kohtelee huonosti ennen, jälkeen ja suhteen aikana (jos sanoo ennen suhteen vakinaistumista ei seksille - nainen on pihtari ja jätetään, jos antaa suhteen alkuvaiheessa, otetaan pesää ja häivytään). Vain pari pidempää suhtettani suomalaiseen mieheen ovat onnistuneet tässä suhteessa. Suomimiehet eivät osaa päättää mitä haluavat.

Jos siinä vaihteeksi sattuu nenän eteen tupsahtamaan, oi kyllä, muslimi ja pahimmassa tapauksessa vielä turkista/marokosta kotoisin oleva mies joka kohtelee hyvin, käyttäytyy herrasmiesmäisesti (avaa ovia, auttaa takin ylle, maksaa kahvilla käynnit), suutelee loistavasti, on sängyssä armoton rakastaja - ja sängyn ulkopuolella todella upea ja ihana ihminen (verrattuna suomi-miehiin jotka kääntävät kyljen tai ilmoittavat muutamien ensikertojen jälkeen et sorry ei kiinnosta enää), ei petä (tai jos pettää niin ei ainakaan jää kiinni tai loukkaa toista kuten suomi-juntit tekevät ja pahimmassa tapauksessa vielä jonkun ystävän kanssa)...

Surullistahan se on jos suomalainen nainen ei viitsi käydä kouluttamattomia, ryyppääviä ja röökaavia juntteja läpi vaan ottaa selvän, tupakoimattoman ja rehellisessä työssä käyvän (vaikkei maisterin papereita olekaan), asiallisen miehen. Erittäin surullista.

P.S. Miehellä Suomen kansalaisuus hallussa ennen yhteenmenoa, rahaa sen verran mitä kuluttaa omasta itse ansaitusta työstä ja länsimaiset arvot hallussa. Ei takinkääntöä, tai miehen "omiin arvoihin" vaihtamista/painostamista.

Ollaan me suomalaiset naiset niin surullisia. Ja niille harvoille kunnollisille suomi-miehille - nopeat syö hitaat. Sinkkuiltiin sitä täälläkin 10 vuotta ja haku päällä 100% vain suomi-miehissä. Ei herroille kelvannut/uskallettu tulla juttelemaan/oltiin sitoutumiskammoisia. Sitten kohdalle osui jotain parempaa ja se oli siinä.

että jokaisella on omat kriteerinsä ja jos olet löytänyt sen omasi jostain muualta niin se on täysin sinun asiasi.Yleensä miksi pitäisi ottaa sellainen joka ei vastaa kriteerijäsi.Oli puoliso mistä tahansa ei kansallisuudella ole merkitystä muuta kuin tällä palstalla muutaman mielestä.Kaikkea hyvää teille.

On se surullista. kirjoitti:

Ja jos suomalaiseen vaihtaa - mitä saat?

Ryyppäävän, autoaan tuunaavan, hillittömästi röökaavan ja vittua hokevan amisjuntin (niin, onpas tosi koulutettuja nämä meidänkin miehet siis vaikka suomessa ollaan), joka kaiken lisäksi (pettäminen, valehtelu) kohtelee huonosti ennen, jälkeen ja suhteen aikana (jos sanoo ennen suhteen vakinaistumista ei seksille - nainen on pihtari ja jätetään, jos antaa suhteen alkuvaiheessa, otetaan pesää ja häivytään). Vain pari pidempää suhtettani suomalaiseen mieheen ovat onnistuneet tässä suhteessa. Suomimiehet eivät osaa päättää mitä haluavat.

Jos siinä vaihteeksi sattuu nenän eteen tupsahtamaan, oi kyllä, muslimi ja pahimmassa tapauksessa vielä turkista/marokosta kotoisin oleva mies joka kohtelee hyvin, käyttäytyy herrasmiesmäisesti (avaa ovia, auttaa takin ylle, maksaa kahvilla käynnit), suutelee loistavasti, on sängyssä armoton rakastaja - ja sängyn ulkopuolella todella upea ja ihana ihminen (verrattuna suomi-miehiin jotka kääntävät kyljen tai ilmoittavat muutamien ensikertojen jälkeen et sorry ei kiinnosta enää), ei petä (tai jos pettää niin ei ainakaan jää kiinni tai loukkaa toista kuten suomi-juntit tekevät ja pahimmassa tapauksessa vielä jonkun ystävän kanssa)...

Surullistahan se on jos suomalainen nainen ei viitsi käydä kouluttamattomia, ryyppääviä ja röökaavia juntteja läpi vaan ottaa selvän, tupakoimattoman ja rehellisessä työssä käyvän (vaikkei maisterin papereita olekaan), asiallisen miehen. Erittäin surullista.

P.S. Miehellä Suomen kansalaisuus hallussa ennen yhteenmenoa, rahaa sen verran mitä kuluttaa omasta itse ansaitusta työstä ja länsimaiset arvot hallussa. Ei takinkääntöä, tai miehen "omiin arvoihin" vaihtamista/painostamista.

Ollaan me suomalaiset naiset niin surullisia. Ja niille harvoille kunnollisille suomi-miehille - nopeat syö hitaat. Sinkkuiltiin sitä täälläkin 10 vuotta ja haku päällä 100% vain suomi-miehissä. Ei herroille kelvannut/uskallettu tulla juttelemaan/oltiin sitoutumiskammoisia. Sitten kohdalle osui jotain parempaa ja se oli siinä.

Eli teet johtopäätöksesi siltä pohjalta kun vertaat suomalaisten miesten surkeinta 5% muslimien parhaaseen 5%:iin. Valitan, tuolla logiikalla et tule elämässä pärjäämään joten ei ihmekään että miehesi joutuu maksamaan kahvilla käyntisikin.

Referee kirjoitti:

Eli teet johtopäätöksesi siltä pohjalta kun vertaat suomalaisten miesten surkeinta 5% muslimien parhaaseen 5%:iin. Valitan, tuolla logiikalla et tule elämässä pärjäämään joten ei ihmekään että miehesi joutuu maksamaan kahvilla käyntisikin.

mitä tässä pääkaupunkiseudulla on sattunut eteen kävelemään, eikä tulos ole kehuttava. Tiedän että suomessa on parempiakin miehiä, mutta henk. koht. en jaksa käydä jokaista läpi ennen kuin sieltä yksi edes välttävä sattuu kävelemään vastaan.

Jos et halua ryypätä - vaihtoehdot vähenevät rajusti. Suomalaiset miehet nyt vaan yksinkertaisesti ryyppäävät, en viihdy juovien ihmisten seurassa, enkä näe tarvetta edes saunakaljoitteluun.

Ja jos sillä logiikalla ei elämässä pärjää, että viettää mieluummin aikaa selvän, tupakoimattoman ja rehdin ihmisen kanssa, niin millähän logiikalla sitä elämässä pärjää...??

Ja kahviin on minulla omatkin rahat, tietotekniikka-ala ihmiset kun eivät suomessa tienaa mitenkään huonosti... :D