on, että se on kohta ohi. Olen vakaasti sitä mieltä. Mikä sinulle oli parasta männävuodessa (tai pahinta)?
Parasta tässä vuodessa
kahjovaakutin
402432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 85 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
oli tämä vuosi ilman suuria kohokohtia tai katastrofeja ellei sitten ihan lopussa sellaisia tule. Yksi hyvä toisten menneiden joukkoon.
tasainen elämä olisi omakin tavoitteeni, nyt näyttää aika toivottomalta mutta eiköhän tämä tästä. Vuotta on aika vähän jäljellä ja toivotaan ettei mitään kauheaa kaaosta ehdi enää tulla. :)
Parasta oli kai tieto uudesta työpaikasta. Aloitan siellä vuodenvaihteen jälkeen. Rahallisesti todella hyvä uutinen. Parasta on myös ollut kotielämän tasaantuminen ja rauhoittuminen.
Pahinta oli syksyllä, kun pojalta meni käsi poikki. Harrastukseen tuli pitkä breikki. Ei siis kuitenkaan mitään kauhean pahaa.
antaa aina tsemppiä. Rahan merkitystä ei kannata väheksyä vaikka ei sitä hirveästi haluaisi haaliakaan. Kun riittävä toimeentulo on turvattu, voi keskittyä muihin asioihin.
Raha rauhoittaa, mutta haalimaan sitä ei kannata lähteä.
siitä kovin onnelliseksi tulisi jos rahaa haalisi vain siksi että olisi paljon rahaa, milloin siitä ehtisi edes nauttia. Toisaalta en usko että olisin kovin onneton, vaikka voittaisin lotossa jättipotin. Töitä en tietenkään jättäisi, en en en. :))
kyllä minäkään.
oli se, kun kaikenlaisia hommia jäi rästiin suorastaan laittoman paljon.
Plussan puolelle voisi laittaa vaikka sen, että velkavankeus päättyy ylihuomenna. Aika törkeän kauan se on kestänytkin. Kehtaa edes sanoa.
että pääset velkavankeudesta eroon. Sellainen rassaa ja pyörii päässä varmasti jatkuvasti, ja nyt voit keskittyä muihin asioihin. Voimme vaikka käydä Monttubaarissa sen kunniaksi.
Ei tuo asia sinänsä paljoa ole rassannut enää muutamaan vuoteen, mutta uusi tilanne on kuitenkin kovin outo ja ihmeellinen.
Koko putki alkoi siitä, kun tuli otettua opiskelulaina. Ennen kuin huomasinkaan, olin addiktoitunut. Asuntolainan oton aikaan havaitsin, että olin tullut jo erittäin pahasti riippuvaiseksi pankista.
En vielä tiedä, miten rajuja vieroitusoireita joudun kestämään ja tuleeko piankin taas sorruttua. Jos oireet käyvät täysin sietämättömiksi, pitää sitten ostaa vaikka Bob Cat ja ottaa vähän lainaa.
vieroitusoireista ei tarvitse tässä tapauksessa kärsiä. Lainaa tyrkytetään joka tuutista, ja sitähän voi ottaa vaikka useamman päällekkäin että tuntuu kotoisalta. Valitettavan yleinen tilanne monelle. Hui kamala.
että jokaiselle riittää nykyään rahaa vakuuksista riippumatta. Vain puhelinsoitto ja taas on rahaa. Joskus jopa alle 100 prosentin vuosikorolla.
Ai niin, kyllähän tässä jotain pitäisi kehittää juhlan kunniaksi. Hmm hmm... pitäisiköhän osta raketteja. Voisi niitä vaikka räjäytellä monttubaarissa.
ne ei ole mitään sen riemun rinnalla, että rahaa on. :)) Monttubaarissa voi hyvin räjäytellä, siellä sitä ei juurikaan huomaa, ja saataisiin samalla vähän valoa sinne. Sähkölasku on kuulemma vieläkin maksamatta.
Pitää valmistella pari mäyristä laukaisualustoiksi. Patterin saa lähtemään lähes yhtäaikaisesti, kun raketit sytyttää tohottimella.
Jokaisen paikallaolijan on syytä varustautua solarium-laseilla tasaisen rusketuksen varmistamiseksi.
että mäyrikset räjähtävät siinä samalla? Mikä on muuten tohotin, onko se joku liekinheitin tai semmoinen? Sillä voisi samalla sytyttää kynttilöitä.
Käsittääkseni tässä ei ole minkäänlaista räjähdysvaaraa olemassa, jos valmistelut hoidetaan huolella.
Kyllähän se tohotin on liekinheitin. Tähän tarkoitukseen riittää ihan semmoinen pieni, retkikeittimen säiliöllä toimiva (luulisin). Jos ei syty, niin käytetään sitten sellaista bitumimiehen tohotinta. Eiköhän noilla saada kynttilätkin syttymään, jos eivät ole kovin märkiä.
ihan varma miten käy? Mäyräkoirista olen lähinnä huolissani. En uskalla edes kysyä, millainen on bitumimiehen tohotin. Onkohan tämä kuitenkaan hyvä ajatus, toisaalta kunnon rytinä päättäisi tämänkin surkean vuoden ihan linjaan sopivasti.
Eihän se nyt ihan sataprosenttisen varmaa ole, mutta laitetaan niillekin suojalasit päähän ihan varmuudeksi.
Pistetään vaan sellainen rytinä ja räiske päälle, ettei kuluneesta vuodesta jää muuta ihan päällimmäisenä mieleenkään. Ensi vuonna voi sitten miettiä, että olikohan tuo nyt oikein hyvä ajatus...
usein käy niin, että kun alkaa jahkailemaan hyvän idean kanssa, niin joku toinen keksii ja toteuttaa sen. Parasta kait ryhtyä toimeen, mutta pitäisikö omistajalle ilmoittaa? Vai annetaanko olla mieluinen yllätys? Vähän vielä epäilyttää, mutta tuskin asiat tästä huonommaksi voivat mennä. Eteenpäin sanoi Mannerheim. Minä tuon kynttilät.
pitää tämä ihan yllätyksenä. Omistaja vain alkaisi turhaan paasaamaan ja huolehtimaan järjestelyistä. Hänellä on varmaan muitakin huolia ja kiireitä näin sesonkiaikaan.
Kun nää vuodet menee ohi.
Nääs nummerot ikävuosissa pyörähtää taas kun auton
matkamittarissa:((
Eikä saa rukattua taakke päin.
Mut kulunut vuosi oli niin suloisen lämmin ja vähän
liian kuiva(suussa ihan naksaa)
Kilometrejä kertyi kulkuneuvonkin mittariin melkoisesti
lämpimän ja vaihderikkaan vuoden ansiosta.
Toisin sanoen HYVÄT säät oli parasta tässä
vuodessa ja ja hyym no eipä muuta kai sitten.:)
ohi ihan hirveää vauhtia, joskus tuntuu että kymmenen vuotta on ollut yksi silmänräpäys.
Ajokelit ovat olleet kiitettäviä, mutta täytyy tässä vähän moittia liian kuumaa kesää. :(
tässä vuodessa oli kai se, että pahinta ei ollut.
Yksi ikävähkö "sortuminen elon tiellä" lähipiirissä sattui sekä siihen liittyvä hänen irtiottonsa kaikesta entisestä.
Omaa elämääni, sekä melko monen muunkin elämää sekin oikeastaan vain helpotti, niin pahalta kuin sen sanominen tuntuukin.
Olen suorastaan ällöttävän tyytyväinen menneeseen vuoteen. Kauheeta, nyt ei kunnian kukko mulle laula :)))
ja sortumisia sattuu lähipiirissä silloin tällöin, hyvin vähän tai ollenkaan muut niihin voivat vaikuttaa.
Ihan mukava kuulla että on mennyt hyvin, ei siitä voi hirveästi ruveta moittimaan. :) Joskus vuosi on parempi joskus huonompi, jokaisella vuorollaan.
oli kun muutettiin pois kerrostalosta..Ja mikähän ois pahinta...No varmaan se,että tappavan tasaiseen tahtiin tuli vastoinkäymisiä..:/ Miksei elämä vois olla yhtä juhlaa??
en enää haluaisi asua kerrostalossa, mutta kai siihen taas tottuisi jos pakko olisi.
Olisi varmasti tylsää sekin jos kaikki olisi yhtä juhlaa, mutta eipä jatkuvat vastoinkäymiset ainakaan minua ole viime aikoina jalostaneet, pikemminkin päinvastoin. Olen muuttumassa (?) kärttyiseksi akaksi, jota ympäristö juoksee kovaa vauhtia karkuun.
meitä on ainakin kaks kärttystä...
Eihän tietenkää ny elämä ihan täyttä juhlaa,mut miks noita probleemia pitää olla enempi ku sitä mukavaa..Se on nii epistä...:/
(Voi suatana, ku mun kirjottamisestakaa ei tuu enää mitään,ku jatkuvasti saa korjata..:( ) Päin peetä koko päivä...:/
liika on liikaa, eikä hyvistä hetkistä enää osaa nauttia kun odottaa milloin seuraava vastoinkäyminen ryntää kulman takaa. *Onni on olotila kahden katastrofin välissä* (hajatelma), siltä nykyään tuntuu.
Tänään mulla ei ole ollut kovin vino päivä, suurin ongelmani on miettiä alanko säilyttää kahvia jääkaapissa. Se on kuulemma sille paras säilytyspaikka. Mutta kun sieltä kaapista löytyy jo kosteusvoiteet ja silmänympärysvoiteet ja kaikkea sellaista mikä ei ole varsinaisesti syötävää. :))
Sullahan on sitten jääkaappi oikein monitoimikaappina...:D
Mistäs muuten sen olet kuullu,et kahvia jääkaapissa säilytettäisiin? Tuo oli ihan uutta...
Mun ukko ei muuten kyllä sietäis mun rasvapurkkejani jääkaapissa...:)))
lukenut aika monestakin lehdestä, eli että kahvin aromit pysyisivät parhaimmillaan kun sitä säilytetään tiiviissä purkissa ja viileässä, esim. jääkaapissa.
Ryppyvoiteet kannattaa piilottaa hyvin, mutta ei kuitenkaan naamioida ruokapaketeiksi, muuten tulee tupen rapinat. :)
se hirveetä,jos ukko olis aamulla lyöny kalliin ryppyvoiteen leipänsä päälle,
ja kurkusta alas..:DDDDD
Oletko ajatellut, kuinka kalliiksi tuo voi tulla? Jos voiteet joskus löytyvät ja maku sattuu olemaan miellyttävä, joudut ostamaan kallista voidetta leivän päälle viikottain.
ukko näyttää nuoremmalta päivä päivältä jos hyvin käy. :) Ja muut naiset ihmettelevät miten se noin freesinä pysyy.
niin Elisabeth Turhapuro löysi viehättävän (?) miehensä Uunon joskus ihan kokonaisena jääkaapista.
Jostain kauneuslehdestä olen itsekin lukenut, että esim. silmänympärysvoide on kylmänä (jos mahdollista) vielä tehokkaampaa kuin huoneenlämpöisenä.
Minähän en tietenkään tiedä totuutta, koska minullahan ei ole ryppyjä!
Kaffetta joudun säilyttämään jääkaapissa mökillä, koska mökkisisareni - joka on entinen kahvilanpitäjä - ehdottomasti näin vaatii.
Itse en mitään eroa ole esim. kahvissa huomannut. Ei kai se viikossa oikein miksikään ehdi härskiintyä.
Sanovatten jotkut, että jopa nykyiset tyhjiöpakatut kahvipaketit säilyisivät pakastettuna parempaa.
Toisaalta itsenilainen makunystyränsä sekä hajuaistinsa jo kauan sitten pilannut on jäävi sanomaan aromeista mitään.
Mutta sittenkin....se Uuno jääkaapissa....oishan se ylläri, juu.
mitään hyvää ole ollut. Turhaan ryyppäsin koko vuoden ja ens vuonna joudun kaiken aloittaa taas alusta. Niin no, hyvää ehkä se että en juonnut kiintiötäni täyteen. Niin ja se ettei mua kukaan kerennyt lahdata.... :)))
se on selvä juttu, jos päätepistettä ajatellaan. Mistähän tietää että kiintiö on täynnä, ei kait mistään, siksi se menee yli *päättelee*.
Sulla on tryffeliskänä sentään jotain odotettavissa, ainakin ensi vuoden joulupöytä. :)
aloitan varmana laihutuskuurin joten joudutte vetämään laihan tikun siitä olenko jouluna taas vuorilla vaiko jonkun pöydässä paistina. Nöfffff...
laihdutuskuurit ei koskaan pidä, ja muistele vaan mitä siitä vuoristoleiristä sanottiin. Ei ne sua lemmikkinä siellä pidä. :) Lopputulos on ihan sama, joten parempi sullakin on olla kotoisassa joulupöydässä.
kotoisasti joulupöydässä mutta itse syöjänä.
Hyvinhän noi mua siellä vuorilla syötti, ku painokin lisääntyi usealla kym..eiku parilla kilolla vaan. :))
...vuoteeni mahtuu. Parhaimpina jäävät varmasti mieleen ihan koko vuoden vietto Suomessa, uusi ihmeen hykerryttävä miessuhde ja tietty pojan pääsy opiskelemaan. Myös oma työni on ollut edelleen todella antoisaa.
Raastavinta on ollut taas myötäelää äidin sairastumista ja läpikäydä sisarten kanssa sitä tuskaa, ettei äiti tule enää ennalleen. Tila pahenee, eikä elinvuosia enää paljoa ole. Luopumiseen, lähtöön valmistautuminen on aina raskasta.
Ja näiden muisteloiden kera Oikein Hyvää *möks* -Vuotta 2007 kahjollekin...