Erosin vajaa 3 viikkoa sitten miehestä, hän halusi lopettaa suhteen, en siis minä. Nähtiin vielä toissa päivänä hänen kanssaan viimeisen kerran =) ja sovittiin kaikki asiat. Ero on ottanut todella kovilla minulle, enkä tiedä miten voin löytää enään hänen kaltaistaan miestä. Varmaan olis parempi poistaa hänen lähettämät viestit ja yrittää jatkaa eteenpäin mutta en vain voi siihen. Kuinka kauan teillä meni kun poistitte exänne lähettämät tekstiviestit? Siis tarkoitan nyt tälläsiä eroja jossa ero on ollut vaikea. Minulla ei ennen ole ollut vaikeita eroja vaan hyvin helpottavia. Mutta tämä ottaa todella koville minulle, koska en itse olisi ikimaailmassa halunnut eroa tästää miehestä. Pelkään että jos poistan viestit niin tulen katumapäälle enkä saa lukea niitä viestejä enään ikinä. Toisaalta enhän niitä viestejä voi loppuelämääni säilyttää. Mitä mun pitäis tehdä. Asiallisia kommentteja sitten. Mun psyyke ei kestä enään yhtään vastoinkäymistä tai *ittulua. Pelkään että sekoan.
Tekstiviestien poistaminen!
väsynyt elämään
332438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
:))))
saat vielä kuulla hänestä.
Et varmastikaan ole paskempi ihmisenä itsekään, jos niin upea mies on viihtynyt kanssasi. Siis voit olla varma, että tulet vielä löytämään uuden miehen, joka osaa arvostaa Sinua oikealla tavalla.
Nyt on kuitenkin tärkeämpää laatia "tilinpäätös" päättyneestä suhteesta, jonka tuloksena voit lopullisesti irtautua myöskin henkisesti miehestä. Se on raskas, mutta välttämätön vaihe eroprosessin osana.
Tilanne on vaikea myöskin siksi, että olit jätetyn, et jättäjän osassa. Henkistä tuskaa ja kyyneliä varmasti riittää, mutta päivä päivältä olosi kohenee. Usko siihen, että pääset tilanteen yli.
Sinulla on paljon kohtalotovereita ja meidän kaikkien eri vaiheessa luopumista elävien sympatiat ovat puolellasi. Pura tunteitasi jotenkin itsellesi sopivalla tavalla, vaikkapa liikunnan avulla.
Älä silti menetä katkerien kokemustesi vuoksi uskoasi rakkauteen, sillä se on ikuista; kohde vain vaihtuu!
taida vaihtua
kiitos!
mä oon tehnyt monesti sillai, että olen kirjoittanut ne viestit esim. päiväkirjaan, ja laittanut perään päivänmäärän ja kellonajan, ihan niinkuin siinä puhelimessakin on. Sieltä niit on sit kiva lueskella myöhemmin..mut nyt ehkä hyvä saada ne pois näkyviltä, että voit jatkaa elämää. T:kokemuksen rintaääni, erittäin syvä sellainen, valitettavasti
Juu, haluaisin hiukan korjata vääriä käsityksiäsi, mitä olet mennyt tuonne profiiliisikin työntämään. Aasialainen suhtautuminen seksuaalisuuteen ei tosiaankaan tarkoita, että naiset lutkailisivat vapaasti. Suurimassa osassa Aasiaa on laaja joukko prostituoituja, että miehet pääse tyhjentämään kassit, ja normaalit naiset ei pahemmin pillua anna ennen kuin ollaan aviossa, tai vähintään muuttamassa saman katon alle. Keskimääräinen aasialainen mies ei katsoisi lutkaa hetkeäkään, oli sitten kyseessä intialainen, kiinalainen, thaimaalainen tai vaikka indonesialainen mies.
Ole lutka ihan vapaasti, mutta ei ehkä kannata perustella sitä noin huonoilla perusteluilla.
sekä tekstarit että sähköpostit heti, koska niitä lukemalla olisin yrittänyt vain löytää rivien välistä jotain toivoa, jota sitten olisin turhaan yrittänyt ylläpitää, ja se olisi pitkittänyt varsinaisen surutyön aloittamista.
Puhelinnumero on tallessa, koska työasioiden takia olemme joutuneet olemaan eron jälkeenkin yhteydessä, mutta silloin tiukasti työasioissa pyhytellen.
Ehkä erotilanteessa kannattaakin poistaa viestejä, jos ne tuottavat enemmän surua kuin iloa. Onhan se ihminen kuitenkin muistoissa muuten, joten et ehkä tule tarvitsemaan tekstareita hänestä muistuttamaan.
Minulla on eri korteilla säästössä viestejä suurinpiirtein 7 vuoden ajalta, lähinnä tärkeimmät viestit säästettyinä ja niitä on tosiaan ihana lukea, kun muistaa jotain tiettyjä tilanteita joissa viestit tulivat mutta näihin kaikkiin liittyy tosiaan vain hyviä muistoja. =)
Poista vaan kaikki viestit. On helpompi jatkaa elämistä,
kun ne viestit eivät ole aina siellä inboxissa heti muistuttamassa.
Eivät ne viestit kuitenkaan sitä aikaa enää takaisin tuo,
joten on parempi keskittyä nykyisyyteen kuin menneisyyteen.
Joka tunti jonka vietät tuskailemalla vanhojen viestien
kanssa on pois uuden onnen löytämisestä.
Olen ottanut periaatteen, että siinä vaiheessa, kun ollaan siirtymässä tapailusta seurusteluun, ehkä pari kolme viikkoa alun jälkeen, pyydän nähdä tekstarit naisen kännykästä. Vähintäänkin listan tekstarien lähettäjistä. Sitten käydään läpi, että keneltä ne tekstarit on. Jos puhelimessa on tekstareita exältä, jonka kanssa on erottu kauemmin kuin puoli vuotta sitten, nainen saa valita: tekstarit tai minä. (jos niitä tekstareita on exältä, niin käytännössä ne on pidemmältä ajalta kuin puoli vuotta sitten, koska minähän en ota mitään juuri eronnutta naista)
Minua ei yksikään nainen enää ota korvaamaan exää. Ei saatana muistella entisiä.
jos minulle tulisi joku sanomaan, että näytäpä tekstarisi (tai sähköpostisi), ja olisi ihan vakavissaan, niin vastaisin hänelle, että "näytänpä sinulle sen sijaan missä on ovi, ja se aukeaa vain yhteen suuntaan".
joka alkaa vaatimaan vapaata pääsyä henkilökohtaisiin asioihini, kuten kännykkäni sisältöön, postiini tai sähköpostiini näyttäisin ovea. Olit suhteessa tai ei niin oikeus yksityisyyteen on oltava. Jos nainen ei minuun luota, niin on parempi erota. Jakamisen täytyy lähteä omasta halusta ei toisen vaatimuksesta.
Juuri tuollaisia naisia kuin sinä haluan tällä välttää. Joten eipä paljoa haittaisi, vaikka näyttäisit ovea.
Kai tajuat, että vain tuollaisilla kuin sinä on kovasti syytä varjella sitä kännyä. Ei siinä ole mistään yksityisyydestä kyse. Olen vahvasti erilaisia yksityisyyden rikkomuksia vastaan, noin yleensä ottaen. Mutta sitoutuminen tarkoittaakin juuri sitä, että on valmis luovuttamaan palasen yksityisyyttään juuri sille toiselle ihmiselle. Ei muille, mutta vain yhdelle. Siksi se onkin niin merkittävä askel, sekä suhteen onnistumisen kannalta että symbolisena eleenä, että muille sitä ei suoda.
Minä olisin valmis näyttämään kännykästä tekstarini, jos tapailisin jotain naista. Minun kännykäni nimittäin kertoo, että olen päässyt entisistä ylitse, ja kertoisi myös sen, että en tapaile muita samaan aikaan. En edes pelaa muiden kanssa samaan aikaan.
Mitähän sinun kännykkäsi kertoisi?
Kolme viikkoa ensitapaamisen jälkeen...
Siinä vaiheessa olisin tuskin kertonut sinulle vielä edes sukunimeäni. Miksi ihmeessä näyttäisin sinulle sähköpostini tai tekstarini?
Sanot olevasi vahvasti erilaisia yksityisyyden rikkomuksia vastaan (ilmeisesti silloin, kun on kyse omasta yksityisyydestäsi), mutta samalla saarnaat täällä vaativasi naisen luopuvan täysin yksityisyydestänsä.
Miesystävälläni on täysi vapaus tutkia kännykkäni ja sähköpostini ja kaikki muutkin henkilökohtaiset tavarani. Mutta hän on ansainnut tämän luvan osoittamalla luottamusta, ei vaatimalla sitä.
Minulla ei ole mieheltäni mitään salattavaa, olen päässyt yli entisistä, enkä tapaile muita. Ja olen häneen täysin sitoutunut. Mut silti olisin lähettänyt hänet matkoihinsa, jos hän olisi minulta tuollaisia asioita VAATINUT.
Kyllä minä olen sitä mieltä, että sinulla "yksi mies" on ongelmia luottamuksesi kanssa. Et toimi normaalin ihmisen tavoin.
Elämä on helvetin vaikeaa ja ahdistavaa, jos kaikkiin ihmisiin suhtautuu lähtökohtaisesti pettäjinä ja epäluotettavina.
Ja sitäpaitsi, jos kumppani on pettäväistä sorttia, on hän sitä joka tapauksessa. Siinä ei tekstareiden ja sähköpostien penkominen riitä, vaan hänet täytyy sulkea vähintäänkinkellariin, jos häntä aiot jatkossakin valvoa tuolla tasolla. Onhan aina mahdollista, että hän flirttailee kaupan myyjälle, tai bussissa vieressään istuvalle tai työtoverille. Milläs sen estät?
..että naiset OVAT lähtökohtaisesti pettäjiä. Tämän voi jokainen huomata jo tarkkailemalla tuttaviaankin. Miehet sitoutuvat naiseen erittäin lujasti sen jälkeen, kun päättävät, että tämän naisen kanssa olen (lukuunottamatta tietenkin muutaman prosentin pelimiesvähemmistöä). Naiset sen sijaan eivät ikinä tee sitä päätöstä, vaan etsivät jatkuvasti parempaa miestä, vaikka oma mies jo löytyisikin.
Miehellä on siis kolme vaihtoehtoa suhtautua naisten sisäsyntyiseen uskottomuuteen:
olla pelimies
tai olla niin tavoiteltava mies, että nainen ei löydä parempaa
tai pakottaa nainen oppimaan irti sisäsyntyisestä uskottomuudestaan.
Minä uskon tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, sillä pelimies en ole enkä halua olla, ja niin tavoiteltavaa miestä minusta ei ikinä tule, että parempia ei löytyisi.
Tietenkin neljäs vaihtoehtokin löytyy, sopii kaikille feministimiehille ja muille munattomille tapauksille: antaa naisen pettää ja alistuu kohtaloonsa.
että minulla on ystäviä (sekä mies- että naispuolisia), jotka lähettävät joskus myös hyvin henkilökohtaisia asioita tekstiviesteinä, eikä niitä viestejä ole tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi. En tosin niitä yleensä kauan kännyssä säilytäkään juuri sen vuoksi, että aina voi sattua jotain; känny hukkuu tai varastetaan tms, ja silloin tiedot joutuvat vääriin käsiin.
Jos kuulisin, että joku ystävistäni näyttää kumppanilleen (tai *potentiaaliselle* kumppanilleen) minun lähettämäni viestin, niin ystävyyssuhteemme olisi todella pahassa kriisissä. Se, minkä olen kirjoittanut jollekin ystävälleni, on kirjoitettu luottamuksella ja tarkoitettu vain hänen luettavakseen.
Sama koskee sähköposteja. Se, mikä on tarkoitettu vain minun luettavakseni, säilyy vain minun luettavanani. Ja samaa odotan omilta viestikumppaneiltani.
Olen valmis antamaan palan omasta yksityisyydestäni, isonkin palan, mutta se ei tarkoita että paljastaisin *ystävieni* yksityisiä asioita kenellekään.
Ja jos nyt viittaat siihen, että sinulle riittää, että näet lähettäjän nimen, niin kysyn: mitä se sitten sinulle kertoo? Ainakin omissa yhteystiedoissani on paljonkin miesten nimiä ja saan viestejä miehiltä - saan viestejä jopa ex-kumppaniltani, koska on joitakin työasioita, joiden puitteissa joudumme olemaan tekemisissä (ja yleensä säilytän viestin niin kauan kunnes kyseinen asia on hoidettu, en tosin yhtään sen pidempään).
Mutta onneksi (meidän molempien onneksi) meidän ei koskaan tarvitse edes keskustella kyseisestä asiasta, koska en jaksa uskoa, että ikäisissäni miehissä edes olisi sellaisia, jotka vaatisivat saada kajota viesteihini, tai jos olisi niin he olisivat kariutuneet jo niiden ensimmäisten parin-kolmen viikon aikana.
Eli siis sinulla on säästössä monia tekstareita kuukausien/ vuosien takaa miehiltä, joihin sinulla ei ole mitään tunteita ja jotka ovat pelkkiä kavereita? Et usko tuohon itsekään. Et ehkä tajunnut, mutta olen seurustellut menneisyydessäni tuollaisen naisen kanssa. Tiedän kyllä nämä "mieskaveri"-jutut.
itse et kykene asiallisiin ihmissuhteisiin, kertoo vain omasta rajoittuneisuudestasi/vainoharhaisuudestasi. Myös minun kännykässäni on sekä miesten, että naisten numeroita ja olen joskus seurustellut joidenkin kontaktien kanssa. Parisuhteeseen emme päätyneet, mutta ystävä monen kanssa olen yhä. Sääli, ettet itse kykene vastaavaan.
mistähän kohtaa viestiäni luit teit tuon johtopäätöksen:
"Eli siis sinulla on säästössä monia tekstareita kuukausien/ vuosien takaa miehiltä, joihin sinulla ei ole mitään tunteita ja jotka ovat pelkkiä kavereita?"
Muistaakseni kirjoitin, että nimenomaan poistan tekstarit sen jälkeen kun niihin liittyvä asia on hoidettu, juuri siksi ettei mitään henkilökohtaista tietoa joutuisi vääriin käsiin.
Elämä jatkuvan epäluulon vallassa tuntuisi ainakin minusta valtavan raskaalta. En voisi koskaan tietää, etteikö kumppanini hankkisi toista kännyliittymää, salaista nettiosoitetta, kirjoittelisi muiden kanssa töissä/koulussa/kirjastossa/nettikahvilassa ollessaan jne. Lopulta tuskin enää löytäisin muita vaihtoehtoja kuin lopettaa koko suhteen (=jokaisen suhteen) tai hyväksyä sen, että tuo toinen ihminen on minun kanssani omasta halustaan ja vapaaehtoisesti.
Ai mutta noinhan minä olen tehnytkin :-)
Kuka nyt mitäkin ystävillä käsittää.. Itselläni ei ole ollut tapana paneskella ystävien kanssa. Mutta siinäpähän elät niiden sääntöjen mukaan, olen minä tuttavapiirissänikin nähnyt näitä "ystävyyksiä". Tuppaavat kaatumaan päälle jossain vaiheessa vähän vapaamielisempienkin ihmisten liitoissa.
siksi onkin parempi, että pelaan avoimilla korteilla alusta asti ja kerron mielipiteeni tuollaisesta toiminnasta. Siten minun ei tarvitse katsella naista, jonka mielestä on ok käydä hääräilemässä vieraiden miesten kanssa kertomatta omalle miehelleen.
"Eli siis sinulla on säästössä monia tekstareita kuukausien/ vuosien takaa miehiltä, joihin sinulla ei ole mitään tunteita ja jotka ovat pelkkiä kavereita?"
Kirjoitin tuon lauseen jälkeen myös "et usko tuohon itsekään". Siispä, voidaan miettiä seuraavaksi, että miltä miehiltä ne viestit siellä kännyssä/meilissä on, kun niitä tarvitsee säilyttää kuukausien/vuosien päähän.
kännykkäni "saapuneet" viestit 29.12.2006 klo 13:07
2 viestiä pojaltani (toisessa äitienpäiväonnittelu, jota säästän seuraavaan äitienpäivään saakka; toisessa hänen uusi osoitteensa jota en edelleenkään muista ulkoa)
1 viesti ystävämieheltä (hänen uusi sp-osoitteensa, jonka tosin voin nyt poistaa koska häneltä tuli eilen sama meilinä. Olemme tunteneet toisemme vuodesta 1998 saakka, emme ole koskaan seurustelleet tai edes naineet, näiden vuosien aikana sen sijaan molemmilla on ollut vakavia seurustelusuhteita muiden kanssa.)
1 Tervetuloa Club Metroon viesti, ("jäsennumerosi on 123456789"). Pakko säilyttää, koska tietyt alennukset saa vain sitä näyttämällä
1 englanninkielinen joulun toivotus sikäläiseltä ystävältäni (mies); siinä on mainittu hänen koiransa nimi, jota en millään jaksa muistaa. Helpompi siis säilyttää viesti taas ainakin siihen saakka että olen lähettänyt heille (miehelle ja koiralle) uuden vuoden toivotukset.
1 suomenkielinen joulun toivotus Thaimaassa lomailevalta ystävättäreltä
1 multimediaviesti/jouluntoivotus tuttavapariskunnalta (suurimman osan jouluntoivotuksista poistelin sitä mukaa kuin niihin vastailin mutta nuo pari näyttävät jääneen poistamatta. Tulipahan nyt poistettua.)
1 viesti poikani kaverilta asiasta, jonka hoidinkin jo, joten poistan viestin nyt muistaessani
7 viestiä nykyiseltä kumppaniltani/mieheltä jota olen tapaillut
1 poistamatta jäänyt HKL:n tekstarilippu (poistettu nyt)
1 kutsu erään yhdistyksen tapaamiseen ja ohjeet kuinka paikalle mennään
2 työviestiä naispuoliselta yhteistyökumppanilta
Jos haluat lisäksi inventaarion sähköpostilaatikkoni sisällöstä niin se vie hieman kauemmin, koska siellä näyttää olevan tällä hetkellä 503 kohdetta (juu, se olisi siivouksen tarpeessa, myönnän)
Minäkin tiedän "mieskaveri-jutut". Minulle on olemassa kolmenlaisia miehiä: 1) niitä, joiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä (99,9% maailman miehistä), 2) niitä, jotka ovat ystäviä ja ovat sitä olleet jo vuosia, jopa vuosikymmeniä (sekä homoja että heteroita), 3) niitä, joiden kanssa tapaillaan/seurustellaan, ja niitä on vain yksi kerrallaan.
En tiedä millainen ihminen oikeasti olet, mutta kirjoituksistasi
kyllä saa sellaisen kuvan, että olet todella epäluuloinen
ja kontrollinhaluinen ihminen.
Sen perusteella en usko että tulet koskaan löytämään tasapainoista
parisuhdetta. Ainoa toivosi on, että löydät jonkun läheisriippuvaisen
ressukan, jota saat rauhassa pompottaa ja kontrolloida.
Jos minua pari viikkoa tapailemani nainen VAATISI näyttämään
kaikki tekstiviestini ja sähköpostini, niin suhde saisi loppua
siihen, vaikka olisi muuten kuinka ihana tapaus. Se kun antaisi
naisesta sellaisen kuvan, että hän on äärimmäisen mustasukkainen
kontrollifriikki, enkä halua enää koskaan suhteeseen sellaisen
kanssa. Vaikka nainen normaalisti olisi oikea enkeli,
niin se jatkuva epäluulo, syyttely ja vainoharhaisuus on
sellainen taakka, joka kuihduttaa rakkauden (ihastumisen) melko nopeasti.
Kokemusta on.
Parisuhde perustuu minusta ihan vapaaehtoisuuteen, eikä siihen,
että toista määräillään ja kontrolloidaan. En minä halua
edes alkaa suhdetta rakentamaan ihmisen kanssa, joka oletusarvoisesti
pitää minua pettäjänä ja selän takana pelaajana.
Naisilla näyttää olevan enemmän salattavaa kuin miehillä :)
Kun noita edellisten kirjoittajien tekstejä on lukenut, niin melkoista selittelyn makua on ollut havaittavissa. Itse olen kanssa sitä mieltä, että exät on exiä, ja syystä. Myöskin naispuolisten kavereiden kanssa saa olla tarkkana...
tuo jotenkin sen kanssa, että naisilla yleensä on myös tiiviimmät sosiaaliset verkostot ja he jakavat henkilökohtaisempia asioita kavereiden kesken kuin miehet? Mies harvemmin tekee kaverilleen tiliä ihmissuhteestaan tai tunteistaan tai peloistaan (jätetyksi tulemisen pelko, häpeä yms) sen paremmin suullisesti kuin kirjallisesti, kun taas naiset voivat paljastaa paljonkin itsestään, jos luottavat ystäväänsä.
Ystävä, joka näyttää viestit kumppanilleen, ei ole luottamuksen arvoinen ystävä.
keskenään hieman eri tasoisista asioista kuin naikkoset.
Kysymykset ovat maailmanlaajuisia, käsittäen talouden, kasvihuoneilmiön, yrittäjyyden etc, vain ne piparin jahtaajat kärviselevät naisenpuutteessa, kun ei ymmärrä mistään yhtikäs mitään.
Sanoisin, että opiskelu ja aikansa seuraaminen on
ihmiselle kaikkein tärkein asia maailmassa ja hyvät ihmissuhteet.
Itse unohdan entiset todella nopeasti, täytyy vaan kääntää uusi puhdas sivu elämässä.Hmm, no tosin minua ei ole koskaan jätetty...ehkä jätetyksi tulleella on jokin huonommuuskompleksi?
Uuden aloittaminen ei voi alkaa jos kaivelee vanhoja juttuja, harrastukset auttaa ja se että on paljon tekemistä ja kiinnostuksen kohteita.
Itse olen tehnyt niin että olen säästänyt tapailemaltani mieheltä saamani kaikkein ihanimmat viestit ja siirtänyt ne arkistoon. Suhteen loputtua niitä on ollut jotenkin lohdullista lueskella ja myöhemminkin kun ei enää ole sattunut niin paljon on ollut kiva muistella yhteisiä aikoja.
Uuden suhteen alettua (ehkä vasta vuoden päästä) arkistoon on tullut uuden ihmisen lähettämiä viestejä ja on ollut aika poistaa entiset......
Hyvin on toiminut.
Tietenkin hyvin riitaisan suhteen päätteeksi olisin varmasti poistanut kaikki viestit heti!!!
kun tulin kotiin erottuani exästä poistin numeron ja kaikki tekstarit sekä revin käyntikortin (käytin kirjanmerkkinä). Olin raivona muttei ole kertaakaan kaduttanut. Jos ei herralle kelpaa, niin mitä minä sitä muistelemaan. Näin asian näen.
Oikeastaan ne viestit vaan pitävät sinua kiinni menneisyydessä. Poistamalla ne pystyt keskittymään tulevaisuuteen, poissa silmistä ja poissa mielessä.
Sureminen on tietty normaalia mutta hirveän lamauttavaa. Mitä jos suuttuisitkin vähän? Vihan pystyy jalostamaan järkeväksi toiminnaksi eikä olo ei ole niin alentuva ja jotenkin toivoton. Ei siis sillä, että vihaisena pitäisi lähteä v*ttuilemaan kaupan kassalle tai potkimaan mummoja vaan siten, että sopivasti suuttuneena voi ajatella että tällaiset asiat ei h*lvetissä vie multa elämäniloa ja että tästä vielä noustaan. Ja sitten voi toimia sen mukaisesti. Tsemppiä, kyllä olo vielä helpottaa!