Tilitys

Kaksi vuotta suhdetta takana, välillä kaukosuhde, välillä yhdessä. Nyt alkaa tulla olosuhteet väistämättömästi mahdottomiksi. Yhdessä haluaisimme olla, mutta ikuinen taistelu olosuhteita vastaan alkaa olla liian väsyttävää.

En ole ikinä ajatellut että ihmiselle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea ihmisnen. Viimeiset kaksi vuotta on kuitenkin tuntunut siltä, että parempaa ihmistä en itselleni voi (ehkä haluakaan) löytää.

Tällä hetkellä sattuu ihan fyysisesti. Tuntuu että itse on niin pieni ihminen, ettei yksinkertaisesti voi taistella kaikkia esteitä vastaan, joita eteen heitetään.

Kaikkeni aion tehdä että esteet voisin kumota ja saisin oman tyttöni kainalooni, mutta jotenkin alkaa olla voimat lopussa. Ennen en osannut murehtia oikein minkäänlaisista asioista, vaan tyydyin toteamaan että kaikki kyllä kääntyy parhain päin. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana on maailman ankara todellisuus lyönyt silmille.

Jos tämä suhde loppuu pian, en usko että edes haluan minkäänlaista suhdetta pitkiin aikoihin. Tämä särky ei vain ole sen arvoista. Toki tämä on valintojen maailma, tyhmistä valinnoista rankaistaan. Ehkä minun tyhmä mieleni sen vihdoinkin tajuaa..

Tätä tuskin kovin moni jaksoi loppuun lukea, mutta omia tuntojani halusin purkaa. Kenties puhuminen jollekin ammattilaiselle helpottaisi oloa.
1773
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Amen

Äänestä

Kommentoi aloitusta


... kirjoitti:

Kaksi vuotta suhdetta takana, välillä kaukosuhde, välillä yhdessä. Nyt alkaa tulla olosuhteet väistämättömästi mahdottomiksi. Yhdessä haluaisimme olla, mutta ikuinen taistelu olosuhteita vastaan alkaa olla liian väsyttävää.

En ole ikinä ajatellut että ihmiselle on olemassa vain se yksi ja ainoa oikea ihmisnen. Viimeiset kaksi vuotta on kuitenkin tuntunut siltä, että parempaa ihmistä en itselleni voi (ehkä haluakaan) löytää.

Tällä hetkellä sattuu ihan fyysisesti. Tuntuu että itse on niin pieni ihminen, ettei yksinkertaisesti voi taistella kaikkia esteitä vastaan, joita eteen heitetään.

Kaikkeni aion tehdä että esteet voisin kumota ja saisin oman tyttöni kainalooni, mutta jotenkin alkaa olla voimat lopussa. Ennen en osannut murehtia oikein minkäänlaisista asioista, vaan tyydyin toteamaan että kaikki kyllä kääntyy parhain päin. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana on maailman ankara todellisuus lyönyt silmille.

Jos tämä suhde loppuu pian, en usko että edes haluan minkäänlaista suhdetta pitkiin aikoihin. Tämä särky ei vain ole sen arvoista. Toki tämä on valintojen maailma, tyhmistä valinnoista rankaistaan. Ehkä minun tyhmä mieleni sen vihdoinkin tajuaa..

Tätä tuskin kovin moni jaksoi loppuun lukea, mutta omia tuntojani halusin purkaa. Kenties puhuminen jollekin ammattilaiselle helpottaisi oloa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu