Olen 36 mies ja olemme vaimomme kanssa olleet 18 vuotta yhdessö, josta 15 vuotta naimisissa. Kaikki pn päällisin puolin hyvin, kaksi lasta 13 ja 15 vuotiaat tyttäret, oma talo, hyvät työpaikat jne...
Mutta nyt kuvioihin on astunut uusi nainen. Työpaikallemme tuli uusi työntekijä 26 vuotias puolalainen nainen.. ja ihastuimme toisiimme kertaheitolla.
Jos Avioliittoamme ajattelen, niin vaimoni kanssa meillä ei ole muuta yhteistä kuin rahat ja velat.. ja tottakai tärkeimpänä lapset. Mutta muuten harrastuksemme ja kiinnostuksemme kohteet ovat hyvin erinlaisia... siis emme tee yhdessä juuri mitään. Seksimme on ns. avaruusseksiä... eli kerran kuussa.
Tämän uuden naisen kanssa meillä on ollut mahdollisuus olla töiden kanssa samassa projektissa ja sitä kautta olemme päässet matkustelemaan yhdessä. Olemme voineet tutustua toisiimme ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä... ja kaiken tämän jälkeen oma "normaalielämäni" on alkanut tuntua todella tylsältä.
Tämä uusi nainen olisi valmis aloittamaan vakavan suhteen kanssani ja haluaisi tehdä kanssani lapsia. Hänen ei tarvitse saada miestä töiden tai kansalisuuden tai vastaavan takia vaan hänen tunteensa ovat todelliset.
Vaimoni on täysin tietämätön asiasta, hän toki tuntee kyseisen naisen mutta ei voi edes arvata mitä hänen seläntakan on tapahtunut. Tämä ei ole minulle ensimmäinen kerta kun petän vaimoani, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun todella on puntaroinut omaa elmääni ja siitä mitä sillä haluan tehdä...
No miksi en sitten ole heti eroamassa. Suurin syy on Lapset..vaikka he ovat jo "isoja" en haluaisi jättää heille ikäviä muistoja...toki en haluaisi vaimollenikaan mitään pahaa.. hän on oikeasti ihan hyvä ihminen. Meillä ei ole mitää suurempia riitoja tai vastaavaa... hänen kanssaan ei ole hankala elää... miellä vain ole paljon yhteistä elämää..
Nyt sitten koitan selvitellä ajatuksiani ja miettiä todella mitä elämältäni tahdon. Onko kanssakulkijoilla ajatuksia asian suhteen?
Mutta nyt kuvioihin on astunut uusi nainen. Työpaikallemme tuli uusi työntekijä 26 vuotias puolalainen nainen.. ja ihastuimme toisiimme kertaheitolla.
Jos Avioliittoamme ajattelen, niin vaimoni kanssa meillä ei ole muuta yhteistä kuin rahat ja velat.. ja tottakai tärkeimpänä lapset. Mutta muuten harrastuksemme ja kiinnostuksemme kohteet ovat hyvin erinlaisia... siis emme tee yhdessä juuri mitään. Seksimme on ns. avaruusseksiä... eli kerran kuussa.
Tämän uuden naisen kanssa meillä on ollut mahdollisuus olla töiden kanssa samassa projektissa ja sitä kautta olemme päässet matkustelemaan yhdessä. Olemme voineet tutustua toisiimme ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä... ja kaiken tämän jälkeen oma "normaalielämäni" on alkanut tuntua todella tylsältä.
Tämä uusi nainen olisi valmis aloittamaan vakavan suhteen kanssani ja haluaisi tehdä kanssani lapsia. Hänen ei tarvitse saada miestä töiden tai kansalisuuden tai vastaavan takia vaan hänen tunteensa ovat todelliset.
Vaimoni on täysin tietämätön asiasta, hän toki tuntee kyseisen naisen mutta ei voi edes arvata mitä hänen seläntakan on tapahtunut. Tämä ei ole minulle ensimmäinen kerta kun petän vaimoani, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun todella on puntaroinut omaa elmääni ja siitä mitä sillä haluan tehdä...
No miksi en sitten ole heti eroamassa. Suurin syy on Lapset..vaikka he ovat jo "isoja" en haluaisi jättää heille ikäviä muistoja...toki en haluaisi vaimollenikaan mitään pahaa.. hän on oikeasti ihan hyvä ihminen. Meillä ei ole mitää suurempia riitoja tai vastaavaa... hänen kanssaan ei ole hankala elää... miellä vain ole paljon yhteistä elämää..
Nyt sitten koitan selvitellä ajatuksiani ja miettiä todella mitä elämältäni tahdon. Onko kanssakulkijoilla ajatuksia asian suhteen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Älä hötkyile nyt elät vaaleanpunaisin silmin...Itse olen mies ja erosin pari vuotta sitten. Tytöt sinulla ovat ehhkä...pahimmassa iässä eron kannalta ja kandee miettiä. Eikös vaimoa sa millään pirteemmäksi? seks elämää ajatellen? Itse olisin kyllä varovainen sen polskin suhteen ...anna ajan kulua vähän katso miten polskin into riittää....
Ottaa avioeron ja unhoittaa entisen liiton.
Käy köyrimässä uutta puolatartasi aina kun voit ja se hänelle sopii, mutta älä herran tähden eroa, koska nykyäänhän kaikki eroavat.
On halpamaista jättää pitkäaikainen avioliitto. Vaimosi varmasti joutuisi siitä kärsimään jollakin tavalla. Pesän jakaminen ja uudet asumisjärjestelyt maksavat rahaa. Samalla turhanaikaiset ja sen takia kivuliaat riidät huonontavat oloanne.
Neuvoni on, käy naiskentelemassa vieraita, mutta älä kerro niistä vaimollesi. Ehkä saat virikkeitä seksiin vaimosikin kanssa.
Sinulla on kaikki hyvin: koti- tervet lapset- tyopaikka-vaimo.
Teet elamasi suurimman virheen heittaessasi kaikkien ( siis perheesi) kunnioituksen, arvonannon ja rakkauden lokaan ja sioille huoratessasi jonkun toisen naisen kanssa.
Vain ala-arvoisissa ja huonoissa elokuvissa nayttelijat tekevat noin. Ja mika ikavinta, yksinkertaiset ja tyhmat katsojat uskovat etta se on oikein.
Jos vahankaan ajattelet, huomaat miten hirvean kallis hinta on maksettavanasi tieten tahtoen ja huolella tehdylla typeryydella.
Älä nyt helvetti anna tunteen viedä. Nykyajan ongelma on ainainen ymmärtäminen, no sinun pitää tehdä niin kuin sinusta tuntuu, oletko onnellinen ja kaikkea muuta paskaa.
Otappa nyt järki käteen ja katso tilannetta ylhäältä päin, vuosi eteenpäin ja ihastus on häipynyt. Mitä silloin on jäljellä?
Taas sama juttu, ei yhteisiä asioita, kiinnostuksen kohteet eri paikoissa jne. No mutta, niinhän se pitää ollakin! Me jokainen ollaan yksilö ja meidän pitää osata hakea se onnemme niistä omista tekemisistä, kukaan muu ei niitä siihen eteen kanna. Otat vaimosi kanssa asian puheeksi ja varmistat että se sen ymmärtää, jos järkeä on niin varmasti ratkaisut löytyy, myös seksiin.
Mun mieheni jätti pari kk sitten mut juuri noista samoista syistä kuin sinäkin mietit. Hänelläkin oli/on työsuhde selkäni takana, enkä silloin tiennyt siitä mitään, en voinut kuvitellakaan, luotin mieheeni kuin kiveen. Voit uskoa miltä tuntui, kun mies ensin ilmoitti kylmästi, että ei tunne minua kohtaan mitään ja haluaa erota. Valehteli ensin vielä, ettei ole kolmatta eikä kuulemma neljättäkään. Myöhemmin paljastui, että valehteli ja sain hahmotettua kaiken mitä selkäni takana oli tapahtunut. Minulta putosi pohja elämältä, koko tulevaisuus murskaantui, kaikki meni uusiksi. Hän oli toki miettinyt asiaa jo valmiiksi, mutta itse jouduin kaiken surun ja epätoivon keskellä hetkessä miettimään missä, mitä, miten tästä eteenpäin. Oliko oikein??? En tiedä mitä pahaa olin tehnyt ja nyt kiroan päivän, jolloin hänet tapasin 15 v sitten. Ainut miten pääsen eteenpäin on viha. Tiedän, että jonain päivänä se muuttuu välinpitämättömyydeksi ja hyvä niin. Halusin vain sanoa sinulle, että älä tuhlaa vaimosi elämää (sillä hänelläkin sellainen on) yhtään enempää. Päästä hänetkin etsimään onneaan kuten itsekin teet. Loukkaat häntä tällä hetkellä pahemmin kuin kukaan voi omaa vaimoaan loukata vaikkei hän nyt sitä osaakaan aavistaa ja ehkä juuri siksi. Sinä et ole vaimosi arvoinen ja yrität pelata nyt varman päälle, kuten minunkin mieheni yritti kun ei ollut ihan sata varma tuleeko uudesta suhteesta varmasti mitään. Kerro heti vaimollesi ja vastaa seurauksista!
Näin kävi minullekin. Muutaman kuukauden yritin saada miestä terapiaan, puhumaan, vaan turhaan. Silloin oli vielä tunteita, vaan nytpä ei enää ole. Mieheni on minulle välttämätön paha, ihminen, jonka kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä, vaan lasten vuoksi on pakko. Vihaa tunnen sitä kaikkea kohtaa, jonka mieheni minulle teki. Eilen katselin valokuvia, joissa ollaan onnellisia, haajuhlissa, lasten syntyessä, aivan kauheaa! Tuo mies on pilannut nuo muistotkin minulta. Kyllä tämän olisi voinut hoitaa muuten kuin pettämällä ja valehtelemalla.
Minä olen siis päässyt välinpitämättömyyyden asteelle, mitä mieheeni tulee, vaan tuo teko, en tiedä voiko sitä koskaan unohtaa/anteeksi antaa.
jos joku hairahdus on sinulle niin paha, että koko perhe on hajotettava ja lasten tulevaisuus
tuhottava.
Mikä on mahdollisesti oma osuutesi miehesi tehtyä tekosensa?
Oletko valkaistu lammas?
liittosi kuntoon, älä vaihda uuteen, koska ei se siitä kummene. Sinusta voi tuntua vähän aikaa hyvältä tämän puolalaisen kanssa, mutta tuskin se onnistuu yhtä pitkään kuin nyt vaimosi kanssa.
Älä heitä kaikkea menemään, vaan yritä tehdä kaikkesi oman nykyisen liittosi hyväksi. Ette vain ole panostaneet liittoonne vuosia ja ehkä tämän vuoksi sinusta tuntuu, että et tunne mitään. Jos panostaisit yhtä paljon vaimoosi kuin nyt tähän perheesi hajoittajaan, voisi liittosi olla vaimosi kanssa paljon parempi.
Koska liittonne on muuten hyvä, niin älä missään nimessä lähde muiden naisten perään. Älä edes harkitse naivasi toista. Siitä et saa mitään hyvää pitemmän päälle.
miehet olette aina yhtä nenästä vedettäviä ja munista vietäviä.
Ajattele nyt omilla aivoillasi ja jää perheesi luo ja PANOSTA siihen. Kyllä se vaimosi sinua alkaa rakastaa ja himoita, jos yhtään teet jotain!!!! Kaikki sinusta ja korvien välistäsi kiinni. Mitään et voita lähtemällä jonkun huoran matkaan, joka haluaa rikkoa toisten kodin
Ei se kuulkaas ole vain miehet jotka lähtee lätkii vanhasta suhteesta uuden ihastuksen ilmetessä.
Sanoisin ettei nykynaisia pidättele mikään miehiä enempää.
Omassa kaveripiirissäni on viimeisen 2 vuoden aikana kolmelta kaverilta kadonnut vaimo löydettyään uuden miehen joka "ymmärtää mua ja osaa kuunnella ja on niin fiksu".
Ikävä kyllä kenelläkään näistä kolmesta, ihan oikeasti fiksusta vuosia tuntemistani naisesta ei tämä uusi ihastus ole kestänyt paljoa avioeron voimaanastumista pidempää.
Sanon ikävä kyllä siksi että he heittivät menemään kaiken, ja miksi...?
Elämä on. Arkea, rutiineja ja kyllästymistä seuraa tunnetyhjiö johon uuden ihastuksen on helppo tulla. Näin se vaan menee.
Keskustelun aloittajalle:
Voin kuvitella mistä puhut.
Harkitse tarkkaan.Kyllähän hehkeä 10 v nuorempi ihan oikeasti varmaan tuntuu mukavalta,mutta kuinka kauaa?
Vaikea sanoa.
Kokeilemallahan se selviää, mutta samalla rikot myös kaiken aiemman elämästäsi ja hommat eivät varmasti helpommaksi muutu.
Järki käteen ja munat sivuun ajattelusta!
ei silä ole mitään väliä onko pettäjä ja jättäjä nainen vai mies. jo se että laittaa elämän uusiksi pettämällä ja vielä eroamalla kertoo siitä ettei ko. hlö ole onnellinen syystä tai toisesta. ainakaan hän ei rakasta ja arvosta puolisoaan kuten pitäisi. ei ehkä rakasta itseäänkään vaikka itekkäiksi näitä pettäjiä haukutaan. tosiasiassa he voivat olla erittäinkin hukassa, eivätkä tiedä mitä pitäisi tehdä ja tekevät pahan olon keskellä enimmäisen oloaan helpottavan teon.
pettäminen on tietysti väärä tapa lähteä ratkaisemaan tilannetta (koska mitään ratkaisuahan sillä ei saa, vain tilapäistä helpotusta ja totuuden väistelyä), mutta ihmisiä olemme kaikki, vajavaisia vikoinemme ja puutteinemme. toinen toista on helppo solvata ja väheksyä. tuskin solvaaja on itse kaikessa täydellinen. ken sellaista kuvittelee on jo hakoteillä ja siten ei sen parempi kuin pettäjäkään.
Tiedät millaista on tehdä töitä tuon naisen kanssa, mutta et tiedä millaista todellinen arkielämänne yhteisessä kodissanne olisi. Senhän saisit tietää eroamalla nykyisestä vaimostasi ja muuttamalla tämän naisen kanssa yhteen... kokemuksesta voin kertoa, että aika helvettiä voi tulla, sillä ette ole tilanteessa kahden. On myös lapset ja ex vaimo. Mutta jos rakastaa ja suhde on vahva, yhdessä jaksaa "taistella" ja luovia tilanne kohdalleen. Kun itse tietää mitä tekee ja uskoo siihen. Törkeäähän se on, mutta ainakin rehellistä siinä vaiheessa kun asian tuo esiin. Yhteiselämä voi myös koitua pettymykseksi ja johtaa välienne lopulliseen rikkoutumisen, mikä myös vaikeuttaa työn tekemistä. Yhdessä asuessanne uusi rakkautsei voi alkaa epäillä, että koska petit edellistä vaimoasikin luontevasti, saatat pettää myös häntä - sitten kun suhteenne on rutinoitunut ja elätte tasapaksua arkea.
Toinen nainen ei saisi olla avioeron syy. Avioeron oikea syy on avioliiton loppuminen, eli ne tekijät, miksi avioliitto ja suhde loppuu. Työnnä mielestäsi tuo nainen ja keskity miettimään suhdetta vaimoosi: onko suhteenne ohi ja miksi se on ohi. Tilannetta voisi helpotta jos myös vaimosi on huomannut ettei ole tyytyväinen elämäänne. Mutta onko sellaista ilmassa? Sen tiedät sinä.
Tosiasia on, että olet pettänyt vaimoasi jo siinä määrin, että kehottaisin tekemään jotain ja pian. Tuskin vaimosi niin "paskamuija" on, että "ansaitsee" moisen kohtelun... anteeksi vain. Ja jos on, ei kai ole mitään syytä ettet hakisi eroa.
Jos avioliittosi on kohdallaan tästä rakkaudesta huolimatta, ja olet edelleen huolissasi, niin kannattaisikohan sinun selvittää mikä sinua tosiasiassa "vaivaa". Kaipaatko itsetunnon pönkitystä, nautintoa vai mitä. Niillä taas ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, eli saatat jopa tietämättäsi "huijata" työkaveriasi uskottelemalla olevasi rakastunut. Selvitä ensin oma pääsi, ja sitten ota vastuu tilanteesta.
ja hänelläkin on jo uusi valmiiksi katsottuna ja kokeiltuna. Tietysti max. 25-vuotias ja komea italiaano, joka saa naisen todella nauttimaan seksistä. Sinähän ja lapset tietysti ymmärtäisitte, onhan papallakin polakka.
Oma mieheni teki niin, että aloitti uuden suhteen ja piti kulisseja kotona yllä. Sitten asia paljastui, enkä ikinä anna anteeksi, sitä mitä teki. En vihaa miestäni, mutta teko on sellainen, jota ei toiselle ihmiselle saa tehdä, valehdella, pitää kodinhoitajana, se on täydellistä nöyryytystä. Toivon, että sinä et valitse samaa polkua, minä en tiedä miten selviän henkisesti tuosta teosta. Ero sinänsä on helppo, lapset pieniä, mutta heitä huollamme rakkaudella yhdessä.
Mietipäs nyt itse ihan objektiivisesti tilannettasi. Toimitko oikein kun petät vaimoasi? Miltä sinusta tuntuisi jos vaimosi pettäisi sinua jonkun ihanan italialaisen miehen kanssa, jonka kanssa tekee yhteistä projektia töissä. Olisiko se sinusta oikein ja täysin ymmärrettävää? Ei tuntuisi yhtään siltä, että sinua olisi kusetettu ja vedetty alta lipan?
Kun oikein asetut vaimosi asemaan, niin tiedät kyllä mitä tehdä. Minä olen kokenut tuon "salama kirkkaalta taivaalta" eron, jossa ei pitänyt olla kolmansia pyöriä mukana. Sen vertaa ei minua exä kunnioittanut että olisi ollut rehellinen motiiveistaan ja uudesta suhteestaan. Kyllä siinä meni sydän pirstaleiksi ja luottamus kateisiin pitkäksi aikaa.
On ollut kovan työn takana oppia luottamaan uuteen mieheeni, koska minut niin pahasti petettiin. Meni pitkään ennenkuin uskalsin päästää miehiä edes lähelle. Tosin oli hyvä, että sain kunnolla käsiteltyä eron ennen uutta suhdettani.
Minusta, mukavana ja hyvänä vaimona en olisi sellaista paskakohtelua ansainnut. Kun se arki siihen uuteen ihanaan suhteeseen oli sitten tullut, niin exä muisteli kaiholla sitä mitä meillä oli ollut ja olisi halunnut aloittaa alusta. Siinä vaiheessa ei mitään ollut enää tehtävissä. Ja se kodinrikkojakin sai ansionsa mukaan, koska exä on sen kanssa vain siitä syystä että ei kehtaa toista kertaa erota ; ). Aina välillä lapsia hakiessaan valittaa heidän ongelmiaan. Niin pyhimys en ole etteikö se pikkaisen huvittaisi ; ). Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää...
Vakavasti puhuen mene hiukan itseesi ja opettele vastuunkantoa kanssaihmisistäsi.
Vähän samaa voisin sanoa sulle... vastuunkannosta. Avioliitossa on kaksi. Kun avioliitto epäonnistuu on turha syyttää toista. Itse sinä miehesi valitsit ja otit hänet sellaisena kuin hän on. Teot ovat hänen omiaan ja hän vastaa niistä. Silti, olisit valinnut jonkun paremman. Jotainhan kotona on täytynyt olla pielessä kun ei mies ollutkaan tyytyväinen. Mutta sinä vain olet sitä mieltä että itse olet täydellinen, "mukava ja hyvä vaimo". Et ollut miehelle riittävän mukava ja hyvä kun läksi. Kannattas selvittää mikä meni vikaan ja sitten korjata tilanne uudessa suhteessa. Ettet taas ole yksin, vaikka oletkin mukava ja hyvä.
Noin se kääntyy syy taas sitten sen jätetyn puolelle... Kyse ainakin minun kohdallani on siitä, että mies ei enää ole se, jonka kanssa menin naimisiin, En ehkä minäkäänole se, jonka kanssa hän meni naimisiin. Erittäin lapsellista sanoa 'olisit valinnut jonkun muun'. Mutta, jos suhteessa on vikaa , ei asiaa hoideta ryhtymällä toiseen suhteeseen ja pitämällä vanhaa puolisoa ovimattona. Oli syy kenen tahansa.
Jätetty harvoin (huom! HARVOIN) ymmärtää tuon asian että avioliitto on KAHDEN kauppa, myös hänen jätetyn ja petetyn ja ties mitä. Kaikki paska kasataan vain sen heikomman osapuolen = pettäjä jättäjä - niskaan. Itsessään ei nähdä mitään ...tai no, mitä nyt pikkasen sitä, mut "eihän se nyt ole edes vakavaa, sellastahan sattuu aina". Jos mielestäsi on lapsellista sanoa 'olisit valinnut jonkun muun', niin kerroppa miksi sitten valitsi tämän tavallisen ihmisen vikoineen päivineen eikä suostu ymmärtämään että itse ei ole sen täydellisempi - erilainen, mutta yhtä lailla epätäydellinen puolisona? "Syy" avioliiton epäonnistumiseen on 50/50 vaikka helppo on heittää kivellä sitä joka tekee näyttävämmän teon. Hiljaisesta henkisestä ahdistelusta ei voi puhua, koska se on niin tulkinnanvaraista ja siitä ei juuri edes kehtaa kelleen puhua. Täydellinen hymyilevä vaimo latelee päivittäin pikkuilkeyksiä hymyssäsuin ja kun hermot menee hän hämmästyy "en ole tehnyt mitään". Sitä ei ole kukaan näkemässä ja pikku vaimo kiistää kaiken jos kaverilles kerrot ja kaveri kysyy vaimolta, vaimo ihmettelee iloisesti kikattaen "nyt on jokin väärinkäsitys, se oli ihan pikku erimielisyys lusikoiden järjestyksestä astialaatikossa". Tai muuta. Onko niin käsittämätöntä täydellisenä itseään pitävän ihmisen ymmärtää, että jos mies on onneton hänen kanssaan, niin sillon mies on onneton. Ei siinä auta vaikka tekisit mitä. Vaimon vähättelyä: joskus jäi sitä ja tätä tekemättä tai unohdin... tai mitä lie. Kun tarpeeksi niitä sattuu mies alkaa jo tuntea ettei vaimo arvosta vaikka vaimo kuvittelee niiden olevan pikkuseikkoja. Sekin jo kertoo ettei avioliitolla ole tulevaisuutta: asioita arvostetaan eri tavoin. Silti ei voida hyväksyä että erotakko... ei. Pidetääisi väen väkisin kiinni avioliitosta joka ei toimi ja loukkaa ainakin toista osapuolta. Joka ei ole vaimo. Miehen ei tarvitse sietää ankeita kotioloja vain sen periaatteen takia että naimisiin on menty. Vaimo heittäytyy marttyyriksi, mutta antaa heittäytyä. Täydellinen marttyyri ansaitkoon toisenlaisen miehen.
Et nyt ymmärrä pointtiani. En väitä, että vikaa ei olisi MOLEMMISSA. Silti mikään, toistan EI MIKÄÄN, oikeuta siihen, että ei sano, että haluaa pois, vaan pettää selän takana näytellen, että kaikki on hyvin.
Katkeruutesi kyllä tulee tekstissäsi läpi ja niin varmasti minunkin. Sitä en kiellä. Kuitenkaan, 18 vuotta sitten en todellakaan olisi valinnut tuota miestä, jos olisin tiennyt, että hän teke etämän minulle. Ja olisin kieltänyt häntä menemästä akanssani yhteen, jos olisin tiennyt muttuvani hänelle vastenmieliseksi.
Mutta en jaksa enää vääntää. Katkeruus ja kiukku ovat kaksi eri asiaa. En ole katkera, vaan kiukkuinen kun olin niin tyhmä mennessäni sen akan kanssa naimisiin ja vielä tyhmempi kun en ajoissa ymmärtänyt erota.
Noh, tilanteesi lienee sitten erilainen. Kyllä me toisiamme rakastimme ainakin 15 vuotta, ihan aidosti. Mitä sitten tapahtui viimeisinä vuosina, en minä tiedä, oman vika, toisen vika, molempien vika ihan sama, suhteen päätös pettämällä ja valehtelemalla oli ikävästi tehty oli se vika kenen tahansa. Silti ihan turha jossitella "olisit valinnut jonkun toisen", jos se olikin sinun tilanteesi alunperin, niin älä yleistä, ei kaikilla noin kamalaa ole ollut alusta alkaen. Parisuhde muuttuu, ihmiset muuttuvat, tämä on meidän tilanteemme, kuten luultavasti alkuperäisenkin, mutta ei kirjoituksestasi päätellen sinun.
Oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että hyvähän se on sen jätetyn ja petetyn itkeä ja huutaa omaa tuskaansa ja väärinkohtelua. Toki ero on raskas ja pettää ei saisi, ja raskasta on varsinkin jos toinen haluaa jatkaa ja toinen ei.
Usein jommalla kummalla (heikommalla?) tulee mukaan se ongelmakohdilta sokeutuminen, sormienvälistä katsominen tai ihan pelkuruus ottaa härkää sarvista.
Kyllä se vähän niin on, että jos liitossa tulee ongelmia ja toinen kokee tulleensa loukatuksi (esim. saa vähemmän huomiota kumppaniltaan) niin sen pitäisi olla niin epämukava kokemus, että ottaa nokkiinsa eli paheksuu toisen käytöstä, haluaa saada syyn selville ja sitä myöten selittää asian.
Toi on just paha, jos aletaan hyssytellä asioita ja pelkäämään suuttumista, ja sitä kautta oman olonsa selväksi tuomista toiselle, ja sitä kautta asian selvittämistä. Jos vaan hyssytellään, käännetään katse pois ongelmista, ja jäädään odottamaan että toinen saa korjata asian/toisen pitää aiheuttajana tarttua asiaan...ei minun...niin poterot ovat kaivettu valmiiksi, joista voidaan heittää kaikkea sontaa toisen niskaan ja itse ongelman käsittely vaikeutuu entisestään.
Pitää tarttua epäkohtiin...Sitten näkee minkälaisen tyypin kanssa onkaan todellisuudessa..onko halua/kykyä pitää suhdetta yllä. Toki asiasta olisi hyvä yrittää päästä selvyyteen jo ennen alttarille astumista..(Ettei tarvi petettynä ja jätettynä huutaa bunkkeristaan).
toisianne edes 15 päivää, se on varma. Selitys:
Rakkaus ei koskaan häviä! Jos häviää, sitä ei ole koskaan ollut, älähän selittele. Omaasi vain haet tässä elämässä. Oma suu on lähempänä kuin linnun suu!
esim. lapsiperheessä kovin paljon ehtii antaa huomiota vaimolleen, kun on vaativa työ ja lapset kiljuu jaloissa. Ei sellaisen naisen kannata mennä naimisiin toisen elämää pilaamaan, jos on sellainen narsisti.
Sitten kun lapset on pois, useimmilla on lastenlapsia, jotka käyvät tai kuten meillä kummilapsia ja aikuiset "lapset", niin on niin monta huomioitavaa, että ei sitä jatkuvaa "auringonlskudraamaa" kukaan tervejärkinen odota.
Senttyyppiset naiset sopivat vanhoiksipiioiksi.
Asioilla kun on niin monta tahoa. Meillä minä otin asian esille monta kertaa, ehdotin parisuhdeterapeutille seka seksuaaliterepautille menoa, ennen kuin ihmettelin hänelle, miten kaikki minun suunnitelmani ihan mistä vaan (vaikkapa uuden puun istutuksesta alkaen) saivat hänet vain pahalle tuulelle torjumaan kaiken tyhminä ajatuksena. En ole koskaan ollut mäkättävä tai hallitseva, koska tunnen, että jokaisella tulee olla oma vapautensa. Aivan varmasti minussa on syytä, en jaksanut pitää suhdetta yllä, otin kaiken itsestäänselvyytenä, en enää jaksanut helliä. Meillä siis heikompi oli mies, ja minä olen se petetty ja jätetty, mies ei puhu edelleenkään, vaikka tänään viimeksi tuli viesti, että pitäisi puhua, kun on ollut niin raskasta. Tunnen olevani itse liiton hajottaa, kun hain eroa (ja jopa miehelle uutta asuntoa). Silti, mikään ei oikeuta pettämään ja valtelemaan noin laajassa kaavassa, kuin minulle tehtiin, Mies makaa edelleen bunkkerissaan, johon jäi, kun alkoi 'hyssytellä' asioita, pettää. Lokaa ei heittele kukaan.
Voi kuinka hirveää ja kamalaa! Noinko se oikeasti menikin....
Voi, olet todella suloinen yrittäessäsi provosoida :) Mene nyt jo vähän lepäämään.
olen luullut, että se parinmuodostus on se ensimmäinen asia..johon lastenteko (ja sitä myötä lastenlapset yms) tulee kylkiäisenä mukaan..Kun se sopiva kumppani on löytynyt, eli se jonka kanssa ollessa tietää tai voi luottaa että noi muut asiat kulkee mukavasti siinä mukana.
Sille en voi mitään, jos joku on vetänyt elämänsä niin tiukalle, että on vähän ärsyttävä vaimo, vähän ärsyttävät lapset lastenlapset ja vähän ärsyttävä työ. Kantsisko alkaa rentouttamaan elämää jostain päästä, ennenkuin pinna katkeaa? Eikä pistää itseensä niin ahtaalle?
kyllä, jos toinen ei osaa tai halua puhua asioita selviksi. Mutta se on tavallaan hänen valintansa hoitaa asia. Ja sen verran voit varmaan itsellesi asiaan valaista, että miettisit, mikä miehen käytöksessä voisi olla takana. Miehet käyttäytyvät vähän erilailla kuin naiset (ja hyvä niin)...esim. et ole ensimmäinen jolta kuulen, ettei mies halua terapiaan lähteä. Ehkä mies tapaa ajatella, että yksin pitäisi selvitä, ja että on tavallaan heikkoutta näyttää terapeutille, ettei ongelmaa pystytty ratkaisemaan yksin. Miestä on joskus vaikea saada lääkäriin, vaikka sitten lopuksi hän voi sanoakkin että hyvä kun tuli mentyä.
Tunnet varmaan oman miehesi, eli että millä tavalla hän käyttäytyy, kun haluaa ratkaista jotain ongelmaa..tai milloin hän on heittäytynyt tahallaan ilkeäksi.
Olen vähän niinkuin samassa veneessä.. Elän kulissielämää mieheni kanssa, todellista rakkautta toisen kanssa ja mietin eroa. En jaksa edes lukea noita saamiasi vastauksia.. mielestäni toisen on hirmuisen vaikea sanoa mitä sinun kannattaisi tehdä. Aika moni varmastikin käskee pysymään yhdessä vaimosi kanssa, mutta mielestäni se on turhaa jos ei todellista rakkautta ole jäljellä. Lapsetkin ovat isoja ja sopeutuvat kyllä. Mutta kehoitan sinua miettimään ensin avioliittoasi - mitä tietysti olet jo pääsi puhki tehnytkin - mitä tunnet vaimoasi kohtaan, ja onko tilanne korjattavissa. Koska sehän on totuus, että aina se ensihuuma menee ohi, ja olet jonain päivänä todennäköisesti tekemisissä taas naisen kanssa jota kohtaan tunnet kuin nykyistä vaimoasi, paitsi että hän on puolalainen. Jos toteat ettei mitään ole tehtävissä, sitten kannattaa erota. mutta siinäkin vaiheessa kannattaa miettiä sitä yhteiselämää uuden kumppanin kanssa tarkkaan. minä olen elänyt pitkään tällaista kaksoiselämää, erotuksena että mies on jollain tasolla koko ajan tiennyt suhteestani puuttumatta siihen, ja olen hänen - siis aviomieheni kanssa - ollut lähinnä vain kaveri, ei ollenkaan seksiä esim. Ja hän itse aikanaan tavallaan lopetti tämän liiton. Lasten takia vain olemme pysytelleet yhdessä. Nyt se loppuu jos vain keksin ratkaisun. Sinulle toivon kaikkea hyvää, kannattaa näissä asioissa katsella elämää vähän eteenkin päin, mitä se elämä olisi vaikka 5 vuoden päästä nykyisen tai sen uuden kumppanin kanssa..
Itsehän sinun ap täytyy päätöksesi tehdä. Ikävintä ja vaimoasi loukkaavinta tässä nyt on tämä sinun suhteesi puolattareen. Tällä tavalla olet tehnyt vaimostasi "pellen". Sitä tuntee itsensä nimittäin todella tyhmäksi ja kynnysmatoksi, kun elää avioliitossa luottaen toiseen ja suhteeseen. Sitten tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta tieto kolmannesta osapuolesta ja erosta! Koko elämä sortuu. Koeta nyt edes erota ensin, asettua yksiksesi uuteen kotiin ja vasta sitten joskus asettua yhteen sen puolattaresi kanssa, jos vielä siltä tuntuu. Näin toimien loukkaat vähiten vaimoasi - ja loppuen lopuksi myös itseäsi.
Toisaalta, enpä tiedä mitä vaimosi touhuaa. Jos hänelläkin on joku suhde menossa, niin sittenhän te olette tasoissa ja homma hoituu kivuttomammin...
...kiinalainen sananlassku sanoo, että jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan.
Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin.
Jos haluat olla lopun ikää onnellinen, perusta puutarha.
ap, tiedät, mitä tarkoitan.
Meidän perheessä eletään samassa tilanteessa, joskin mieheni joutui paljastamaan minulle suhteensa kun sitä häneltä suoraan lopulta kysyin. Mies kertoi olleensa pitkään tyytymätön avioliittomme ja ruvennut nyt miettimään mitä elämältään haluaa. Ja miettiessä oli eteen tullut samassa elämäntilanteessa oleva nainen ja siitä syntynyt vakava suhde. Myönnän kyllä, että parisuhteessamme oli paljon ongelmia (pienet lapset, yksi vaikeasti vammainen, mies aina töissä jne. jne) joista mies ei suostunut koskaan edes keskustelemaan. Kaikesta huolimatta kuvittelin meidän elävän ihan hyvää elämää. Minua loukkasikin suunnattomasti se, että kolmas osapuoli on ensimmäisenä saanut tietää miehen tyytymättömyyden avioliittoonsa ja ennen kaikkea minuun.
Ratkaisua emme ole vielä tehneet, sillä miehen on tosi vaikea päätöstä tehdä. Pienet lapset mietityttävät ja toisaalta takana on pitkä yhteinen elämä. Siihen sisältyy paljon hyvääkin. Viimeiset vuodet ovat vain olleet vaikeita. Olen antanut miehelle aikaa tehdä päätöstään enkä ole vaatinut häneltä nopeaa ratkaisua. Vihainen ja pettynyt olen, vaatii tosi paljon voimia selvitä päivästä toiseen mutta lasten takia on jaksettava. Mihinkään parisuhdeterapiaan mies ei lähde ja olenkin käynyt yksin perheneuvojan luona puhumassa asiasta.
Avioliitossa on aina kaksi ja näissäkin tilanteissa toinen ei ole yksin syyllinen. Mutta aina olisi osattava puhua asioista ennenkuin mennään näin pitkälle. Samaa olen miehelleni jankuttanut mutta puhuminen näyttää olevan hänelle edelleen kovin vaikeaa. Tästäkin asiasta jutellaan vain kun minä aloitan keskustelun lasten mentyä nukkumaan.
Hetkellisen eron ja uudelleen jatkamisen kokeneena voin sanoa alkuperäiselle että erotessasi menetät kaiken. Et eroa ainoastaan vaimostasi, vaan yhteisistä ystävistä, lapsista, kodista, sukulaisista, perinteistä.