Miten jättää ihminen

Minä tein sen eilen..

Rakastan miestäni myöskin, mutta kaikkea ei pidä sietää. Lähde pois ennen kuin katkeroidut, menetät itsekunnioituksesi. Jos olet tehnyt kaikkesi, että miehesi olisi onnellinen, mutta hän ei tätä osaa arvostaa niin juokse pois ja äkkiä..

Minä tein ratkaisuni eilen.. tein viikonloppuna joulun miehelleni, ostin mieluisia lahjoja joista hän olikin onnellinen, rakastin, rakastelin ja olisin rakastellut enemmänkin jos hän vain olisi halunnut. Ainoa joululahja mitä minä sain oli hänen laittamansa viesti uudelle ihastukselleen: "Älä vain vastaa tähän viestiin.. minulla on ikävä paksuja hiuksiasi, suloisia hymykuoppiasi. Suukko napasi alle".

Tiedän, että tein väärin kun viestin luin, mutta hän oli sammunut sohvalle ja vastasin puhelimeen, koska hänelle tuli työpuhelu ja hoidin sen hänen puolestaan ja samalla katsoin viestin, koska epäilys oli mielessäni : Mieheni on viime aikoina innostunut taas baarielämästä, kiukuttelee minulle. Jos vahingossa sanon, että minua painaa jokin, niin hän vastaa vain, että hänellä on tarpeeksi omia huolia, ei jaksa kuunnella minun. Alkaa jopa oikein tappelun aiheesta. Minä en jaksa tapella, en enää jaksa tätä nöyryytystä, en kunnioituksen puutetta... En jaksa sitä, että hyväksyn jopa hänen alkoholisminsa, yökastelunsa. Itseasiassa kaikki muut saattaisin jopa kestääkin, mutta en tätä nöyryytystä että minun rakkauteni ei riitä.

Vielä on elämää jäljellä. Olen nuorekas, tarmokas, "sähköjänis" kuten mieheni minua kutsuu. Katso sinäkin syvälle peiliin ja löydä taas itsesi. Kunnioita sinä itseäsi jos miehesi sitä ei tee!
Minä pakkasin tavarani mieheni nukkuessa ja kannoin autooni (onneksi minulla on omakin asunto). Hän heräsi ja ihmetteli mitä teen: Vastasin vain, että jos en osaa tehdä häntä onnelliseksi niin enhän minäkään voi olla onnellinen. Jos en hänelle riitä niin muita vaihtoehtoja ei ole.
Jätin avaimen pöydälle, annoin suukon poskelle ja lähdin.

Onko sinulla hyviä ystäviä joiden luokse voisit mennä vähäksi aikaa?

Minä aioin nyt liikkua, nauttia elämästä, löytää takaisin nauravaisen itseni. Tiedän, että suren ja vaikeita aikoja tulee, mutta elämä on.

Ehkäpä joskus löydän miehen joka kunnioittaa minua. Mieti, että esim. baareissa olen kieltäytynyt miesten käyntikorteista ja vastannut, että minulla on oma rakas kotona ja en halua häntä loukata, joten turha sitä korttia on minulle antaa, heitän sen roskiin kuitenkin. Ja tiedätkö, kun olen näin sanonut, niin miehet ovat vastanneet, että onko tuollaisia enää olemassakaan?? Eli kyllä meille kunnollisillekin kysyntää on.

Hei
Voimia sinulle kokemuksesi kanssa, varsinkin kun hän rukoilee sinua takaisin.
Minä löysin oman miehenpuolikkaani nettistä aaton aattona ja antoi vielä nauravasti puhelinnronsakuin jollekulle. Nyt hän on ollut jo joulusta asti poissa, ei kuulu ei kummempaa,meillä 10 vuotta takana ja en tiennytkään vaikeuksistamme. Pakkasin hänen tavaransa muovikasseihin keittiöön, saas nähdä koska hakee armaansa luota. Hänellä on Mania- täten ei uusikaan armas pääse helpolla, mutta satuttaa kummiskin. Yhteinen asunto ja omaisuus - kaikki on aloitettava lapsen kanssa alusta, siis elämä.
Kiitos teille sanoistanne, emme ole yksin vain kolmilahkeisilla taitaa olla kevät, mutta meillä kohta kesä, siunausta teille kaikille jaksamisessa, pysykää kovana - minä ei aina ole sitä ollut 10 vuoden aikana.

Itse olen vielä nuori, alle 20. Suhde on kestänyt reilun vuoden, mutta nyt minua on alkanut houkuttelemaan muut ihmiset sekä seikkailut ja tunteet miestä kohtaan ovat laimenneet. Mainittakoon vielä, että hän on ensimmäinen seksi- ja seurustelukumppanini.

Meillä ei mene varsinaisesti huonosti, emme koskaan riitele tai loukkaa toisiamme. En vain näe tulevaisuuttani hänen kanssaan, tahtoisin vielä kokea niin paljon enkä sitoutua niin vakavasti näin nuorena, koska en tiedä onko ruoho aidan takana vihreämpää.

Ongelmana on se, että en tahtoisi loukata häntä jättäessä, koska hän on erittäin rakas ja kiltti ihminen. Meillä on vielä kaukosuhde, joten on mahdotonta keskustella asiasta kahvikupposen äärellä tuosta vain. Sähköpostitse, tekstiviestitse tai puhelimitse en haluaisi suhdetta päättää, koska se on niin halpamaista, mutta muuta keinoa en löydä.

Ja miten selittää asia? Vielä viime viikolla käyttäydyin hänen seurassaan kun vastarakastunut vaikka sitä en oikeasti ollut. Täten on vielä vaikeampi yhtäkkiä sanoa, että haluan päättää suhteen, koska mitään tällaisia viitteitä en ole hänelle antanut ja ero olisi täysi shokki. Asia on vaivannut minua jo monta kuukautta, mutta tunne on vain vahvistunut; en halua sitoutua.

Joten, miten kertoa asiasta ja millä tavalla?
Kiitos.

Mulla ihan sama tilanne. Sain mieheni kiinni siitä, että hän haki seuraa netistä. Rakastan häntä, meidän piti muuttaa yhteen. Lapsistakin ollut puhetta ja nyt kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta niskaani. Ongelmana on vielä se, että itse voisin vielä yrittää, jos hän puhuu totta (haki vain juttuseuraa??), mutta hän itse sanoo, ettei suhteestamme tule enää mitään. Oletan, että hänellä on joku toinen, vaikka hän sen kieltääkin ja kertoo rakastavansa minua.

Äärettömän paha olo. Jokin minussa sanoo, ettei se enää ikinä toimisi, kun luottamus on mennyt, mutta ikävä ja kaipuu on kova. Miten tästä selviää??

Olisi kiva kirjoitella jonkun kanssa, kenellä samanlainen tilanne...