Olen erittäin vahva persoona ja voimakastahtoinen nainen mutta uskon olevani hyvä äiti ja kannustava vaimo vaikkakin tykkään pitää langat käsissäni. Olen jo vuosia tuntenut oloni ei-kunnioitettavaksi mieheni puolelta.Mieheni vanhemmat ovat alkoholisteja ja kun ottavat alkoholia se on aina ns. rähinäviinaa. Yleensä tappelut ovat keskenään mutta myös minä olen usein saanut olla riidan toinen osapuoli.Ilmeisesti he pitävät minua "hienohelmana" ja koska en halua juoda heidän kanssaan tai muutenkaan viettää viinailtoja (tappeluiden pelossa), saavat he siitä riidan aiheen aika helposti.Ne sättimiset vielä kestäisin, mutta pahinta tilanteessa on se, että mieheni jähmettyy ja ei sano joko mitään tai puolustaa vanhempiaan.Olen aivan yksin ja todellakin koen ettei mieheni seiso rinnallani.Tilanne raukeaa ja olen loukkaantunut. Mieheni ei ota koskaan asiaa puheeksi vaan on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Maltan ehkä päivän odottaa jonka jälkeen rauhallisesti aloitan keskustelun siitä että minuun sattuu vanhempiesi sättiminen ja että en ole tottunut omassa lapsuudessani, että rähinäviinaa ilmenee.Ja se että olen pettynyt häneen koska ei taaskaan seisonut rinnallani.Mieheni sanoo, että asiahan sovittiin jo tai minulla huono huumorintaju, en ymmärrä heitä.Jolloin oloni pahenee taas!Minussako vika? Olen yrittänyt selittää miehelleni, että jos heidän sanominen loukkaa minua, minulla oikeus tuntea surua ja itkua. Mieheni ei saisi "tappaa" tunteitani ja hänen kuuluisi tukea minua.Tätä tosiaankin jatkunut nyt vuosia mutta nyt kuvioissa on mukana pikkuvauva, ja tuntuu etten halua hänen olevan osallisena tätä.Tiedän, että mieheni ei anna lapsemme kärsiä viinasta mutta äidin jaksaminen tässä onkin se kysymysmerkki.Haluaisin lapsellemme yhteisen kodin mutta jaksamiseni tässä avioliitossa on todella epävarmaa.Olen ehdottanut ulkopuolista apua johon hänen vastauksensa joko ollut "en lähde tai mä en siellä puhu mitään tai jopa niin että mä pystyn puhetaidoillani sen terapeutin kääntämään puolelleni."Mieheni näkee ilmeisesti minut niin manipuloivana ihmisenä ja verbaalisesti lahjakkaana.En tiedä mitä tehdä enää vaikka miestäni rakastan ja haluaisin avioliittomme onnistuvan. Olen vain niin väsynyt.
Minussako vika?
Joulupäivä
361598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Melkein kaikkien miesten suhtautumistapa omiin vanhempiin on juuri kuvatunlainen. Niin oli minullakin, mutta avioero olisi ollut viimeinen mahdollisuus.
Minulla oli kaksi lasta ja jaksoin oikein hyvin ja joskus miehelleni huomautin näistä asioista, ei kyllä käytetty viinaa, mutta hän oli hiljaa.
Naisten pitäisi ymmärtää, että on kyse miesten lapsuudenkodista, joka on heille tärkeä.
Turha siinä rutista. Mene lääkärintarkastukseen, jos yhdestä lapsesta olet niin väsynyt, minä olisin voinut hankkia vaikka kolmannenkin, mutta mieheni mielestä kahdessa oli tarpeeksi.
Tässä on taas tehty tikusta asiaa.
Kyllä tällaisella mentaliteetilla tulee avioeroja.
Nimimerkki just just - kiitos mielipiteestäsi. Juuri tätä haluankin, kuulla ulkopuolisen kommentteja vaikkakin asia on hyvin vaikea tiivistää yhteen viestiin. Ensinnäkin haluan oikaista joko epäselvästi kirjoittamaani viestiä tai sinun väärin olettamaasi asiaa. En ole väsynyt lapsestani ja miksi harkitsen avioeroa ei johdu siitä, että en jaksaisi pienen lapsen kanssa.Vaan pelkään, että lapseni kuulee ja näkee rähinäviinaa ja sitä riitelyä mitä mieheni on joutunut kokemaan.Mielestäni lapsen ei tulisi pelätä tällaisia asioita. Jos lupauksista toiseen mieheni lupaa pysyä rinnalla jos ja kun tulee uusi tilanne, kuitenkin kerta toisensa jälkeen hän jähmettyy ja minä saan siinä puolustaa itseäni, jopa miestäni ja meidän perheen elämänarvoja.Mutta kiitän kuitenkin mielipiteestäsi.
Kyllä on mielesi hyvä nyt, kun sait kirjoittaa omasta 'hyvyydestäsi', vai kuinka? Alkuperäinen ei valita väsymystään lapsesta, vaan vuosia kestäneestä ihan muusta tilanteesta.
Osoitit juuri oman heikouttesi ja ilkeytesi. Kannattaisi lukea viestit huolella ja ajatuksella.Varmasti henkilö on ollut hädissään jo tilanteesta ja sinä vain sitä pahennat - vieras ihminen!Jos tätä jatkunut vuosia, tuskin hän sitä helposti itkee tai "väsymystään".Häpeäsit.
erossa tuollaisista viinanlatraajista ja riidanhaastajista, jos miehesi käy, niin mielestäsi sinun ja lapsesi ei tule käydä.
Tee asia harvinaisen selväksi.
Jos miehesi juo ja rähisee, niin sitten ottaisin kamani ja lähtisin, mutta jos ei, niin ei kannata sinulle vieraiden ihmisten antaa järkyttää mieltäsi ja tehdä lapsestasi hermorauniota. Miehesi selvästi kärsii tilanteesta, mutta ei pysty enää tekemään mitään.
Poistukaa koko perhe näyttämöltä.
vastaavanlainen tilanne, vaikka ilman viinaa.
Pidin taukoa anopin tapaamisesta. Toinen miniä, joka on lapseton ehti passata ja kumarrella ja
anoppi tietysti oli mielissään.
Kyllä siinä mies oli ihan hiljaa, eihän ne nyt äidilleen mitään sano, kun vanhenee sen ymmärtää.
Kannattaa pysyä kaukana sellaisesta perheestä. tietysti.
Ei tartte pissisten kommentoida, kun ei osaa.
Ei toisen perheen asioiden pidä mennä oman perheen edelle. Siis sanoo hyvästit ja elää oman perheen kanssa hyvää elämää.
Mies ei sano vanhemmilleen pahasti.
Siitä on lähdettävä liikkeelle.
Ei sen takia omaa perhettä hajoteta.
Olen monta kertaa itkuni itkenyt, mutta ei minua ole kukaan ulkopuolinen koskaan tukenut, itse on täytynyt pärjätä.
voi olla energinen ja pitää langat käsissään ja sitten sama henkilö on yhdestä lapsesta niiiiin hirveän väsynyt.
Kuinka jaksoit lapsesi synnyttää?
Ap kirjoittaa :"jaksamiseni tässä avioliitossa"
Hän ei kirjoita sanaakaan jaksamisesta LAPSEN kanssa. Lukisit ajatuksella, ennenkuin lähdet piikittelemään nimmettömänä.
miksi siihen sitten meni ja pääseehän siitä pois.
Kamat kasaan vaan!
Kuule kun etukäteen ei tiedä millaista avioliitto tai yhteiselämä tulee vuosien päästä olemaan. Aina on mahdollisuus hyvään, mutta yksin ei tarvitse taistella, eikä siinä ole mitään mieltäkään. Aloittajan kannattaisi kyllä harkita häipymistä noista kuvioista, koska mitä ilmeisimmin ei siedä olosuhteita. Siihen jäädessään on sitten turha valittaa.
te nykynaikkoset sen avioeron saatte väännettyä
Onhan se kiva ihan vain kokeilla onko toisen miehen kalu vähän erilainen ja jos lapen voisi taas heittää pesuveden mukana.
Kukaan ulkopuolinen ei voi aiheuttaa kenenkään avioeroa eikä se, että mies ei riitele vanhempiensa kanssa.
Siellä taas joku pikkupissis soitteli suutaan, oletko jo päässyt rippikoulusta?
Mielestäni kommenttisi ovat asiattomia ja se, että kukaan ulkopuolinen ei voi aiheuttaa avioeroa on totta mutta entäs jos itse kuuntelisit vuodesta toiseen sinulle läheisen ihmisen kännisiä syytöksiä tms. Jaksaisitko katsella touhua menettämättä hermojasi ja itsekunnioitustasi.Itse kunnioitan vanhempia ihmisiä mutta rajansa kaikella. Ilmeisesti itse elät herran pelossa ja et uskalla itse sanoa sanottavaasi muuta kuin nimettömänä keskustelupalstoilla. Jos ei minulla mene hyvin - ei mene kyllä sinullakaan.
Mielestäni kommenttisi ovat asiattomia ja se, että kukaan ulkopuolinen ei voi aiheuttaa avioeroa on totta mutta entäs jos itse kuuntelisit vuodesta toiseen sinulle läheisen ihmisen kännisiä syytöksiä tms. Jaksaisitko katsella touhua menettämättä hermojasi ja itsekunnioitustasi.Itse kunnioitan vanhempia ihmisiä mutta rajansa kaikella. Ilmeisesti itse elät herran pelossa ja et uskalla itse sanoa sanottavaasi muuta kuin nimettömänä keskustelupalstoilla. Jos ei minulla mene hyvin - ei mene kyllä sinullakaan.
mutta ihmettelen mitä ihmettä sinne anoppilaan on pakko mennä, eihän heidän asuntonsa nyt viereisessä tai samassa rapussa ole.
Pysyy kotonaan ja antaa miehen käydä vanhemmillaan.
Ei minua ainakaan olisi anoppini, vaikka kaikki nyt ei ihan aina niin ruusuista ollut, melkein kuitenkin, olisi meitä perheenä ikinä pystynyt erottamaan, vaikka olisi mitä rähinäviinoja ottanut, en minä olisi sinne mennyt.
Kukin perhe elää tavallaan ja välit voi kirkkaasti panna poikki ja antaa miehen käydä kotonaan.
Mikä tässä on niin vaikeeta?
Jos haluaa muuten erota, niin ei ole minun migreenini. Jokainen valitsee oman tiensä.
ko. henkilö meni kännisen kanssa naimisiin ja hankki vielä lapsen.
Siitä sitten vaan eroamaan, niinhän se menee nykyaikana, mutta minä jo 18 v tiesin tasan tarkkaan, että en ota muuta kuin fiksun ja rakastavan ja minua kunnioittavan miehen ja sen sain.
Olisin saanut myös mielestäni hieman epäfiksun, mutta lemppasin hänet ennen seurustelun alkamista, koska yritti lähennellä.
saamasi nimi täällä jossakin esiintynyt?
Olen kai näköni menettänyt!
Vai onko koira haudattuna?
Ilmeisesti olen kirjoittanut todella epäselvästi asiani kun nyt moni ymmärtää väärin viestini. En ole väsynyt fyysisesti tai lapseeni vaan väsynyt henkisesti mieheeni ja siihen, että tätä asiaa ei saada keskenämme puhuttua rauhallisesti vaan siitä tulee aina riita. Tai että hän ei ole valmis lähteämään ulkopuolisen apuun.
Olet siis mennyt tekemään lapsen miehen kanssa, jonka tiedät ottavan runsaasti alkoholia... kaikki on ollut tiedossasi jo ennen lasta, ryyppykuviot ja vanhempansa ym...
Ajattelitko, että lapsi jotenkin korjaisi tilantee? Valitettavasti se ei sitä tee.
Vuosien myötä tällainen viinan kanssa pelaaminen yleensä sen kun lisääntyy. Et saa miestäsi muutettua.
Olet tehnyt itse valintasi ja koska olet vahva, voit tehdä uuden valinnan: ota ero ja elä lapsesi kanssa kahden, niin ei tarvitse kestää sitä miestä eikä suhdetta.
Mieheni ei ota alkoholia kuin ns. normaalisti eli poikieniltoja kerta kuukauteen ja joskus saunaolut.Eli siitä ei minun ja lapseni tarvitse pelätä ainakaan tähän päivään.Appivanhempani vain asuvat 2km päässä ja heitä joudun näkemään pakostakin.Ja tietty en halua riistää lastenlasta heiltä.Mutta uskon, että minä pärjäisin lapseni kanssa kahdestaan. Vaikka tästäkin olemme saaneet riidan aikaiseksi, sillä mieheni haluaisi kanssa lapsen itselleen. Mutta todellisuudessa en usko, että mieheni uskoo olevani tosissani. Sillä olen aina vain jaksanut ja hän tietää, että rakastan miestäni. Ja tiedän mieheni rakastavan minua, mutta mielestäni vain omin ehdoin. Ei ole valmis laittamaan itseään likoon täysillä.Nousemalla vanhempiaan vastaan silloin kun todella pitäisi.
Kuten nimimerkki Nainen*** jo totesi: tiesit tilanteen ennen lapsen tekoa. Eikä lapsi mitään muuta paremmaksi, vaan tuo lisää paineita jo ennestään sekavaan tilanteeseen. Ehkä sinun itsesi kannattaa mennä terapiaan selvittääksesi itsellesi omat motiivisi elämässä. Se voisi avartaa näkemystäsi, joka tuntuu polkevan pientä ympyrää. Vasta kun ymmärrät itseäsi voit ymmärtää miestäsi ja teidän yhteistä elämäänne, ja tehdä ratkaisuja sen pohjalta. Appivanhempiasi et voi muuttaa, miestäsi et voi muuttaa. Voitte muuttaa appivanhemmistasi kauemmas. Mutta riittääkö se? Tuskin.
Tilanteesi on minulle outo, mutta jos jotain voisin päätellä, on appivanhempiesi käytös asia, joka on miehellesi paha paikka. Hän on ehkä jo lapsuudestaan asti saanut pelätä rähiseviä vanhempiaan ja heidän usein tapahtuvaa juomistaan. Ei siitä luultavasti ilman jonkinlaisia traumoja selviä. Trauma on ehkä turhan voimakas sana. Miehesi jähmettyminen on jotenkin kuitenkin aika selvä merkki, ja voi olla, että hän ei todellakaan pysty nousemaan vanhempiaan vastaan. Et sinä tästä omalla järjen puhumisellasi selviä, ulkopuolinen apu olisi mielestäni tarpeen. Sitä on niin vaikea omalta puolisoltaan ottaa vastaan tuollaisia neuvoja, siksi ulkopuolinen varmasti pystyisi auttamaan. Jos ei pariterapiana, niin miehellesi itselleen, Toinen asia on, miten saisit miehesi terapiaan lähtemään. Ehkä menisitte ensin yhdessä, sitten miehesi erikseen.
Ensin voisit tietenkin etsiä hakusanoilla googlettaa artikkeleita ja käy kirjastossa etsimässä kirjoja psykologian osastolta. Siellä on paljon mielenkiintoisia parisuhteesta, lapsista, vanhemmuudesta, lapsuuden traumoista selviämisestä...
Yritähän jatkaa, tuntuu että ero ei teidän tilanteessanne ole ratkaisu, pakoon pääsy ehkä, mutta ei ratkaisu.
koskaan vanhempiaan vastaan. Usko pois vaan.
Jos sitä haluat, niin avioero on ainut ratkaisu
kohdallasi.
Mielestäni tuollainen vaatimus on täysin kohtuuton ja olen sitä mieltä, että miehellä on lapseen aivan yhtä suuri oikeus kuin sinullakin.
Rakastat miestäsi ja tiedän että sinun on vaikea tällä hetkellä ratkaista tilannetta. Hän loukkaa tunteitasi koska ei pystynyt käsittelemään omia tunteita siitä mitä hän itse koki lapsuuden kodissa. Ei hänkään pysty sen takia tunnustamaan ongelmaa ja seisomaan rinnallasi. Minä yrittäisin keskustella vielä asiasta hänen kanssa. Kertoisin hänelle siitä, miten tärkeää on että hän seisoisi rinnallasi. Ja miten tärkeää on että lapsi ei joutuisi näkemään mitä sinä itse olet nähnyt. Jos hän ei suostu käymään terapiassa perheneuvolassa eikä muuttamaan vähän kauemmas on se avioero ainoa ratkaisua mitä minä itse tekisin. Sen takiakin että sulla on pahaa oloa mutta tunteesi loukataan eikä oteta huomioon. Ja myös sen takia että on hyvä aina toimia omien arvojen mukaisesti, muuten on se riski että alkaisit vihamaan itseesi. Ja jos miehesi ei näe ongelman vakavuutta, ehkä hän joisi tulevaisuudessakin. Yritä miehesi kanssa selvittää vielä tilannetta, mutta jos hän ei pysty kuuntelemaan, sun pitäisi pelastaa itsesi ja lapsesi.
En ole vaatinut miestäni hylkäämään vanhempiaan vaan hyväksymään sen tosiasian että hänen vanhempansa alkoholisteja ja kun he ottavat aina alkoholia se on "rähinäviinaa" jolloin minulla oikeus kieltäytyä sinne menemästä kun ottavat.Mieheni lapsellisesti sanoo, ettei hänkään sitten lähde vanhemmilleni. Eli olemme tosiaankin oravanpyörässä.Kun seuraava tilanne tulee päälle, odotan hänen puolustavan minua eikä seiso hiljaa ja näin osoittaen vanhemmilleen että hyökkäys oli oikein.Ehkä naivisti uskon, että hänen vanhempansa tajuavat, että jos tämä ei lopu heidän poikansakin ei mahdollisesti halua käydä vanhempiensa luona.Mitä tulee lapsen jäämisestä isälle tai äidille - olen samaa mieltä että isällä täysi oikeus lapseensa. Oikeuslaitos mitä useimmiten kuitenkin antaa lapsen äidille.
Kiitos viestistäsi ja kannustuksesta. Aion harkita asioita todella tarkkaan ja haluan mennä yhdessä tai yksin terapiaan. Se on varmaa, ettei tilanne tästä muutu mitä se nyt on tai ne toimet joita olen yrittänyt käyttää. On otettava härkää sarvista vaikka se pelottaisikin.
Isäni ja hänen vaimonsa juovat paljon. Eivät tosin rähinäviinaa, mutta kuitenkin. En kestä kännisisä ihmisiä. Olen heille sanonut, että menen sinne käymämän vain silloin, kun ovat selvin päin.
Ymmärsivät tämän ja jo on monta vuotta vietetty selvin päin aikaa yhdessä, joulut ja muut :) Juovat sitten muulloin sen minkä juovat.
Mikä pakko sun on sinne appivanhempiesi luo mennäkään jos kännäävät?? Kerro asia heille suoraan silloin kun ovat selvin päin. Ja saman kerrot miehellesi. Piste.
sellainen oikeuslaitos, että lasta ei anneta äidille, vaan sille osapuolelle, joka ei avioliittoa rikkonut eli tässä tapauksessa miehelle ja varmasti koittaa se hetki, että suurissa varoissa oleva mies on ensisijainen huoltaja, jos hän on muutenkin erityisen fiksu ja kouluttautunut.
Vanhemmat seisoo miehen rinnalla niin myötä- kuin vastamäessä piste
Tämäkin nainen vain haluaa eron.
Niin, ihan vaan lukaisin oman vastaukseni ja kaikkien kirjoitusvirheiden päälle korjaan kuitenkin, että yritähän JAKSAA, jatkamista en voi vaatia. Mutta jaksa niin kauan, että voit sanoa yrittäneesi kaikki. Toinen vaihtoehtohan sitten näyttää toisten vastaajien mukaan olevan tilanteen hyväksyminen.
sinulla on vaatia miestäsi hylkäämään vanhempansa?
Mieluummin hän hylkää sinut.
Ei miestä kiinnosta tuollaisista asioista käydä
polemiikkia.
On täysin selvä, että haluat vain eron.
Mikä sinua estää käymästä anoppilassa.
Vaikka olisi matkaa 2 metriä, ei tarvitse käydä.
Välimatka on riittävän pitkä, ettei tarvitse nähdä kuin korkeintaan hautajaisissa.
Elä itse ja anna miehesi elää ja käydä yksin
vanhempiaan katsomassa. Ei avioliitto ole toiseen ihmiseen liimautumista vaan toisen ihmisen kunnioittamista ja antaa hänelle tietty vapaus.
Ensinnäkin, mistä olet saanut sen kuvan että olen vaatinut miestäni hylkäämään vanhempansa?Olen pyytänyt, että hän seisoo rinnallani kun hänen vanhempansa öykkäröivät humalassa.Ja mitä tulee anoppilassa käyntiin ja siihen, että en anna mieheni käydä kotona on taas ihan omaa kuvitelmaasi. Mieheni käy yksin,lapsemme kanssa sekä yhdessä kolmestaan.Ja jos riita käynnistä on tullut, tulee se mieheni puolelta kun kieltäydyn vkonloppu iltoina käymästä kun kuulen heidän jo olevan humalassa.Se miksi mainitsin olevani voimakastahtoinen, johtuu siitä etten halua kertoa tilanteen olevan niin mustavalkoinen että miehessäni on vain vikaa. Näen myös omat vikani.
vahva nainen..taitaa olla niin, että kun just sun pillisi mukaan ei mennä niin käy näin, mitä ite kerrot..kuule ei tää elämä ihan mene niin kun ite meinaat, porukassa on muitakin, koita tottua ajatukseen, että miehelläsikin on aivot.. olisi syytä katsoa sun peiliin..
Miehelläni on aivot niin myös minulla!Olisiko kaikki hyvin jos tekisin juuri niinkuin sinä ehdotat. Kuuntelisin viikosta toiseen rähinäviinaa, lapseni saisi hyvät lähtökohdat elämälle ja tuntisin mielipahaa kun en ole valmis nielemään kaikkea. Viestistäsi kuvastaa selvästi että olet mies. En ole kieltänyt appivanhempia juomasta kotonaan tai muualla. Mutta minulla oikeus kieltää se kotonani tai olla katsomatta sitä kännäämistä esim. lähtemällä anoppilasta pois kun tilanne on siinä pisteessä. Onneksi nykynaisella saa olla aivot ja omatahto.
oman yh-sarkasi.
Kuulehan ap, sinä näköjään viestistä toiseen jankutat vain samaa näkemystä ja asiaa.
Et lainkaan ota kuuleviin korviisi niitä toimivia vinkkejä, joita sinulle tässäkin ketjussa on annettu.
Mitä sinä oikeastaan haluat?