Mulla on semmonen ongelma että en tuu mun apen kanssa toimeen, en sitten yhtään. Alkuun se oli ihan mukava, mutta nykyisellään (neljän vuoden jälkeen) ihan kamala. Aina appilassa käydessä se piikittelee sekä mua että poikaansa. Poika ei näe isässään mitään vikaa, vaan pitää sitä jonain "ylijumalana". Koskaan se ei nouse isäänsä vastaan, on mielummin hiljaa. Mua suututtaa ettei se koskaan puolusta mua, ja jos mä sanon apelle jotain takas, mieheni suuttuu. Välillä se appiukko puhuu ihan kun mua ei olis olemassakaan. Siinä vierellä sitten kuuntelen huuli pyöreenä niitä ihmeellisiä juttuja. "Vitsit" on tosi loukkaavia ja alistavia. Appi vissiin kuvittelee että oon pilannut sen pojan. Kaikki vierailut on yhtä tuskaa, ei sitä vaan kaikkea jaksa. Yleensähän sanotaan että ne on anopit jotka poikiensa vuoksi "pelkää", mutta mun anoppi on ihan huippu! Onko teillä muilla samanlaista?
Kaamea Appi
miniminiä
91788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mikäs ongelma tuo nyt on? Älä mene sinne appilaan, anna isän ja pojan seurustella keskenään.
Peräkamarissa tai korjaa omia skitsoja
Onko appesi muuttunut tuntuvasti neljässä vuodessa, koska hänhän voi olla dementoitumassa tai kärsii jostakin muusta vaivasta ja käyttäytyy siksi tyhmästi? Vai oletko oppinut näkemään hänet ihmisenä vasta nyt?
Sairaudelle et voi mitään, mutta jos kyse on ollut tutustumisesta appeesi paremmin suosittelisin tehokasta välinpitämättömyyttä ja käyntejä vain silloin kun on aivan pakko. Ota etäisyyttä ja kasvata itsesi sietämään appeasi, koska hän ei muutu miksikään ja elämästäsi tulee helvettiä jos annat hänen päästä "nahkasi alle".
Tunnen hyvin vähän ihmisiä, jotka ryhtyisivät puolustamaan puolisoaan omille vanhemmilleen. Siinä pätee se mafiamainen ideologia, että veri on vettä sakeampaa.
Ja jos anoppisi on mukava ja jos tilanne kärjistyy juttele hänelle. Älä nyt ihan haukkumaan ryhdy, mutta voit kertoa miten koet asian ja miltä sinusta tuntuu. Ehkä anoppisi osaa valaista appesi käytöstä?
Koeta jaksella :)
Kyllä näitä piikikkäitä ja ilkeitä miehiä löytyy. Luulevat kai kasvattavansa isoja poikiaan vielä. Sano vain suorat sanat, ei sellaista tarvitse sietää!
minulla hirviö isä.
No,
nyt olen jo sen verran iso tyttö ettei tarvitse pitää yhteyttä.
Suvulle minut tietenkin leimattu kauheaksi, tunteettomaksi tyttäreksi joka on syyttä suuttunut ja hyljeksii vanhaa isäänsä.
Kirjoitinko minä tuon? Meillä on sitten täsmälleen samanlainen appiukko täällä päässä!
Meilläkin anoppi paljon mukavampi. Tosin anoppi onkin jo jättänyt tämän ukon aikaa sitten :).
Juoksuttaako teillä appi poikaansa? Meillä sitä tapahtuu kyllästymiseen saakka. Aina on joku tärkeä juttu (esim. paperin printtaaminen) johon appi tarvitsee pojan apua. Muutenkin tarvii koko ajan ikäänkuin taistella siitä että minä en saisi olla pojalle niin tärkeä.
Lastenlapsiaan appi on käynyt katsomassa ehkä n. 4-5kertaa oma-aloitteisesti (lapset 1v ja 2v) vaikka asuu ihan lähellä. Ei vissiin paljo kiinnosta.
..jollain muullakin sellainen monsteri suvussa!!
Anoppi aina pyytelee anteeksi miehensä käytöstä minua kohtaan, ja hän tuntuu olevan ainoa kuka minua puolustaa. Sen verran "nuori" appeni vielä on, ettei juoksuta poikaansa, mutta sitä tässä kauhulla odotellaan.
Tsemppiä kaikille muille monsteriappien miniöille!!:)
isän ihastumisesta poikansa puolisoon.
Aika usein isä ja poika valitsevat samantyylisiä naisia. Appiukon ihastuminen ja rakastuminen voi olla käytöksen takana. Jospa änkeämällä väliin pyrkii kolmanneksi pyöräksi.
Mieti tarkkaan mitä viestejä annat, iloista yhteen kuuluvuudesta voi vanhalle sarvelle syntyä syyhy, ja se on ikävää ja toivotonta.
aivan mahdotonta! Minä luin tekstiäsi ja oli kuin minun itseni kirjoittama! Meillä vaan kuvioissa on myös alkoholi..
Tee niinkuin minä.. Ole niinkuin et huomaisi koko äijää!