Onko saman henkisiä,naisia tai miehiä.Ollaan 40 tienoilla oleva avopari,ja oltu kinpassa 15 vuotta.Ei ole lapsia eikä ole tarkoitus edes yrittää,onko saman ajatusmaailman ihmisiä paljonkin.Ei vihata lapsia!,mutta painostusta on tullut ihan tarpeeksi.
Ei lapsia
leme
151732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä sitten, jos toinen kuolee. Ei sitä aina vanhus suinkaan tartte olla. Voi toiselle tulla syöpä tai usein melko nuorillekin miehille sydäninfarkti.
Minä en jaksaisi tätä elämääni elää, siis en sen vuoksi kyllä lapsia hankkinut!!!!! enää tässä myöhäisessä keski-iässä 59 v. Ja mieheni vanhempi.
Jos meillä ei olisi kahta aikuista poikaa, jotka käyvät aina kotona ja pidetään yhteyttä, niin en jaksaisi ajatella elämää, jos jään jossakin vaiheessa leskeksi ja toinen aina jää.
Nuorempi polvi tuo turvaa ja jos jalat ei toimi
kunnolla, niin voivat jelpata joitakin asioita, tosin meillä on talous sellaisessa mallissa, että
voidaan pitää ulkopuolista apua.
Kyllä olisi kannattanut ajatella sitä asiaa perin juurin, mutta jos ei lapsia rakasta ja heistä huolta kanna, niin mielestäni on nyt ihan viimeinen mahdollisuus ja sekin jo luultavasti
lisähormonien avulla.
Kannattaa vielä miettiä elämän kiertokulkua.
Yksinäinen vanhuus on kauhea.
No ei kai sitä nyt voi lapsia hommata vaan vanhuuden turvaksi... Onhan niitä kauppapalveluita ja kodinhoitajia ja siivoojia. Toki se maksaa... Mutta säästää sitä varten vaikka etukäteen. Vaikka rahat mitkä menisi lapsiin.
Kaikista ei vain ole isäksi ja äidiksi. Ja ihmiset saa niin ristiriitaisia "neuvoja". Itse kun vähän epäilin, että haluanko lapsia vai en (ei ollut vahvaa tunnetta kumpaankaan suuntaan) sain kauheasti kommentteja ettei kannata missään tapauksessa hankkia lapsia vaan sen takia, että biologinen kello tikittää jne. Itselläni ei ole koskaan ollut vauvakuumetta ja en osaa kuvitella itseän äidiksi. Toisaalta mietitytti, että edessä on aika paljon enemmän vuosia lapsettomana kun nyt takana. Mitä jos jossain vaiheessa alkaa kaduttamaan. En ole kyllä kuin vähän päälle 30 eli aikaa voi vielä olla hyvinkin. En inhoa lapsia, mutta en ole erityisen lapsirakaskaan. Siskoni lapsista kyllä pidän.
En ole koskaan kysynyt enkä aio kysyä keltään koska hankitte lapsia. Mitä se minulle kuuluu tai elämääni vaikuttaa onko jollain lapsia? Enkä arvostele toisten valintaa (ja kaikki ei edes saa lapsia, joten kannattaa miettiä ennen kun kyselee). Jos todella tuntuu ettei halua lapsia, se voi olla parempi olla niitä hankkimatta. Maailmassa riitä lapsia joiden vanhempien olisi kannattanut kyllä harkita enemmän niiden lasten hankkimista...
lasten arvon ja merkityksen ymmärtää kunnolla vasta
kun niitä on. Itse ajattelin aika samalla tavalla tuossa 35 paikkeilla ( 10 vuotta siinä vaiheessa avoliitossa), mutta siihen aikaan sattunut isäni kuolema sai ajatteleman asioita uudestaan (niin.. myönnän , olen hiukan puhditon mies!).
Vaikka niiden lasten kanssa paljon työtä on, niin
silti elämään saa paljon sisältöä. Neuvoni onkin
että ei kannata missata tätä juttua, ellei asia jostain syystä ole kovin vastenhakoinen. Itsekin
sain ekan lapsen 38:na ja toisen 41, tosin siinä
iässä lapset ei tule useimmilla sormia näpsäyttämällä :) ja adoptiokin tuntuisi tällä tietämyksellä nyt ihan fixulle jutulle jos omia ei
olisi saatu. Sorry... ei helpotusta ehkä teille, mutta kerroinpa oman mielepiteeni ( nyt 45v ).
Mielestäni jokainen päättää itse lapsiasiasta. Itse en mitään suurperhettä perustaisi mutta yksilapsi on kyllä tullut hankittua. Ajattelin, että kyllä se vanhemmuus pitää myös kokea muuten elämä olisi mielestäni jotenkin yksisilmäinen.
Aika itsekkäitä syitä teillä hankkia lapsia! Maailmassa on yli 6 miljardia ihmistä, eikä kaikille nytkään riitä ravintoa. Muualla maailmassa väestönkasvua pyritään hillitsemään, Suomessa varsin itsekkäästi kasvattamaan. Suomessa on Euroopan kolmanneksi korkein syntyvyys ja se on jatkuvasti kasvussa. On vain fiksua harkita lasten hankkimista tarkkaan. Onko minulla lapsilleni jotain annettavaa on parempi lähtökohta tässä, kuin se että olisi onneton vanhuus ilman lapsia!
Oikein ällöttää kun edelliset vastaukset viestiisi olivat noin ahdasmielisiä! Aivan kuin ihmisen ainut elämäntarkoitus olisi saada lapsia.
Mietitäänpä asiaa niin että:
1.Kasvatuksesta riippumatta lapsi saattaa joutua huonoille teille... alkoholi, huumeet, väkivalta!
Se että lapsia on, ei aina takaa "seurallista" vanhuutta. Nykyajan lapset ovat muutenkin jo ihan häiriintyneitä... Lastaan ei voi suojella kaikelta.
2. Ajan (ja rahan) jonka käytät pyykkäämiseen, ruokkimiseen ja huolehtimiseen voit elää ITSELLESI. Vaikkapa reissata ympäri maapalloa ja laajentaa maailmankuvaa muutenkin kuin kotisohvalla tv:n ääressä lasten nukkuessa päiväunia.
3. Kun ei tiedä mitä se paljon puhuttu rakkaus on, ei tiedä myöskään mistä jää paitsi. Ja jos se onkin parempaa kuin mikään muu, on siinä myös mennettämisen vaara... entä jos lapsi sairastuu/kuolee. Miltä se sitten mahtaa tuntua!
Arvostan päätöstäsi ja painotan ettei ihmisarvosi pienene kuinkaan siitä ettet omaa lapsia. Toiset tykkää mansikoista ja toiset mustikoista!
Itse olen 24 vuotias, lapseton, avoliitossa asuva nainen. Olen valinnut tosirakkauden lapsien sijaan! Miesystäväni mielestä tähän sairaaseen maailmaan, ja loppuaan tekevään maapalloon on väärin tehdä lapsia. Kunnioitan hänen päätöstään! Ja totta, jos ihmiset keskittyisivät huolehtimaan jo olemassa olevasta uuden elämän luomisen sijaan olisi maailma parempi paikka elää!
Hyvää loppuvuotta sinulle ja valoisia tulevaisuuden suunnitelmia vuodelle 2007!
Tosiaankin, aika moni vanhus istuu kotonaan tai vanhainkodissa yksinään päivästä toiseen vaikka on lapsia. Ei kaikki lapset käy iäkkäillä vanhemmillaan saatika auttele heitä. Vaikka asuisivat lähellä. Voi olla jopa, että aikuiset lapset käy viemässä vanhan äitinsä/isänsä rahat eläkepäivinä. Ja käyttävät ne viinaan...
Mielestäni tätä lapsiasiaa kannattaa tietysti harkita tarkkaan ja jos siihen päätyy siltikin ettei halua lapsia niin se on mielestäni ihan ok. Kaikki ei kadu vanhanakaan päätöstään. Vaikka jotkut ehkä katuu. Ja mistä ei tiedä niin sitä ei ehkä kaipaakkaan.
Itse haluan lapsen (saa nähdä tuleeko sitten), mutta olen ollut kyllä ihan tyytyväinen elämääni ilmankin niitä. Olemme matkustelleet yms. Lapsettomassa elämässä on hyvätkin puolensa.
Me olemme avopari, jolla ei ole lapsia, vaikka olisivat olleet tervetulleita. Silloin, kun molemmat suhtautuvat asioihin samoin, on avoparilla ihan oma oikeus päättää omista valinnoistaan. Vaikka en ole sanut lapsia halusta huolimatta ja mitään hoitoja en ole halunnut, en silti lähtisi syyllistämään niitä, jotka eivät lapsia halua. Maailma todellakin on julma ja voitaisiin ajatella, että kun itse täältä lähdemme, jäävät lapsemme yksin. Me emme ole enää heitä tukemassa taikka näkemässä, miten elämä vie. Lisäksi vanhainkodeissa työskennelleenä tiedän, etteivät kaikki lapsettomat vanhukset todellakaan ole onnettomia. Päinvastoin, he todellakin ovat helpottuneita siitä, ettei heidän jälkeensä jää lapset suremaan, he ovat silti oman osansa maailmaan antaneet.
Ei myöskään se, että joku haluaa nauttia lapsista ja heidän elämänsä seuraamisesta, ole tuomittavaa, se on aivan luonnollista. Meillä jokaisella on syymme päätyä omiin valitoihimme, niin kauan, kun emme elä toisen saappaissa, ne ovat meille vain yksi saapaspari jossakin,älkäämme niitä arvostelko, meillä ei siihen ole varaa. Katsotaan vasta sitten, kun olemme niissä toisissa saappaissa, mitä olemme mieltä.
Minä en tuomitse edes aborttia, vaikka itse en lapsia ole saanut, vain 2 keskenmenoa. Minä en ole ollut niiden ihmisten saappaissa, enkä onneksi joudu, niissä kulkeminen ei takuulla ole helppoa.
Laaja-alaisuutta ihmiset, nöyryyttä ja elämän kunnioitusta. Kaikissa saappaissa jokainen koettaa tehdä takuulla parhaansa, kunnioittakaamme sitä.
Tiedättekö, miltä tuntuu, kun ei itse kykene ja eroaa sen vuoksi joskus ja ex saa vauvan vihdoin uuden naisensa kanssa? Sitä on todella iloinen sen toisen puolesta ja samlla tuntee itsensä maailman surkeimmaksi ihmiseksi. Olisin onnellinen, jos olisin itse voinut valita tämän tien, vaan en voinut. Onneksi rinnallani on nyt ihminen, jolle lapset eivät ole maailman tärkein asia, vaan minä.
Tosirakkautta voi olla lapsen kanssa taikka ilman, rakkauden ei siitä pitäisi olla kiinni ja mitä rakkaus on? Vihdoin hyvä ja asiallinen aihe palstalla, siitä pisteet!
Meillä elämä on ihan mallillaan," vanhemmat ei painosta" Mutta oli se vaikeaa löytää saman henkinen kumppani.Kiitos sinulle hienoista ajatuksista
Olemme nelikympisiä ja emme tee lapsia. Jos haluatte meidän ystävä pariskunnaksenne niin antakaa osoite.
Asumme Tampereella ja olemme olleet lähes 20 vuotta yhdessä ilman lapsia ja olemme tulevaisuudessakin. Tahtoisin itsekkin saman henkisiä ihmisiä ympärillemme.
Tamperelaisia. Kiinnostaisiko?
on vain elää. Kuolon hetkellä me kaikki olemme yksin. Kun vaan silloin voisi sanoa että nyt väsyttää, mutta uskalsinpa elää ! Oli sitten lapsia
tai ei .
hankkiiko lapsia vai ei:) toiselle toimii toisenlainen kun toiselle taas toisenlainen elämän tapa.
minäkään en aluksi halunnut lapsia mutta päätettiin sitten avopuolison kanssa että kyllä se yksi yhteinen on ok.:)
ja tämä esim sopii minulle mainiosti:)
enempää en kyllä halua ottaen huomioon että joillain on suurperheitä.. (eipä minulle sopivaa olisiXD)
että kukin tavallaan joo:)
Pää pystyyn, valintanne ovat teidän asianne eikä niitä tarvitse selitellä muille. Saman ikäisiä ollaan, eikä lapsia ole suunnitelmissa.
YLE 1gettää suukko nettiä haaveet