..ihan aikuisten oikeesti katuu lähtöään lastensa luota, omasta kodistaan ja avioliitostaan? Harkinta aikaa on vielä puolet jäljellä ja nyt sain tekstiviestinä "ripin", jossa olen pahoillani, tehtyä ei tekemättömäksi saa, näillä eväillä on nyt mentävä ja päätösten kanssa elettävä. Kuvioissa on kokoajan ollut toinen nainen, jonka mies lähti tilanteen selvittyä. Olen varmaan aivan hullu, mutta en vieläkään pysty sanomaan, etten koskaan ottaisi miestäni takaisin, jos....
Onko se tosiaan niin, että kerran tehty päätös pitää, vaikka se ehkä rupeaisikin harmittaan?
Onko se tosiaan niin, että kerran tehty päätös pitää, vaikka se ehkä rupeaisikin harmittaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä en tiedä, mitä tekisin tuossa tilanteessa. Aluksi yritin itse kaikkeni pitää liiton kasassa, vaikka oli toinen nainen ollut jo vuoden... Mutta se monen kuukauden miehen jahkailu kotona ja jatkaen tuota toista suhdetta edelleen valehdelleen, mutta minun kuitenkin tietäeni, se tappoi kaiken tunteen jota vielä oli. Nyt tunnen vihaa tuota tapahtunutta kohtaan, mies lähinnä inhottaa, jos oikein edes sitäkään. Enkä tiedä, voisinko antaa anteeksi. Mutta, en kuitenkaan olisi lainkaan pahoillani, jos mieleni muuttuisi ja mieskin tulisi vastaan, jos olisi hitunenkin toivoa. Asumuseroa meillä on siis takana 1kk, eron 1. vaihetta 3kk. Minun mieheni ei vaan taida katua (enkä minä odota, että pääsisin sanomaan ettei takaisin ole tulemista tms), tosi paha olla hänellä kuitenkin on, sen on itse sanonut. Voi, kuitenkin lapset ovat minulle niin tärkeitä, että jos parisuhdeterapiaan menisimme, voisi jossain olla toivoa.
Olen siis itsekin aika ristiriitaisessa tunnelmassa, todeta vaan voin, että mikään ei ole niin kamalaa kuin tämä ero.
Jos tilanteenne ei kuulosta niin pahalta kuin minun, niin keskustelkaa, menkää terapiaan, älkää polttako siltoja.
ota tai jätä. itse en ottanut enkä ottais. se perustuu tunteisiin. oon kyl nähnyt tuttavapariskunnan joka tulee ja menee koko ajan ja tilanne vain pahenee kun kaikki vanha roikkuu mukana pahentamassa tilannetta. kun edes lasten takia ymmärtäisivät pysyä erillään. ei lapsetkaan jaksa vuodesta toiseen sitä soutamista katella.
lasten luota en ole lähtenyt, vaan muutin toiseen asuntoon. lapset on mun ja eksän luona yhtä paljon. eksällä on omia murheitaan. välillä ei jaksa yksin ja välillä kiittelee kun saa olla yksin. en jaksa kuunnella hänen päiväkirjaansa.
eron jälkeen jossain vaiheessa käy läpi monenlaisia harmituksia ja se on ihan normaalia. kannattaa pitää mielessä että aika kultaa muistot.
Ei kaduta, harkinta-aikaa puolet jäljellä enkä koskaan ikinä kadu eroani. Mitään ei jäänyt käsittelemättä, se osa elämääni on ohi. Talo jossa ei ole rakkautta ei ole koti.
Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Talo ilman rakkautta ei ole koti! Toisaalta ihailen ja kunnioitan niitä ihmisiä jotka petetyksi tulemisesta huolimatta jaksavat yrittää ja toivoa ja joiden rakkaus kestää. Itse poden jotenkin huonoa omatuntoa siitä että olenko luovuttamassa liian helposti, jos ero nyt tulee niin olenko tehnyt kaiken joka tehtävissä on? Kun kuitenkin taustalla mielessäni kaikuu:"myötä ja VASTOINkäymisissä...".
Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä,että oikeaan kotiin kuuluu rakkaus ja myös toisen ihmisen kunnioittaminen.Minun tapauksessani ne molemmat puuttuivat,sairastuin henkisesti,mutta onneksi mulla oli niin paljon kuitenkin sisua,että lähdin liitostani.En voisi kuvitellakaan meneväni takaisin.Tunteet miestäni kohtaan täysin kuolleet,mutta hyvissä väleissä onneksi olemme.Kuitenkin lasten takia joutuu paljon olemaan tekemisissä,niin on pystyttävä aikuismaiseen käyttäytymiseen.
Ymmärrän hyvin niitä,jotka ovat tulleet jätetyiksi.Vierestä seurannut mieheni tuskaa ja kyllä välillä tuntuu pahalta ja inhoaa itseään,kun on lähtenyt.Mutta olisin varmasti nyt hoidossa,jos en olisi lähtenyt,niin alhaalla olin henkisesti.Nyt olen paljon iloisempi ja oikein tyytyväinen elämääni,edes taloudelliset asiat ei mieltä paina.Niistä selviää kyllä;)
Erosimme noin vuosi sitten ns. toisen naisen takia.Paljon oli surua ja tuskaa. Mutta näin jälkikäteen tämä muutti suhdettamme ja nyt harkitsemme yhteenmuuttamista. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Joskus nämä jutut herättävät parisuhteen ja muuttaa sitä paremmaksi. Uskon että pettävä ihminen voi katua aivan oikeasti. Yleensä parisuhde kaipaa remonttia jos näin käy. Aina näissä jutuissa on kaksi osapuolta, tavalla tai toisella.