Minua kiinnostaisi tietää, kuinka kauan parisuhteenne on sujunut siinä ruusunpunaisessa kuvitelmassa? Koska parisuhteeseen ilmestyi tummia pilviä ja miksi? Miten selvisitte?
Kertokaa mahdollisesti myös omasta luonteestanne...uskoisin että impulssiivisesti toimivat ihmiset saavat parisuhteensa perustan heilumaan aiemmin kuin rauhalliset.
Kertokaa mahdollisesti myös omasta luonteestanne...uskoisin että impulssiivisesti toimivat ihmiset saavat parisuhteensa perustan heilumaan aiemmin kuin rauhalliset.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Parisuhteen alkaessa oma elämäni oli yhtä kriisiä. Minua yritettiin auttaa , sillä seurauksella että muijalle tuli kriisi ( masennus ) . Sitten olimme yhdessä kriisissä ja tähän päivään asti elämä on ollut yhtä kriisiä... Vastahan tätä on 12 vuotta jatkunut ;-) Missä ne "ruusunnuput" on ?
kuulostaa.Itse olen elänyt nykyisessä parisuhteessa 13 v joka tosiaankin on ollut yhtä kriisiä toisen perään. Olen tässä jo ajatellutkin, että onko siellä tunnelin päässä valoa, mutta ei hyvältä näytä. Kai sitä on jotenkin niin itsepäinen, ettei ole antanut periksi ja luovuttanut, vaan on kaikki nämä vuodet yrittänyt selvitä edellisestä kriisistä ollakseen valmis seuraavaan. Kieltämättä nyt on käynyt mielessä jo sekin, että voisi olla parempi elää välillä yksinkin.
ensimmäinen riita koettiin 1,5 vuoden seurustelun jälkeen ja sekin oli aika typerä juttu.Meidän suhteemme on kyllä aika ainutlaatuinen.Voisin sanoa,että tavattuani tuon tytön olen alkanut uskoa kohtaloon:)Olemme nyt olleet yhdessä kohta 5 vuotta ja elämä hymyilee:)Olen aika huumorintajuinen ,elämään positiivisesti suhtautuva mies.
Niin, kyllä siinä muutama, sanottakoon 3-4 kuukautta meni, että ensimmäistä (eikä kyllä viimeistä) kriisiä pukkas. Itse olen melko äkkipikainen ja tahdonvoimainen luonne, joten minusta se kriisi sitten yleensä alkoi. Mutta siihen, että mies todella suuttui/korotti ääntään, meni lähes vuosi. Nyt on parempi, kun kriisin tullen hänkin osoittaa mieltään äänekkäästi. Ei niitä kriisejä nyt niin usein ole, et ne haittais yhteiseloa, päinvastoin: nytkin on rakkaan kuvat silmissä koko ajan :)!
kun ei koskaan ollut noita ruusunpunaisia kuvitelmia! Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat suhteessamme pelkkää kriisiä. Nyt on rauhallisempaa, vaikka molemmilla on neljän kympin kriisi menossa...
Epäilen, että ihmiset, joilla ei ole ns. keskivertoelämä, ajautuvat kriisiin helpoiten, koska heidän valinnat ovat vaikeampia toteuttaa. Joutuessaan panostamaan esim. ammattiin, jossa työnsaantimahdollisuuksia ei ole joka kaupungissa tai uraan ylipäänsä, seuraa siitä väistämättä se, ettei voi satsata parisuhteeseen, josta seuraa kriisi?!
Mä ihastuin n.4 kuukautta mun ystävään ja se muuttui rakkaudeksi.Hän välittää minusta kuulemma todella paljon.Nyt se kaikki on ohi eikä se koskaan ollut ruusuilla tanssimista.Hän ei koskaan edes halannut mua oma-aloitteisesti paitsi yhden ainoan kerran ja oli silloin kännissä.Se sano et se ei tiiä mikä sillä on mutta ei vaan koskaan näyttäny miten paljon välittää.Itkin monet illat koska olin niin onneton.Se ties tuottavansa mulle pahaa mieltä.Mä annoin sille niin helvetin monta tilaisuutta näyttää miten paljon se välittää.Se ei antanu mulle mitään valinnanvaraa,en päässy eteen enkä taaksepäin.Sanoin sille eilen että hautaan rakkauteni lopullisesti koska en halua tuntea tuskaa mitä tunnen vieläkin vaikka kaikki on ohi...ehkä juuri siksi kun se kaikki on ohi vaikka se niin satuttikin.Se sano että siitä tuntuu kuin joku läheinen ihminen ois kuollu kun lopetin kaiken.Miksei se voinu kertoo että välittää niin paljon,miks se ei kertonu vaikka varmasti ties että se ois tehny mut niin onnelliseks.Mäkin oon nyt niin masentunu ettei mikään enää huvita.Kirjotin tänne koska tuntu että se vois ees vähän helpottaa.En tuu lukemaan kommentteja jälkeenpäin mut jos joku vois kommentoida nii mulle voi lähettää sähköpostia;[email protected]
Koko seurusteluaika ollut yhtä kriisiä. Ja kaikki johtuu toisen osapuolen lapsesta. Toinen ei hyväksy ja sillä selvä. Jos lapsen tapaamiset olisivat säännöllistä, kaikki olisi ok.
usein puhkeavat yhdestä syystä, mutta niiden syntyyn vaikuttaa moni asia.
Lapsi ei ole kuitenkaan kriisin syy vaan se, ettei toinen häntä/hänen epäsäännöllisiä tapaamisia hyväksy.
Luokittelisin tämänkin ainoastaan ongelmaksi, en kriisiksi.