mikä neuvoksi?

stressi voi hänellä olla, mutta ei työpaineita. Kotona minä teen lähes kaikki normaalit kotiaskareet. Hän tykkää kokata ja vähän liikaakin, tunneasiat ovat siirtyneet suun kautta hoidetuksi, hyvänolontunne, ei muuta läheisyyttä, kaikki kuollutta, arkea. Olen kyllä ajatellut, olisko dementia kehittymässä ja sitä masennustakin olen miettinyt. Ei hänen kanssaan pysty keskustelemaan, ottaa kaiken itseensä ja vastaus on: minun kanssani on vaikea elää, mene itse tutkittamaan pääsi ja anna hänen olla rauhassa ja elää kuten hän haluaa. Hän on aina kotona, koko ajan pyörimässä, ei lähde kavereiden kanssa kalalle tms.haluaa vain olla japyöriä tässä, sekaantuu joka asiaan. Syy on aina minussa jos jotain tulee esille. Taloudellinen asema hyvä. Tulen hulluksi!

ritul kirjoitti:

stressi voi hänellä olla, mutta ei työpaineita. Kotona minä teen lähes kaikki normaalit kotiaskareet. Hän tykkää kokata ja vähän liikaakin, tunneasiat ovat siirtyneet suun kautta hoidetuksi, hyvänolontunne, ei muuta läheisyyttä, kaikki kuollutta, arkea. Olen kyllä ajatellut, olisko dementia kehittymässä ja sitä masennustakin olen miettinyt. Ei hänen kanssaan pysty keskustelemaan, ottaa kaiken itseensä ja vastaus on: minun kanssani on vaikea elää, mene itse tutkittamaan pääsi ja anna hänen olla rauhassa ja elää kuten hän haluaa. Hän on aina kotona, koko ajan pyörimässä, ei lähde kavereiden kanssa kalalle tms.haluaa vain olla japyöriä tässä, sekaantuu joka asiaan. Syy on aina minussa jos jotain tulee esille. Taloudellinen asema hyvä. Tulen hulluksi!

...ihan mun mieheltäni. Syykin käytökseen selvisi: mieletön rakastuminen toiseen naiseen. Ero on meneillään tällä hetkellä ja hyvä niin, loppui se syyn etsiminen pelkästään minusta ja löysin omanarvontuntoni uudelleen.

kohta ex kirjoitti:

...ihan mun mieheltäni. Syykin käytökseen selvisi: mieletön rakastuminen toiseen naiseen. Ero on meneillään tällä hetkellä ja hyvä niin, loppui se syyn etsiminen pelkästään minusta ja löysin omanarvontuntoni uudelleen.

ei pidä paikkaansa, ei käy missään, kumpa kävisikin. Aina kotona, kaukorakkaudesta en tiedä. Olisin hänen puolesta onnellinen jos olisi joku toinen, ei tämä mitään mukavaa ole, aika viileetä on. Olen vahvasti sitämieltä, että
syy on korvien välissä. Lisäksi henkistä väkivaltaa. Veisin lääkäriin jos olisi lapsi, ei auta kun odottaa, että itse huomaa missä mennän, raskasta on.

ritul kirjoitti:

ei pidä paikkaansa, ei käy missään, kumpa kävisikin. Aina kotona, kaukorakkaudesta en tiedä. Olisin hänen puolesta onnellinen jos olisi joku toinen, ei tämä mitään mukavaa ole, aika viileetä on. Olen vahvasti sitämieltä, että
syy on korvien välissä. Lisäksi henkistä väkivaltaa. Veisin lääkäriin jos olisi lapsi, ei auta kun odottaa, että itse huomaa missä mennän, raskasta on.

Olisiko teillä sitten kommunikaatio ongelmia, eli kumpikaan ei ymmärrä oikein toista? Sekin kannattaa ottaa yhtenä vaihtoehtona huomioon.

Henkistä väkivaltaa?? Kenenkään ei kannata kestää sitä, silloin pitäisi ottaa välimatkaa?

Mutta jos on kyse sairaudesta, niin neurologi voisi auttaa?

------ kirjoitti:

Olisiko teillä sitten kommunikaatio ongelmia, eli kumpikaan ei ymmärrä oikein toista? Sekin kannattaa ottaa yhtenä vaihtoehtona huomioon.

Henkistä väkivaltaa?? Kenenkään ei kannata kestää sitä, silloin pitäisi ottaa välimatkaa?

Mutta jos on kyse sairaudesta, niin neurologi voisi auttaa?

Välimatkalla tarkoitan siis eri osoitetta. Siinä voi punnita mies mitä haluaa -haluaako rakentaa. Mutta mies voi suuttua ja ei välttämättä jatka jos lähdet. -Mutta- jos on joku sairaus niin ei viitsisi toista jättää. Sinun olosi on tärkeä kanssa, älä murehdi.

ritul kirjoitti:

stressi voi hänellä olla, mutta ei työpaineita. Kotona minä teen lähes kaikki normaalit kotiaskareet. Hän tykkää kokata ja vähän liikaakin, tunneasiat ovat siirtyneet suun kautta hoidetuksi, hyvänolontunne, ei muuta läheisyyttä, kaikki kuollutta, arkea. Olen kyllä ajatellut, olisko dementia kehittymässä ja sitä masennustakin olen miettinyt. Ei hänen kanssaan pysty keskustelemaan, ottaa kaiken itseensä ja vastaus on: minun kanssani on vaikea elää, mene itse tutkittamaan pääsi ja anna hänen olla rauhassa ja elää kuten hän haluaa. Hän on aina kotona, koko ajan pyörimässä, ei lähde kavereiden kanssa kalalle tms.haluaa vain olla japyöriä tässä, sekaantuu joka asiaan. Syy on aina minussa jos jotain tulee esille. Taloudellinen asema hyvä. Tulen hulluksi!

Käypä netissä ja kirjoita hakusana testosteroni.Voi olla että että löydät apua sieltä,Miehillä vanhetessä laskee testosteronin taso ja oireet on saman kaltaiset ku kirjoitit,Sain itse apua sitä kautta

olet aivan oikeassa, puhuminen ei van auta, löytää aina kommentin ja kääntää asian omaksi edukseen. Ainoa lapsi ja jousimiws, ammatti ollut yrityksen johtaja. Olen aika tomera, en hevin anna periksi, pidän oman pääni niin omissa asioissani kuin myös omaisuuden suhteen, mutta jotain on vialla. Kiitos kommenteistanne, kun yritän eteenpäin on seinä vastassa, ei syliä. Tulisi jokin ratkaisu ettei tarvitsisi alkaa erohommiin se tuntuu niin vaikealta.

ritul kirjoitti:

olet aivan oikeassa, puhuminen ei van auta, löytää aina kommentin ja kääntää asian omaksi edukseen. Ainoa lapsi ja jousimiws, ammatti ollut yrityksen johtaja. Olen aika tomera, en hevin anna periksi, pidän oman pääni niin omissa asioissani kuin myös omaisuuden suhteen, mutta jotain on vialla. Kiitos kommenteistanne, kun yritän eteenpäin on seinä vastassa, ei syliä. Tulisi jokin ratkaisu ettei tarvitsisi alkaa erohommiin se tuntuu niin vaikealta.

Auttaisikohan teitä keskustelu yhdessä ammatti-ihmisen kanssa näistä parisuhdeasioista. Todennäköisesti miehesi ei ehkä ole halukas lähtemään tälläiseen keskusteluun. Mutta jos hän lähtee, niin hyvä juttu. Sillä voisitte päästä eteenpäin. Ja muutenkin voisit yrittää puhua miehellesi siitä, miltä sinusta tuntuu. Ja totta on, että hyvän suhteen eteen on tehtävä töitä. Puhuttava siitä, miltä tuntuntuu ja viesti toiselle aina siinä muodossa, että minusta tuntuu jne.

ammatti-ihmisen kirjoitti:

Auttaisikohan teitä keskustelu yhdessä ammatti-ihmisen kanssa näistä parisuhdeasioista. Todennäköisesti miehesi ei ehkä ole halukas lähtemään tälläiseen keskusteluun. Mutta jos hän lähtee, niin hyvä juttu. Sillä voisitte päästä eteenpäin. Ja muutenkin voisit yrittää puhua miehellesi siitä, miltä sinusta tuntuu. Ja totta on, että hyvän suhteen eteen on tehtävä töitä. Puhuttava siitä, miltä tuntuntuu ja viesti toiselle aina siinä muodossa, että minusta tuntuu jne.

Miten puhut kun toisella on jo käsitys asiasta ennenkun saan asiani sanottua loppuun. Tiedän jos esittäisin ammattiauttajaa, vastauksenkin tiedän: hän ei lähde niiden kallonkuristajien juttusille, mistä ne tietävät. Minä sanoisin, jos me sinne päätyisimme kohta hän olisi puhunut auttajan ympäri ja minähän en osaa sinä tilanteessa tarpeeksi avautua, jäisin varmaan sanattomaksi ja silmät pyöreänä. Voimakkaan persoonan kanssa ei pärjää, käsittää heti asian väärin kun suuni aukaisen ja puhun jostakin asiasta, ennenkun pääsen loppuun on jo juttu selvä. Minut kyllä lähettäisi jonnekin puhumaan ja tunnustan, että olen yksikseni käynytkin terapeutilla pari kertaa. Hän ymmärsi minua ihan hyvin, en ole kertonut käynistäni, halusin vain itselleni varmistaa, että korvien väli on kunnossa.

ritul kirjoitti:

Miten puhut kun toisella on jo käsitys asiasta ennenkun saan asiani sanottua loppuun. Tiedän jos esittäisin ammattiauttajaa, vastauksenkin tiedän: hän ei lähde niiden kallonkuristajien juttusille, mistä ne tietävät. Minä sanoisin, jos me sinne päätyisimme kohta hän olisi puhunut auttajan ympäri ja minähän en osaa sinä tilanteessa tarpeeksi avautua, jäisin varmaan sanattomaksi ja silmät pyöreänä. Voimakkaan persoonan kanssa ei pärjää, käsittää heti asian väärin kun suuni aukaisen ja puhun jostakin asiasta, ennenkun pääsen loppuun on jo juttu selvä. Minut kyllä lähettäisi jonnekin puhumaan ja tunnustan, että olen yksikseni käynytkin terapeutilla pari kertaa. Hän ymmärsi minua ihan hyvin, en ole kertonut käynistäni, halusin vain itselleni varmistaa, että korvien väli on kunnossa.

Jospa tulostaisit miehellesi tämän viestiketjun, hän ainakin lukisi tuntojasi. Huomaisi vihdoinkin, kuinka tosissasi olet.
Eikä tämä voi häntä loukata, koska olet kirjoitellut anonyyminä.

Ei tässä ole panttaamisesta kyse vaan minulla seksin puutteesta. Aviomies ei vain kykene, impotentti jo 7 v., ei oe vierasta suhdetta, pyörii päivän tässäkuin puolukka pyllyssä.