Kun mies tavalla tai toisella hyvin kevyesti lähtee pitkästä(kin) avioliitosta, niin siitä jää sitten itselle sellainen olo, että ei ollutkaan minkään arvoinen. Että kaikki yhteiset vuodet olivatkin tyhjää...
Mies (ja kaipa nainenkin) kyllä osaa mitätöidä toisen ihmisen vain lähtemällä avioliitosta ilman keskustelua, ilman selityksiä...
Mies (ja kaipa nainenkin) kyllä osaa mitätöidä toisen ihmisen vain lähtemällä avioliitosta ilman keskustelua, ilman selityksiä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juuri näin on tapahtumassa. Vuoden olen itkenyt avioliiton ja perheen puolesta, kantanut liittoa yksin, sietänyt miehen henkisen romahduksen ajan toista suhdetta rinnalla. Mikään ei ole auttanut. 22 vuotta elämästäni on mitätöity, ihmisarvoni ja omanarvontunteeni pois tapettuja. Olen robotti, joka toimii lasten vuoksi. Minua, omana persoonana ei enää ole. Ja kaikki raadollinen erotyö on vielä edessä. Kunka estän itseäni joutumasta imuun, jossa vain haluaa pois, lopettaa kaikki?
Sehän on hyvä, että sulla on erotyö vielä edessä. Saat siis kenties puhuttua avioliiton ja -eron lävitse miehesi kanssa? Se on niin kovin tärkeää elämän jatkon kannalta.
Enpä usko että erosta enää puhutaan. Mies ei ole saanut ahdistukseltaan suustaan sanaakaan (toki s*t*n ämmä ja v**n akka). Eroa ei siis prosessoida vähimmässäkään määrin. En vaan enää jaksa kantaa meitä eteenpäin kun tunnelissa ei ole valoa. Jos jatkan, sairastun eikä lapsilla ole silloin ketään selväjärkistä aikuista jäljellä. Nyt on vaan turtumus ja kauhu tulevaisuudesta päällä ja todellakin - unelma siitä, että kauhu loppuisi, vaikka millä tavalla.
itsekin juuri prosessoin.16 vuotta ja se oli sitten siinä.Käteen jäi kysymys miksi?Ei ollu riitoja mitä sovitella,ei kriisejä.Aina rakastettu rajusti ja vastoinkäymiset yhdessä läpi puskettu.Yhdessä touhuttu,mutta myös omaa tilaa annettu.Tuli joku,joka on vielä enemmän.
Muistoihin jää kaikumaan jouluaaton lause:"rakastan sinua ikuisesti,mutta niiden tunteiden rinnalla on nyt toiset tunteet."
just niin. pahinta ei välttämättä ole ero sinänsä vaan se, että sitä ei saa selvitettyä ja puhuttua, kun toinen osapuoli vaan lähtee!!!
Niin ja sitten sen mukanaan tuoma itsetunnon lasku arottomuuden tunteen kanssa aiheuttivat minulle sen, että ajauduin vallan vääränlaisiin suhteisiin eron jälkeen.
Rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen tarpeessani en sitten kyennyt pitämään "omaa akateemista tasoani" vaan pyörin epämääräisten luusereiden, alkoholistien, mielisairaiden yms. kanssa... Ja siinähän sitten menivät ne viimeisetkin itsearvostuksen rippeet... Pidin itseäni entistä epäonnistuneempana ja huonona!
Juu, ihan on oma vika - sitä en väitä. Olenkin varoittava esimerkki.
Onneksi vuosien "pimeän yön" jälkeen tajusin hertätä ja pääsinpä vielä jaloillenikin "omaan maailmaani" :)
Eli koettakaa pitää itsetuntonne kasassa siitäkin huolimatta, että vastapuoli ei suostuisi erosta puhumaan... ja tuntisitte itsenne arvottomiksi. Kukaan ei sittenkään ole arvoton!
Olen tässä juuri läpikäynyt yli 20 v kestäneen avioliiton loppua. Olen ollut ruma, lihava, pilannut mieheni ja lasten elämän, tuhlannut miehen rahat, pakottanut seksiin ilman siihen kuuluvaa ääntelyä jne. Kauniita sanoja kaiken jälkeen. Miten tuo oli minun kanssani oikein noin kauan kestänytkin.
Lähdin yhteisestä kodista pojan kanssa ja opiskelen tällä hetkellä korkeakoulussa ja nään tulevaisuuteni uudessa valossa. Avioerossa sinällään ei ole mitään pahaa, jos sen pystyy hoitamaan inhimillisesti. Mutta miksi pitää viedä itsetunto?
Kukaan ei "vie toisen itsetuntoa"!! Heikon ihmisen rinnalla on rasittava elää. Jatkuvasti saa olla todistelemassa rakkauttaan eri tavoin. Pitää tuoda kukkasia, viedä teatteriin, matkoille, ulos syömään. Nimeomaan hän pyytää sitä, tunteakseen itsensä jonkin arvoiseksi! Ainakin niin sanoo. Minä kun en jaksa päivät pitkät lääppiä ja lässytellä, vaan myös elää normaalia elämää. EN ole vienyt kenenkään itsetuntoa. Hän on ihan itse sen jonnekin hukannut. Lääkärit voisi auttaa löytämään, kun ei minun lepertelyt ja passaamiset ole kahdessa vuodessa tuottanut tulosta.
Jos on noin heikko itsetunto, moni pienempikin asia saa tuntemaan arvottomaksi. Saat itsetuntosi takaisin jos alat miettiä asiaa miehen näkökulmasta. Hänellä oli paha olo. Hän olisi voinut tehdä pahempaakin kuin lähteä: pettää, pahoinpidellä, käyttää päihteitä jne. Mutta jos et ymmärrä tuota, et varmasti koskaan miestäsi rakastanutkaan, eikä siis ihme että lähti.