Mitä tekisitte, jos kesälomaksi kutsutaan/pyydetään viettämään aikaa miehen vanhempien kesämökeille ja kommentoitaisiin sitä, että olemme aiemmin vuokranneet mökin aivan turhaan ja vielä maksaneet siitä, kun saisimme viettää aivan ilmaiseksi lomia heidän mökeillä. (heillä useita) Toki tarjouduin myös maksamaan mökistä, mutta se ei tullut kuulonkaan.
Nooh, sitten otimme tarjouksen vastaan ja ensimmäinen kesäloma (olimme viikon) sujui hyvin, mutta toinen (kaksiviikkoa) sain kuulla, kuinka mieheni pitäisi osallistua puidentekoon ja töihin vielä enempi jne...
Olemme molemmilla lomilla tehneet puita ja siivonneet mökit, sekä mieheni käynyt tekemässä metsätöitä. Työhon osallistuminen on hankalaa, kun koskaan ei sanota (edes kysyttäessä) mitä ja kuinka paljon voi/saa/pitää tehdä. Aina on valvoja vieressä ja seuranta päällä, onko puupino suora ja halot oikean kokoiset ja mihin aikaan päivästä ne pitää tehdä jne... Samoin koen ruokailun vaikeaksi, kun ilmoitetaan, milloin ja missä meidän pitäisi syödä. En odota täysihoitoa ja osaan itse valmistaa ruokamme.
Sain kuulla myös useita kertoja, kuinka saunanlämmityksemme vie puita enempi kuin teemme ja ei ne mökit ilman työtä kunnossa pysy jne.. lisäksi en halua kuulla, kuinka mieheni ei osallistu tarpeeksi mökkien huoltoon ja kuinka toinen poika tekee, sitä tätä ja tuota (kunnostanut oman perheensä käyttöön yhden talon appiukon kustannuksella)
Nyt asia nousi ajankohtaiseksi, koska suunnittelimme seuraavaa lomaa. Mieheni mielestä minun ei kannata välittää isänsä sanomisista ja kun olin sitä mieltä, etten mene lomaani sinne viettämään niin mieheni piti sitä liian kovana sanktiona vanhempiaan kohtaan. Lieventävänä seikkana piti myös isänsä huppelissa puhumisia.
Olen kuitenkin päättänyt pitää välivuoden ja käydä vain viikonloppu visiitillä. Minusta on reilumpaa sanoa suoraan mitä ja mihin halutaan osallistua tai sopia maksusta, samoin ihminen vastatkoon myös humalatilan puheistaan!
Toivon oikeita mielipiteitä, ehdotuksia jne..?
Nooh, sitten otimme tarjouksen vastaan ja ensimmäinen kesäloma (olimme viikon) sujui hyvin, mutta toinen (kaksiviikkoa) sain kuulla, kuinka mieheni pitäisi osallistua puidentekoon ja töihin vielä enempi jne...
Olemme molemmilla lomilla tehneet puita ja siivonneet mökit, sekä mieheni käynyt tekemässä metsätöitä. Työhon osallistuminen on hankalaa, kun koskaan ei sanota (edes kysyttäessä) mitä ja kuinka paljon voi/saa/pitää tehdä. Aina on valvoja vieressä ja seuranta päällä, onko puupino suora ja halot oikean kokoiset ja mihin aikaan päivästä ne pitää tehdä jne... Samoin koen ruokailun vaikeaksi, kun ilmoitetaan, milloin ja missä meidän pitäisi syödä. En odota täysihoitoa ja osaan itse valmistaa ruokamme.
Sain kuulla myös useita kertoja, kuinka saunanlämmityksemme vie puita enempi kuin teemme ja ei ne mökit ilman työtä kunnossa pysy jne.. lisäksi en halua kuulla, kuinka mieheni ei osallistu tarpeeksi mökkien huoltoon ja kuinka toinen poika tekee, sitä tätä ja tuota (kunnostanut oman perheensä käyttöön yhden talon appiukon kustannuksella)
Nyt asia nousi ajankohtaiseksi, koska suunnittelimme seuraavaa lomaa. Mieheni mielestä minun ei kannata välittää isänsä sanomisista ja kun olin sitä mieltä, etten mene lomaani sinne viettämään niin mieheni piti sitä liian kovana sanktiona vanhempiaan kohtaan. Lieventävänä seikkana piti myös isänsä huppelissa puhumisia.
Olen kuitenkin päättänyt pitää välivuoden ja käydä vain viikonloppu visiitillä. Minusta on reilumpaa sanoa suoraan mitä ja mihin halutaan osallistua tai sopia maksusta, samoin ihminen vastatkoon myös humalatilan puheistaan!
Toivon oikeita mielipiteitä, ehdotuksia jne..?
Vastaukset 14
Vanhimmat
En minäkään tuollaiselle mökille menisi kallisarvoista kesälomaani viettämään. Totta on, että jotain pitää kyllä "sietää", mutta rajansa kaikella: ei aikuisten ihmisten elämää pidä noin tarkkaan säädellä.
Mitä mieltä miehesi on työnteosta? Onko se hänestä oikein? Tekeekö mielestään liian vähän/paljon?
Vielä ymmärtäisin appivanhempiesi kommentit, jos sinne väkisin tunkisitte, mutta kun olisitte itse valmiita vuokraamaan mökin lomailuun. Loma on lomaa, ei työsiirtola!
tekee mielestään aivan tarpeeksi. Miksi hänen pitäisi käydä siellä töissä? Asumme 500km päässä ja olemme vietäneet vain mainitsemani kolmeviikkoa, jaettuna kahdelle eri vuodelle.
Mitä taas hänen veljeensä tulee niin itselleen hän mökin laittoi ja on siellä kaikki lomansa ja viikonloput.
Ihmetyttää nämä ns. työvelvollisuudet, mistä ihmeestä ne tulee?
kesähuvilaa ja kaksi niistä perittyä ja monta rakennusta ja suurta molemmissa.
Arvaa vaan, paljonko niissä tulee loikoiltua?
Ikä alkaa painaa ja työtä on vaikka kuinka, mutta on niissä, kun ne on omia sitten tosi ihanaakin. Osa päivästä otetaan ihan rennosti.
Siivotaan kun siivotuttaa ja puut saa pilkottuna ostettua.
Ruohonleikkuun tekee nuoret ja minä vähän siivoilen, ei tartte hammasharjalla kuitenkaan
hommia tehdä.
On kiva siivoilla saunaa ja haravoida etustaa ja sitten puoli tuntia uimassa.
Kyllä se menee, kun osaa myös rentoutumisen taidon.
Ei se kesäloma ole mistään kotoisin, jos vain makoillaan, kyllä sitä vähemmälläkin lihoo....
Tietysti toisen komennon alaisena on tosi kurjaa, mutta kun itse määrää niin on se ihan toita.
...tosi pahalta. Ootkos yhtään selvillä siitä, mitä ne, joita komentelet, olostaan tykkäävät?
Ns. yhteiset mökit ovat viheliäisiä! Kaava on juuri tuo: ensin toiveikkaina ja yhteisöllisyyttä ja sovinnonhalua hehkuen lähdetään jakamaan, mutta hetken päästä sukset ovatkin ristissä pahan kerran, ja juuri mainitsemistasi syistä. Kuka sijoittaa hankkeeseen enemmän kuin toinen, rahana tai työnä? Kuka tekee vääränlaista ruokaa tai halkoja? Kuka kehtaa levätä? Kuka on omituinen ja haluaa olla joskus ihan rauhassa? Itselle on lähitulevaisuudessa lankeamassa perintönä tällainen yhteismökki, jonka ylläpitoon en aio suostua, koska tahdon säilyttää välit lähisukulaisiin. Myyntiin vaan, mutta ei rahanahneudesta vaan mukavuudenhalusta.
Minä en viettäisi kesälomaani anopin kanssa,
varsinkaan silloin jos siinä on ristiriitoja.
Olkaa oma perhe ja tehkää mitä haluatte ja antaa anopin olla ihan, et ole velvollinen, eikä sinun tarvitse viettää lomaasi hänen kanssa.
Justiin tuota oli ennen minulla. Yritettiin olla ja sopeutua. Minä en koskaan sanonut mitään, otin vain vstaan, kun kerrottiin, mitä minä TAAS olin tehnyt väärin, ja että nuo ja nuo pitää tehdä tällä tavalla. Koskaan ei noin, ei näin.
Pidettiin silmällä ja irvailtiin sitten humalan kanssa kaikkea mahdollista.
Sitten meni välit poikki.
Ja ovat vieläkin.
Enää en kaipaa yhtäkään mieheni sukulaista lähelleni. Olen hyvin onnellinen nyt.
L-aiskana
O-lemista
M-atkanpäässä
A-nopista/apesta
Meillä menee näin, että ukon kanssa ylläpidämme kolmea eri lomamökkiä. Kaksi niistä ei oikeastaan edes ole mökkiä, vaan talviasuttavia kaikin mukavuuksin varustettuja sadan neliön hirsitaloja.
Ollaan testamentattu nämä "mökit" kolmelle lapsenlapselle. Muutenkin olemme huolehtineet testamentilla niin, että lapsenlapset saavat meidän jälkeen kaiken, myös kaksi kaupunkiosaketta. On muuten viisasta myös verotuksellisesti.
Hyvä kun otatte verotuksen huomioon! Niin mekin - ollaan siis siirretty suoraan muualta saamaamme omaisuuttamme lapsillemme ja omaammekin. Kas meillä on 4 asuntoa ja kaksi lomamökkiä ja venekin.... ja onkin tilanne toisinpäin :)) Me olemme sanoneet omille vanhemmilleni ja appivanhemmille että kun maksavat 60% käyvästä vuokrasta niin saavat käyttää eikä tarvitse tehdä mitään siis ilman työvelvoitetta. Polttopuut saadaan paikalliselta maajussilta, yksi emäntä käy jokatapauksessa siivoamassa riippumatta kuka aikaansa mökeillämme viettää - me tai vieraat tai appivanhemmat. Itse yrittäjinä kun lähdemme lomalle emme todellakaan tee mitään mitä ei 'huvita' ja ei tulisi kuunaan mieleeni lähteä jonkun tutun mökille talkoisiin koko lomakseni.
Emme ole kellekään ilmaista työvoimaa emmekä oleta kenenkään muunkaan olevan. Raha on vaihdon väline ja jos vaihdetaan mökkeilyä työhön niin siinäkin sitä kannattaa käyttää. Ei jää epäselväksi kuka on kelle mitään velkaa.
Kaikenlisäksi perheen kesken oleilu on t-o-d-e-l-l-a hienoa! Sitä aikaa kun ei arkeen tahdo juurikaan mahtua. Se aika ei ole myytävänä.
Arvostakaa lomianne! Aikaa ei saa rahalla. vastaisuudessa rikkaus mitataankin - ei lomamökkien tai kaupunkiasuntojen määrällä - vaan vapaa-ajalla!
Siis puolet saa testamentattua!
Minä tein heti alkuun selväksi miehelleni ja appivanhemmilleni että toki autetaan asioissa toisiamme mutta yhtään en ala kuuntelemaan keneltäkään sellaista virttä että pitäisi olla kiitollisuuden velassa. asiat sovitaan ja jos se ei käy niin antaa olla. Perunoista tuli nitinää kun otettiin kaksi kertaa anoppilasta noin 2 kg perunoita per kerta että sitten pitäisi olla niitä istuttamassa kun on se aika ja sitten kuokkimassa ja nostamassa ja mitä vielä. sanoin ihan suoraan seuraavalla kerralla että ei kiitos ostamme perunat naapurista perunanviljelijältä josta selviämme muutamalla kympillä vuotuisan perunamäärämme kun emme paljoa edes käytä.
Ei ole asiasta enempää ollut puhetta ja muiden asioiden kanssa sama peli. Omat vanhempani ovat toista maata kun tietävät luonteeni. Asiat pitää sanoa edessä eikä jurnutella niitä sitten. Jos minä jotain jollekin annan en odota mitään vastalahjaksi kiitollisuudesta vaan antamisen ilosta.
No kuinka on: annatko sinä jotakin sukulaisillesi ja mitä?
todella ikävää, että tällaisia asioista käyt läpi.
jos nyt haluat siis kuulla muiden mielipiteitä, tässä jotain:
olette aikuisia ihmisiä, eikö asioista pitäisi pystyä puhumaan yhdessä, järkevästi, niin, ettei tarvitse alkaa piikittelemään ketään?
niinkuin itsekin tiedät varmasti, anoppisi ja appesi tekee väärin. jos asia ei selviä keskutellen,kuka tekee mitäkin, minä sinuna alkaisin etsiä jo lomamökkiä. tuohan on jo aivan selvää piilovi**uilua.