Eron harkinta-aikaa on nyt kulunut viitisen kuukautta ja välillä oli jo ihan hyvä olo. Ajattelin, että kyllä minä tästä selviän ja pitää vaan hyväksyä asia. Ollaan kuitenkin oltu yhteydessä lähes päivittäin, molemmilla on paha olla ja halutaan pysyä ystävinä. Se vaan on ollut lähinnä sitä, että minä lohdutan eroavaa osapuolta hänen ongelmissaan ja ahdistuksissaan. Yritän olla vahva ja hiljaa omasta ahdistuksestani. Kyllä se onnistuukin ja olen onnellinen jos voin olla hänelle jotenkin avuksi. Haluaisin silti itsekin jotain vaikka kyllä sekin riittää että hän on olemassa ja läsnä. Ystävyys on tärkeämpää kuin rakkaus.
Ajattelen niin, että en ole oikeutettu vihaan enkä katkeruuteen, koska se osoittaisi rakkauteni valheellisuuden. Välillä tuntuu siltä etten olisi olemassakaan.
Kyllä se siitä... Tiedän, että aikaa se vaatii. Pitää nyt vain olla vahva.
Kiitos, helpotti jo tämän kirjoittaminen.
Ajattelen niin, että en ole oikeutettu vihaan enkä katkeruuteen, koska se osoittaisi rakkauteni valheellisuuden. Välillä tuntuu siltä etten olisi olemassakaan.
Kyllä se siitä... Tiedän, että aikaa se vaatii. Pitää nyt vain olla vahva.
Kiitos, helpotti jo tämän kirjoittaminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Ajattelen niin, että en ole oikeutettu vihaan enkä katkeruuteen, koska se osoittaisi rakkauteni valheellisuuden. Välillä tuntuu siltä etten olisi olemassakaan."
Olipa eron syy mikä tahansa, niin tunteita on kaikilla lupa tuntea. Muuten ei millään pääse toipumisen alkuun.
Tunteiden työstäminen on kovaa puuhaa, mutta sitä ei voi jättää väliin. Jos lykkäät surua tulevaisuuteen, niin joskus toisen kriisin yhteydessä saat purkaa kerän kuitenkin auki.
Tunteita ei voi lakaista maton alle.
Kirjoittaminen helpottaa oloa. Jos sinulla ei ole muuta purkautumistietä kiukulle, niin lyö nyrkkiä tyynyyn ja irvistä peilikuvallesi.
TAHDON kirjoitit,ystävyydestä. Rakkaus menee kaiken yli ali.rakkaus on tärkein. sanoitko olevasi ystävä...myotä...papille