Mies ja nainen seurustelevat, mutta asuvat erillään.
Kumpikin viettää yön kotonaan, tai siis näin ainakin mies uskoo. Nimittäin nainen lähtee sen kummemmin ilmoittelematta omin toimin ravintolaan.
Mies käy nukkumaan ja laittaa puhelimen äänettömälle, että saa ainakin sen puolesta nukkua rauhassa.
Aamulla mies herää ja katsoo puhelintaan: 1 puhelu tullut. -Kuka ihme on soittanut, ajattelee mies.
Viestikin on saapunut. Sekä puhelu että viesti on tullut naiselta, hän on joutunut liian innokkaan puolipuolitutun ahdistelun kohteeksi ravintolassa ja on ainakin hieman peloissaan. Siksi hän on yrittänyt tavoitella miestään.
Mies soittaa naiselle varmistaakseen, onhan hän varmasti kunnossa. On kyllä kunnossa, mutta nainen alkaakin ensin rivien väleistä vihjailla koskien sitä, että kun miehen puhelin olikin äänettömällä eikä hän saanut miestä kiinni. Sitten vihjailu muuttuu hieman suoremmaksi ja varsinkin syyttelevämmäksi liittyen edelleen samaan aiheeseen eli siihen, ettei nainen ole saanut miestä kiinni.
----------
Aika erikoista minun mielestäni että aletaan syyllistämään miestä vaikka mistä mies olisi voinut aavistaa naisen olevan ravintolassa kun tällaisesta ei kerran ollut mitään puhetta.
Tarinalla on muuten vankka totuuspohja.
Kumpikin viettää yön kotonaan, tai siis näin ainakin mies uskoo. Nimittäin nainen lähtee sen kummemmin ilmoittelematta omin toimin ravintolaan.
Mies käy nukkumaan ja laittaa puhelimen äänettömälle, että saa ainakin sen puolesta nukkua rauhassa.
Aamulla mies herää ja katsoo puhelintaan: 1 puhelu tullut. -Kuka ihme on soittanut, ajattelee mies.
Viestikin on saapunut. Sekä puhelu että viesti on tullut naiselta, hän on joutunut liian innokkaan puolipuolitutun ahdistelun kohteeksi ravintolassa ja on ainakin hieman peloissaan. Siksi hän on yrittänyt tavoitella miestään.
Mies soittaa naiselle varmistaakseen, onhan hän varmasti kunnossa. On kyllä kunnossa, mutta nainen alkaakin ensin rivien väleistä vihjailla koskien sitä, että kun miehen puhelin olikin äänettömällä eikä hän saanut miestä kiinni. Sitten vihjailu muuttuu hieman suoremmaksi ja varsinkin syyttelevämmäksi liittyen edelleen samaan aiheeseen eli siihen, ettei nainen ole saanut miestä kiinni.
----------
Aika erikoista minun mielestäni että aletaan syyllistämään miestä vaikka mistä mies olisi voinut aavistaa naisen olevan ravintolassa kun tällaisesta ei kerran ollut mitään puhetta.
Tarinalla on muuten vankka totuuspohja.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mustasukkaisemmasta naisesta?
niiin perusjuttuja mitä mimmit tekee...niin peruskama
että nainen kokee syyllisyyttä tuosta baariin lähdöstään ja ehkä on tullut sitten hieman 'hulluteltua' tuon puolitutun kanssa, ei tarvitse olla mitään samaan osoitteeseen päätymistä vaan voi olla jotain hyvin viatonta kanssakäymistä, ehkä vain juttelua tuon innokkaan miehen kanssa, - keskustelua, jossa nainen tuntee pettäneensä jollain tapaa tuon 'oman' kultansa.
Silloin tuo seuraavan aamun itseinho ja morkkis - varsinkin kun tietää toisen nukkuneen viatonta karhunpojan unta :)- purkautuu syytöksinä sitä miestä kohtaan, joka ei vastannut puhelimeen..asetetaan hänet epäilyn alaiseksi kun omassa takaraivossa jyskyttää syyllisyyden tunne. Tämä on niitä naisen pimeitä puolia, hyvin mutkikkaita mielenkoukeroita. :)
yöllä miehelle, jos jotain pientä säpinää menossa toisen miehen kanssa? Se morkkishan tulee vasta jälkeenpäin aamulla?
oleva nainen ajattelee sitä omaa miestään, vaikka baarissa oliskin? Miksei vois haluta soittaa? Ehkä suhde tuon puhelimen päässä olevan miehen kanssa on esim suht nuori suhde (nyt täytys lukee uudestaan ja tarkemmin! tuo Dayumin aloitus!!:) )jolloin voi olla vielä epävarmuutta omista ja toisen tunteista ja haluaa ns varmistuksen tai muistutuksen missä mennään, ts vain kuulla miehen äänen todetakseen ettei halua eksyä 'harhapoluille', tiedä sitten mitä kenenkin piässä liikkuu...
Kaikki 'tamppaa' eri tyylillä :)joten eihän tässä voi kun arvuutella ja heitellä ilmaan erilaisia hypoteettisia tilanteita.
Tällaista minäkin veikkaisin. Naisen logiikkana siis, että miehen pitää osoittaa olevansa niin kiinnostunut, että lähtee tarvittaessa kukkotappeluun naisestaan. Vaikka sitten vaan mentaalitasolla eli ottamalla naisen kainaloon puhelimen välityksellä...
Nälkänen kissa on kiukkunen,
se rentoutuu vasta kun ruokit sen.
Sama on laita myös ihmisen
jos mull on nälkä mä näytän sen.
Joo me tehään tää, mutta syyään eka.
Ollaan kavereita, mutta syyään eka.
Tehään vaikka mitä, mutta syyään eka, syyään eka...
eiku luetaan huolella eka ;)
Näin alkuvuodatusta seuranneen ruudinkatkuisen ammuskelun laannuttua, kavioiden kopseen kauettua ja pölyn laskeuduttua voinen tarkentaa, että nainen lienee ollut hieman peloissaan / vähän säikähdyksissään tämän puolipuolitutun ahdistelun takia ja ehkä tästä syystä (ja ehkä siitäkin että havaitsi voimattomuutensa miehen edessä) yritti soittaa laittoi viestiä. Siis ilmeisesti tässä tapauksessa "syy" oli tämä.
Yksiselitteinen totuushan ei välttämättä käy koskaa ilmi, kyseiset osapuolet tietänevät sen ja mahdollisen väärinkäsityksen ja humalatilan osuuden / vaikutuksen asiaan. Mielenkiintoista spekulointia tuossa ensimmäisessä viestissäsi. Kiva että olet vielä lähes samaa mieltä kanssani :)
Kunhan testaa onko mies valmis zingahtamaan paikalle kun käsky käy.
Exexex-tyttökaveri teki joskus noin. Minulla oli jo tunteet vähän kylmenneet, mutta kun se puolihädissään soitteli niin en kehdannut sanoa että kyllä ne portsarit hoitaa ja piti lähteä katsastamaan tilanne. Tiesin ettei sillä oikeasti mitään hätää ollut, kunhan tahtoi minut paikalle eikä keksinyt parempaakaan tekosyytä. Kyllä minut olisi saanut saapumaan paikalle ihan perinteisellä maanittelullakin.
yleisesti ottaen herkkänahkaisempia näissä asioissa. Olen oman siskoni kanssa yllättynyt pari kertaa vähän vastaavissa tilanteissa. Ei hän tuolla tavalla ole raivostunut, mutta on pari kertaa hyvin tarkoitushakuisesti loukannut minua, koska on selvästi suuttunut minun kommenteistani naisiin liittyen.
Eli minkäs sille mahtaa, miehillä sattuu vaan olemaan korkeampi toleranssi tälläisissä asioissa. Itse käytän hyvin rehellistä tapaa kertoa esim. käyttökokemuksistani jonkun kalliin investoinnin parissa. Aika moni sortuu hehkuttamaan hankintaansa (esim. asuntoa tai autoa) ja ärtyy suunnattomasti jos joku huomauttaa jostain negatiivisesta asiasta (sillä eihän se ole mahdollista, että hän on ostanut jotain jossa on jotain vikaa). Itse totean ainoastaan tyynesti, että näin on (jos asia todellakin on näin) ja jatkan keskustelua. Miehet vaan ottavat kritiikin yleisesti ottaen paremmin vastaan (minun kokemuksieni mukaan).
väärään ketjuun, mutta ei se niin tarkkaa ole :)
tai siskosi erehtyisi kritisoimaan autoasi, niin ottaisit sen lunkisti vastaan. ;)
Yleensä se on niin, että jos kritisoit miehen omaisuutta, niin mies tulkitsee sen kritiikkinä itseään kohtaan. Tää on nähty ja todettu.
tapauksia, mutta minä otan asian ihan lunkisti. Tälläiset tapaukset ovat juuri niitä jotka eivät pysty löytämään mitään huonoa ostoksistaan (tai ylipäätään valinnoistaan). Minulla on tapana kertoa aina hyvät ja huonot puolet.
mies on 1)kotona, 2)hänen tavoitettavanaan aina, 3)valmis auttamaan aina. Kun ei saanut miestä kiinni, nainen hermostui ja kehitteli tarinan ahdistavasta miehestä.
Tai sitten nainen oli perskännissä ja halusi vain jutella miehensä kanssa. Aamulla asia nolotti, joten keksi tekosyyn soittoonsa.
Tulee mieleen kurosen vedätykset..
Ja tarinan opetus oli...?
Meni baariin vaikka luulit menneen kotiin nukkumaan ja antoi ymmärtääkin niin..
Joopeli juu. Mitä sieltä baarista haetaan... "Tanssimaan ja pitämään hauskaa.." naiset sanovat. Itse naisena voin sanoa: vähintään huomiota muilta miehiltä, vaikkei pettämistä oliskaan mielessä. Ja vielä: Jos oma mies tyydyttää kaikin puolin, en lähtis ikinä minnekään....
Tuli niin suoraa puhetta, etten viittinyt kirjautua, maine säilyy :D
Minä ainakin tykkään käydä silloin tällöin kavereiden kanssa baarissa ilman mitään taka-ajatuksia ja miesten huomion hakemisia. Ego pönkittyy ihan mukavasti muutenkin. ;)
Vaikka oma mies tyydyttääkin kaikin puolin, on silti mukavaa välillä katsella muitakin sillä silmällä: se on silmänruokaa vain.
:D Pistää naurattamaan tää : "Ego pönkittyy mukavasti muutenkin". Tietäisitpä vaan minkä näköiselle naiselle kirjottelet :D
Mutta niin, kirjoitin taas kerran vain totuuden. Tämän takia en nimimerkkini kanssa, uskottavuus säilyy paremmin :D
Täällä höpötetään itsetunnosta muutenkin, joopa joo.
Tosiasia: Muija lähti baariin ja natoi sinun olettaa lähtevänsä nukkumaan.. Hmm, mieti sitä.
:D
Antoi. Viinissä kotosalla :D Niin, kotosalla. Ei pönkittämässä itsetuntoa missään baarissa ;D
Olisit vain kirjautuneena kirjoittanut, mutta et tietty muistanut viinin vaikutuksenalaisena ollessasi, että totuudesta saa aina extra-pisteitä, mainetta ja kunniaa :)
Jos olisin tuon miehen housuissa, niin nainen saisi käydä yksinään tai ystäviensä kanssa baarissa jos niin haluaa. Niinhän minäkin tekisin enkä muutenkaan ole sen enempää veljeni kuin naisystävänikään vartija. Pettää voi vaikka työpaikan vessassa, mutta vain niin kauan kuin jäisi kiinni. Sitä ennen ei murhetimisesta tule hullua hurskaammaksi.
Asia on kuitenkin niin, että aikuisen ihmisen pitää osata ottaa vastuu omista tekemisistään. Jos minun naiseni ei osaisi yksin pitää puoliaan baarissa, niin eihän sellaista sinne uskaltaisi laskeakaan. Koska en kannata kieltolinjaa, nakkaisin naisen pihalle. Puuhumattakaan, että yritttäisi kääntää omat töppäyksensä minun viakseni.
Onko tuollaisia naisia oikeasti?
"Onko tuollaisia naisia oikeasti?"
On.
Nainen kunhan pelaa vuorovaikutuspeliä. Kai hän kokee omistavansa miehen. Mies elää kuitenkin omaa elämäänsä, ja hänellä on oikeus laittaa puhelin äänettömälle silloin kun hän haluaa. Naisen olisi otettava vastuu omasta elämästään.
naisen mielestä vielä niin alkuvaiheessa teidän juttussa, ettei hän koe vielä olevansa "velvollinen" tekemään sinulle selkoa menemisitään ja tulemisistaan.
"...vielä niin alkuvaiheessa teidän juttussa, ettei hän koe vielä olevansa "velvollinen" tekemään sinulle selkoa menemisitään ja tulemisistaan."
Noin niin kuin ihan yleisesti ottaen, missähän vaiheessa suhde muuttuu sellaiseksi, että alkaa olla velvollinen ilmoittelemaan tekemisistään? Nimittäin olen joskus ollut sellaisessa tilanteessa missä tästä aiheesta on saanut ihan melkoisen keskustelun aikaiseksi. Nainen tietenkin vetosi siihen, että minussa ja minun tekemisissäni on vikaa eikä hän tämän takia ole velvollinen tekemään tiliä omista tekemisistään. Eikä hänen käytöksessään tietenkään ollut mitään vikaa, vaan syy hänen käytökseensä oli todellakin enemmänkin minussa. Eli se oli minun aiheuttamaani.
En kyllä kiistä sitä, en ole millään tavalla täydellinen ja olihan minunkin käytöksessäni vikaa, mutta käsi sydämellä voin sanoa naisen itsensä edesauttaneen tilanteen synnyssä. Vaikka olin aiemmin loruillut aiemmista huonoista kokemuksistani ja luottamuspulasta ja muusta hölynpölystä, jotka kuitenkin minulle itselleni ovat aika tärkeitä, niin kun kyseinen nainen katsoi "oikeudekseen" toimia ns. oman päänsä mukaan vailla velvollisuuksia ilmoitella tekemisistään, niin tämä nosti kaikki ihanat, vanhat muistot mieleeni luottamuspulineen ja päin naamaa valehteluineen. Mikä luonnollisesti aiheutti varautuneisuutta kun minusta luottamus on suhteen ehkä vankin peruskivi.
Kun vielä itse satun olemaan sellainen tyhmyliini, että mielelläni avoimesti kerron tekemisistäni / ilmoitan jos vaikka on kavereiden kanssa suunnitelmissa viettää saunailta tai lähteä viihteelle, niin olen myös siinä uskossa että tämä avoimuus lisää luottamusta. Hölmöä? Ei minusta. Mutta jos ja kun vastapuoli ei ole saman koulukunnan kasvatteja vaan katsoo oikeudekseen valita ne asiat, mitkä kertoo, milloin kertoo ja mitä ei kerro, niin tämä kyllä rassaa meikäläistä ihan perhanasti. Ja kun kokemukset ovat ennestään huonoja, niin kun näyttää siltä että juttuhan menee samoja latuja kuin viimeksikin, niin ei tämä kyllä lisää haluaja panostaa suhteeseen. Ennemminkin tekee mieli nostaa kytkintä.
No, tämä on yksinkertaisuudessaan vain minun mielipide. Muistahan en osaa, enkä voikaan, sanoa.
olis se aika, että pitäis kertoilla omista menoistaan toiselle? En osaa sanoa, riippuu varmaan siitä, millä mielellä ollaan liikenteessä: vakavalla mielellä niin kai sitä alkaa tuntea itse koska toiselle olisi hyvä kertoa minne on menossa ja mistä tulossa, ainakin merkittävissä asioissa. Onhan sitä sit sellasiaki suhteita, että nähdään koska nähdään eikä ollakkaan sen kummemmin kiinnostuneita siitä, mitä toinen puuhaa omalla ajallansa. Ja lienee noita välimuotojakin vaikka huru mycket.
Jos ajatellaan, että vaikka 3 kertaa viikos olisin jotain miestä tapaillu ja haluan tapailla edelleen...niin varmaan jossain parin kolmen viikon kohdalla alkaisin jutella mitä olen tehnyt ja mitä suunnitelmia mulla on vaiks la-iltana. En siis kysele lupaa vaan kerron, siltä varalta että tiedetään nähdäänkö silloin vai tehdäänkö omat suunnitelmat..ettei mee kovin tipalle viikonlopun suunnitelmat. Näin itselläni kuvitellussa tilanteessa.
Suhteet on kaikki yksilöllisiä, ja esim. tästä omien menojen kertomisesta tai kertomatta jättämisestä voi analysoida halutessaan jotain, jos on sellainen ihminen että haluaa sen pohjalta jotain analyyshiä tehdä.
Herkullinen tilanne. Kukaan ei tietenkään tiedä, mitä juuri tämän naisen päässä on liikkunut ja voi olla, ettei se ole edes sitä, mitä hän sitten on sanonutkaan. Harmistumisen ja syyttelyn takana on jotain, mikä saa ihmisen käyttäytymään, niin kuin hän käyttäytyy. Tässä reseptissä määrätään yllättäen keskustelua ja tunteista puhumista. Se voisi auttaa.
Itse olen kokenut muutamaankin otteeseen. Tulee konflikti, jokin väärinkäsitys tai tahallinen ikävä pieni juttu, tulee sanomista puolin ja toisin, pahoitetaan mieliä, pyydetään anteeksi, puhutaan siitä, mitä oikeasti tuntee, mitä pelkää, onko joskus aiemmin ollut jokin vastaava ikävä juttu... ja sitä on lähempänä toista ihmistä kuin koskaan, todella pääsee koskemaan toisen sielua... En minä väkisin kenellekään kriisejä ole suosittelemassa, mutta kahden ihmisen läheisessä suhteessa tuntuu välillä vähän kolahtelevan, ainakin alkuvaiheessa.
*DUMP THAT BiTCH!*
Päälliköt ovat puhuneet... :)