haluaisit elämäsi aikana saavuttaa? mitä olet saanut jo tehtyä ja millaiset asiat ovat sinulle niitä, mitä teet joka päivä, jotta saavuttaisit niitä asioita, jotka ovat tärkeitä? Oletko ihminen joka pyytää apua sillon kun sitä tarvitsee saavuttaaksesi asioita, jotka ovat täkeitä, eli tiimityöskentelynä / teetkö enemmän asioita yksilötyöskentelynä? saa assosioida vapaasti ja pohtia sekä yleisiä asioita, että vaikka yksityiselämään liittyviä juttuja :)
Mitä kaikkea
lempi
17825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuuma yö lempin kanssa :)
Oikeastaan tahtoisin saavuttaa elämässäni vain yhden asian: tyytyväisyyden tilan. Jonkinlaisen henkisen tasapainon, jolloin _ei_ _tarvitse_ enää _tehdä_ yhtään mitään. Olemassaolo täyttää olemisen ja on kaikki kaikessa. Olen opetellut pikkuhiljaa olemaan välittämästä kaikesta turhasta, mutta ei se aina onnistu. Nykyaikainen maailman meno vaatii liikaa huomiota kuitenkin ja sen säännöt ym. alistavat rakenteet sotkevat henkilökohtaista kehitystäni kohti Minua- kuten toki on jokaisen yksilön kohdalla.
Mitkä ihmeen "nykyaikainen maailmanmeno" ja "sen säännöt ym. alistavat rakenteet"? Ne on pelkkiä tekosyitä! Ja minä tiedän. Ajattele asiaa. Todella. Olet hienolla tiellä. Mukava kuulla.
"Tekosyyt" ovat ne arkipäiväiset sosiaaliset lainalaisuudet, joiden alaisuudessa ja joiden määrittelemissä rajoissa me elämme tätä elämäämme. Joo, minunkin mielestäni ovat hyviä tekosyitä, kunnes keksin pätevän keinon päästä niistä eroon. Sitä päivää odotellessa valitus jatkukoon...
ne rajat on vaan sun päässäsi... ja sullakin on vapaus, meillä kaikilla on.
Kuten sanoin: kunnes keksin pätevän keinon päästä niistä eroon. Täydellinen nollaus ei ole vaihtoehto eikä täydellinen todellisuuden kieltäminenkään. Tasapaino on kaiken a ja o.
Se valittaminen on kivaa, kyllä minä sen tiedän. Kun minä kohtasin pari ihmistä, jotka todella saivat silmäni näkemään, niin olihan se kuin lekalla oltaisiin ohimoon tempaistu. Eikä ne ihmiset olleet mitään guruja tai edes mitenkään samaa mieltä kanssani asioista, saivat vaan oman ajatusteni Tonavan suunnan kääntymään.
Mutta sulle haluankin toivottaa oikein tasapainoista uutta vuotta!
PS. Kiitos muutamista kivoista ajatuksistasi, joihin olen täällä palstalla törmännyt.
"Nykyaikainen maailman meno vaatii liikaa huomiota kuitenkin ja sen säännöt ym. alistavat rakenteet sotkevat henkilökohtaista kehitystäni kohti Minua- kuten toki on jokaisen yksilön kohdalla."
Me ihmiset luomme itse nykyaikaisen maailmanmenon rakenteineen ja muut mainistemasi jutut. Eivät ole mikään itsestäänkehittyvä juttu johon ei voisi vaikuttaa.
Älä alistu niin silloin eivät rakenteet alista sinua. Ole oma itsesi ja parhaimmillasi juuri omana itsenäsi :)
mitkä asiat erityisesti vaikuttivat näkemyksiisi?
Ja lisäksi me tosiaan luomme itse maailmamme, eli ihmiset itse rakentavat ne rakenteet ja alistuminen on ihan turhaa. Kuten sanoit vaihtoehtoja on aina useampia joka tilanteessa.
Olemalla oma itsensä on aina parhaimmillaan. Mikäli yrittää olla jotain muuta on vain haalea kopio siitä, mitä yrittää olla. Vaikka ihanteita saa tottakai olla :)
Se oli sellainen herääminen, kun lopulta vaan tajusin, että tämä nyt on minun elämäni, ainoa elämäni (ainakin näillä näkymin...) ja minä itse olen vastuussa siitä, että se on onnellinen. Se valittaminen ja toisten ja olosuhteiden syyttely on aivan turhaa, miksi tuhlata aikaansa sellaiseen. Ehkä minun piti käydä todella pohjalla ennen kuin huomasin kuinka sitä on itselleen valehdellut vuosikausia ja tuhlannut elämäänsä.
Olla oma itsensä, nimenomaan. Löytää ne jutut, joita juuri minä haluan tehdä. Olla elämässään rehellinen. Löytää rauha ja onnellisuus sydämeen. Ja oikeastaan se onkin jo tässä näin, joka hetki...
Komppaan MMiestä. Silloinhan olisi saavuttanut nirvanan.
No palataanpa tähän maailmaan. Olen aina yrittänyt elää niin, että jos kuolisin tänään, mitään tärkeää ei olisi jäänyt tekemättä, mikä olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa. Olen mielestäni onnistunut siinä melko hyvin.
Mitä sitten on saavutettu? Opiskelut on opiskeltu, ystäväpiiri luotu, vaimo löydetty, mieluisa työpaikka on hankittu, on mukava koti, nähty maailmaa, taloudellinen tilanne on hyvä ja taka-taskussa on vielä sopivasti toistaiseksi toteutumattomia unelmia. Eihän elämä valmiiksi saa tulla, silloinhan masentuisi.
Apua pyydän ja annan tilanteen mukaan. En tosin osallistu kavereiden talkoisiin, mutta en minä vastaavasti niitä itse järjestäkään. Kannatan ostopalveluita ja kavereiden kanssa enemmänkin rentoutumista.
Tiimityöskentelystä tulee mieleen työpaikka, missä en pidä tiimityöstä. Siksi olenkin hankkiutunut työhön, jossa saan tehdä päätökset itse ja kannan niistä myös vastuun. Muistelen vieläkin kauhulla opiskeluaikojen ryhmätöitä. Yksi ei tehnyt mitään, toinen jahkaili, kolmas pisti mutkat suoraksi, neljäs heittäytyi marttyyriksi, eikä lopputulos miellyttänyt ketään. Ei ainakaan siitä saatu palaute.
Tosin ollan me vaimon kanssa oivallinen tutkapari, mutta pari ei kai vielä ole tiimi? Vai?
sehän voi olla tiimi parhaimmillaan, mikäli juuri sellaisena sen miellät? ja jossain vaiheessa, mikäli olette niin onnekkaita, että saatte lapsia niin silloinhan on varsinainen joukkue olemassa. Siinä vasta tiimiä.
Olen köyhä, minulla on nk. hyvä työpaikka vaikka huono palkka, opiskeluja vielä jatkanut vaikka opintoja on enemmän viikoissa kuin tohtorilla, naimisissa en ole ja lapset ja perhe ovat ne asiat, joita eniten tulevaisuudelta toivon. Rikas voisin olla, mikäli niin haluaisin.
Ilman ystäviä ja perhettäni en olisi selvinnyt elämässä. Vaikka ihmiset ovat kaikki itsenäisiä ja aikuiset vastuussa itsestään niin kyllä yhteisö on vahvempi yhdessä kuin ihminen yksin? :)
Ensiksikin, en halua olla koskaan valmis. Silti en halua olla myöskään perfektionisti. Haluan pitää elämän jatkuvassa etenevässä liikkeessä ja kehittää itseäni. Ja haluan nauttia tästä päivittäin. Ennen asetin itselleni tavoitteita, jotka olivat jo itsessään niin korkealla että väsytin itseni jo ennen kuin edes pääsin oikeasti tekemään mitään. Hyvin turhauttavaa.
Tätä voisi verrata vuorikiipeilyyn. Jos katsoo alhaalta päin vuorta, ja ajattelee sen estenä joka pitää ylittää päästäkseen huipulle, voi kiipeäminen olla henkisesti melko raskasta.
Jos itse kiipeäminen ei merkitse mitään, ainoastaan huipulle pääsy, voiko kiipeämisestä nauttia? Jos lähtisin kiipeämään vuorta, haluaisin nauttia jokaisesta hetkestä kun kiipeän sitä ylöspäin. Nauttisin myös siitä hetkestä kun olisin huipulla.
Mutta mitä haluan saavuttaa... Haluan saavuttaa korkean aseman, saada kunnioitusta ja vaikutusvaltaa. Haluan myös olla varakas. Sen verran varakas, että voin pitää huolen itsestäni ja minulle tärkeistä ihmisistä. Myös sen verran varakas, ettei minun tarvitse tehdä mitään josta en pidä. Tekisin mielelläni ystävieni ja läheisteni kanssa asioita niin, ettei tarvitsisi miettiä rahaa vaan jotain muuta.
Haluan toteuttaa itseäni, tehdä persoonallani työtä, kokea onnistumista ja itsearvostusta. Haluan käyttää lahjojani ja kykyjäni ja luoda jotain uutta. Haluan antaa muille itsestäni, ei kuitenkaan niin että minua päästäisiin käyttämään hyväksi. Sitä en salli.
Haluan voittaa itseni joka päivä. Haluan olla onnellinen. Haluan olla ideoiden luoja, visionääri, henkinen johtaja, muiden arvostama ja kunnioittama ja itse haluan kunnioittaa ihmisiä ihmisinä, omina itsenään...
Niin tosiaan... Olen oppinut pyytämään apua. Minä itse en voi hallita kaikkea edes omassa elämässäni. On menestyjän asenne tukeutua apuun, kun sitä on tarjolla, mikäli siitä on jotain hyötyä...
siitä, mitä elämältä haluat. Jatkuva kehitys elämässä, vielä lisättynä - yhdessä muiden kanssa on jatkuvaa - onneksi.
Kuten kommentoin tuossa edelllisessä jutussa yhteisö on aina vahvempi kuin yksilö :)
kohti onnea ja yksinkertaista elämää ;) kun keksis vielä mitä se tarkoittaa ;D hähää
ei oo kovin helppoo, mut eipä kukaan oo niin väittänykään et olis pitääny ollakaan.
et jos se onni ja yksinkertaine elämä oliski sit vaiks palkinto joskus myöhemmi :)
tekevät sinusta onnellisen? :)