Avioeron ykkösvaiheesta on nyt kulunut viisi kuukautta. Hain yksin avioeroa. Mieheni ei tunnu hyväksyvän tilannetta. Asumme saman katon alla omistusasunnossa toistaiseksi. Olen antanut ymmärtää että, haluan lopullisen eron ja avioliittomme päättyy tavalla tai toisella. Mies ei usko, kieltää kaiken.
Meillä on yhteinen lapsi, jonka elämästä pitäisi sopia. Mies tekee kaiken vaikeaksi. Hän ei anna minun liikkua kuin haluan. Itse kylläkin juoksee kapakoissa miten haluaa. Olenko vielä tilivelvollinen hänelle tekemisistäni? Mieheni mielestä olen hänen omaisuutta vielä kuukauden ja hän päättää mitä saan tehdä ja mitä en. Eikö myös ole sairasta sellainen, että jo useamman vuoden ajan hän on haukkunut minua huoraksi, läskiksi ja ties miksi ja nyt, kun annan herralle vapauden, ettei tarvitse läskin, eikä huoran kanssa elää ja asua, hän kiristääkin minua otteessaan, niin etten
pysty elämään normaalia elämää. En saa tavata ystäviäni, vanhemmistani ja siskostani hän on mustasukkainen ja seuraa kaikki tekemiseni, sähköpostit, puhelimen, tekstiviestit, kenen kanssa olen jutellut ja mitä, minulla ei saa olla mitään omaa elämää. Hän huorittelee päivittäin, alistaa ja pitää minua huonona vaimona ja äitinä.
En ymmärrä mistä on nyt kysymys, kun annan hänelle vihdoinkin mahdollisuuden lähteä etsimään itselleen parempaa vaimoa hän ei päästä minua jatkamaan omaani, vaikka haukkuukin minua kokoajan ja on tyytymätön minuun. Olen kestänyt tätä jo kauan, enkä kestä enää kovin montaa viikkoa, en tiedä mistä voin hakea apua tähän erotilanteeseen.
Mihin voisin lähteä turvaan?
Meillä on yhteinen lapsi, jonka elämästä pitäisi sopia. Mies tekee kaiken vaikeaksi. Hän ei anna minun liikkua kuin haluan. Itse kylläkin juoksee kapakoissa miten haluaa. Olenko vielä tilivelvollinen hänelle tekemisistäni? Mieheni mielestä olen hänen omaisuutta vielä kuukauden ja hän päättää mitä saan tehdä ja mitä en. Eikö myös ole sairasta sellainen, että jo useamman vuoden ajan hän on haukkunut minua huoraksi, läskiksi ja ties miksi ja nyt, kun annan herralle vapauden, ettei tarvitse läskin, eikä huoran kanssa elää ja asua, hän kiristääkin minua otteessaan, niin etten
pysty elämään normaalia elämää. En saa tavata ystäviäni, vanhemmistani ja siskostani hän on mustasukkainen ja seuraa kaikki tekemiseni, sähköpostit, puhelimen, tekstiviestit, kenen kanssa olen jutellut ja mitä, minulla ei saa olla mitään omaa elämää. Hän huorittelee päivittäin, alistaa ja pitää minua huonona vaimona ja äitinä.
En ymmärrä mistä on nyt kysymys, kun annan hänelle vihdoinkin mahdollisuuden lähteä etsimään itselleen parempaa vaimoa hän ei päästä minua jatkamaan omaani, vaikka haukkuukin minua kokoajan ja on tyytymätön minuun. Olen kestänyt tätä jo kauan, enkä kestä enää kovin montaa viikkoa, en tiedä mistä voin hakea apua tähän erotilanteeseen.
Mihin voisin lähteä turvaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lähde pois, mitä pikemmin, sitä parempi. Lähde lapsesi kanssa joko vuokra-asuntoon tai vanhemmillesi/ystävällesi. Hanki ja suunnittele salaa ja sitten vain lähdet. Huolehdi, että sinulla on joku tukena ja turvana kun teet lähtöä ja muutat.
Miehesi taitaa olla aika "vinksahtanut", joten hänen lähellään oleminen ei ole hyväksi sinulle eikä lapsellenne.
Sinun ei tarvitse kestää nykyistä tilannettasi enää yhtään. Uusi, parempi elämä alkaa kun pääset miehestäsi eroon. Pärjäät ja jaksat paremmin, lapsi myös.
Olen pitkään pelännyt, että miehelläni on jotain mielenterveysongelmia, joita ei pysty myöntämään.
Olen jo saanut vähän kerättyä rahaa kasaan häneltä ihme kyllä salaa lapseni tilille. Isäni antoi myös minulle pienen summan hätätilannetta varten. Mieheni on ottanut minulta nyt kaikki rahat rahapussistani pois, auton avaimet myös. Auton vara-avaimet ovat hänen kassakaapissaan. Ongelma on siinä, että meillä on yhteinen yritys ja minun pitäisi päästä eroon hänestä niin, ettei hän saa selville olinpaikkaani, mutta joudun olemaan hänen kanssaan tekemisisissä vielä firman takia. Ei suostu myymään firmaa, eikä asuntoa.
Samalle paikkakunnalle jääminen olisi sama kuin itsemurha. En tiedä miten selviän. Lapsi käy koulua, mitä selitän kouluun? Olen aivan lopussa.
En koskaan kuvitellut, että eroaminen on näin vaikeaa ja helvetillistä. Helppoa oli kyllä mennä naimisiin, jota syvästi kadun.
Koululle selittely ei ole ongelma, ne asiat hoituu kyllä jälkikäteenkin.
Mieti onko ystävissäsi/tuttavissasi/sukulaisissasi ketään, joka voisi sinua neuvoa/auttaa. Et tarvitse omaa autoakaan välttämättä.
Jotenkin minusta tuntuu, että sinun olisi hyvä saada neuvoa myös joltakin ns. asiantuntijalta. Jos sinulla on syytä pelätä miestäsi voisit kysyä myös poliisilta neuvoa tilanteeseesi, varmuuden vuoksi.
Kaikki mahdollinen apu on tervetullutta.
On vain vaikea myöntää tarvitsevansa apua tällaiseen erotilanteeseen, kun tuntee olevansa epäonnistunut ihminen. Valinneensa väärin, elänyt vain miehen ehdoilla.
Sukulaisia on niin vaikea sotkea tällaiseen, vaikka kyllä ystäväni ja sukulaiseni jotain tietävätkin. Olen miettinyt vaihtoehtoja, punninnut elämääni, etsinyt lohtua musiikista. Olisi kai syytä
soittaa poliisille ja kertoa tilanteesta, ehkä joku lähetymiskielto olisi mahdollinen.Mutta tiedän, että hekin ovat varmasti sitä mieltä, että lähde pois kotoa mahdollisimman pian.
Yritän etsiä itselleni paikkaa minne menisin lapsen kanssa. Haluan saada itselleni uuden kodin, missä voin elää vapaasti. Takaan, että ensi vuosi on toisenlainen.
pystyvät auttamaan sinua ja lähde heti turvakotiin lapsesi kanssa.
Onkohan kotipaikkakunnallasi tai lähistöllä turvakotia? Sinne voit mennä yksin tai lapsen kanssa mihin aikaan tahansa.
Turvakoti on tarkoitettu lähisuhteessaan väkivaltaa kohdanneille lyhytaikaiseksi turvapaikaksi silloin kun kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia on mahdotonta tai suorastaan vaarallista. Turvakodin henkilökunta tukee asiakasta kriisitilanteen ratkaisemiseksi. Turvakotiin voit myös soittaa ja puhelimessa voit keskustella omasta tilanteestasi ja saada muiden auttavien tahojen yhteystietoja.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/2turva.html
Tai sitten voit hakea apua myös täältä: http://www.turvakoti.net/
Toivon jaksamista sinulle vaikeassa tilanteessasi.
Kiitos vinkistä. Niin en aiemmin tullut kertoneeksi, että olen kerran lähtenyt lapseni kanssa turvakotiin
aiemmin, ennen avioeron hakemista.
Turvakotiin menin kerran, kun mieheni uhkaili, kiristi, käytti henkistä väkivaltaa. Mutta meilläpäin lähettivät vuorokauden jälkeen meidät lapseni kanssa kotiin, koska totesivat, etten ole heidän mielestään hengenvaarassa. Mieheni käyttää kyllä fyysistä väkivaltaa, mutta hän tekee vain sellaista mistä ei jää isompia jälkiä. Tukasta repiminen, korvan kohdalle lyöminen, läpsiminen ym.
Henkinen väkivalta on sellaista, että siihen en ainakaan minä saanut apua turvakodista. Mutta nyt on kyllä tilanne muuttunut, koska olen hakenut avioeroa, ja en tiedä miten mieheni reagoi, kun alan kuukauden päästä hakea virallista eroa.
Ehkä minun on parasta soittaa ja kertoa tilanteesta, toivottavasti ne eivät jätä minua tyhjän päälle siellä.
ilmoita virka vallalle.tilanne.sano minun on päästävä turvaan.ellei näin.poliisi syyllistyy virka.rik..hyvää uutta vuotta. 69v mies.joka koki kovan koulun.
Toivon sinulle todella jaksamista! On vaikeaa kuvitella etukäteen, että jonakin päivänä on tilanne, ettei todellakaan pysty hallitsemaan elämäänsä vaan on jonkun "hullun" uhkailun mielivallan alla. Mutta sinä selviät kyllä tästä. Pystyisitkö menemään esimerkiksi kuukaudeksi vanhempiesi luo? Tuossa tilanteessa muutenkin on hyvä olla muiden ihmisten parissa ja heistä olisi myös turvaa sinulle ja lapsellesi.
Ehkä sinun tällä hetkellä kannattaisi olla oikein ystävällinen miehellesi ja tavallaan näin säilyttää rauha kunnes sitten lähdet.
Yritä ottaa lähtiessäsi kaikki vähänkin tärkeä sinulle (valokuvat, työtodistukset, pankkikirjat, tärkeät osoitteet, puhelinnumerot, mahdollinen sopimus yrityksenne perustamisesta, ketkä omistavat jne.) Avieron tullessa miehesi on velvollinen maksamaan tasinkoa sinulle asunnosta ja yrityksestä. On hänen asiansa miten hän sen tekee.
Hae asuntoa muualle jo nyt. Kaupungin vuokraasunnot, Sato, VVO ja on vielä muitakin asuntoa vuokraavia firmoja. Kaupungin/kunnan asuntoa hakiessasi kerro oikeasti mikä tilanne kotona on ja, että sinä et voi enää jäädä sinne. Jos pääsisit näin jonon kärkeen. Voisi olla myös hyvä, jos todellakin muuttaisit toiselle paikkakunnalle. Lapsesi ehkä joutuu aloittamaan uudessa koulussa, mutta lapset tutustuvat toisiinsa yllättävän nopeasti. Ja saisitte toivon mukaan olla rauhassa. Voisi olla myös hyvä jos asunnon lähellä asuu ystäviäsi tai sukulaisiasi.
Sinä kyllä selviät tästä ja ensi vuosi on sinulle jo paljon paljon parempi :)
Yritän todellakin olla hyvä miehelleni, mutta hän seuraa tarkkaan tekemiseni, eli heti aamusta hän kävi tutkimassa tietokoneen, mitä olen tänne kirjoitellut, onneksi muistin poistaa sivuhistorian.
Muuten olisi syntynyt valtava sota siitä, mitä varten levittelen asioitamme tänne julkisesti.
Muuttaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Sairaalloinen mustasukkaisuus syö koko perhettä.
Mies käyttää myös alkoholia lohdukkeena paineilleen, joka tietenkin pahentaa tilannetta.
Lähtemisen jälkeen vaikeinta minulle tulee olemaan se, että joudun aloittamaan taloudellisesti kaikki tyhjästä. Minun täytyy saada uusi työpaikka ja asunto. Maallista mammonaa mieheni ei suostu antamaan mukana kotoamme, vaikka olemme yhdessä kaiken luoneet. Hän väittää tehdeensä enemmän töitä perheemme eteen kuin minä, joka kuulemma
vain makaan päivät pitkät kotona. Hoidan yrityksemme paperiasioita ja niissä on ihan tarpeeksi minulle.
Olen yrittänyt pikkuhiljaa rakentaa itselleni uutta elämää, mutta se on vaikeaa, kun on sellainen kumppani, joka seuraa jopa kaupassa käynnitkin.
Isäni halusi skype-yhteyden meille, koska hänelläkin on sellainen, että saisi puhua lapsenlapsensa kanssa sen kautta ilmaiseksi ja kysellä kuulumisia. Mieheni esti tämän ja sanoi, että sinä et rupea huoraamaan, eikö ole muuta tekemistä kuin soitella isäsi kanssa. Sairasta.
Sain myös joululahjaksi hänen ostamansa karaokelaitteet. Olen laulanut pienestä pitäen useita vuosia, esiintynyt, laulanut yksinlaulua ja kuorossa. Laulaminen on minulle kaikki kaikessa. Miehelläni ei ole lainkaan lauluääntä ja viime yönäkin hän aloitti laulamisen pitääkseen muun perheen hereillä, että varmasti kuulemme hänen kännistä hoilotustaan. Kukaan ei nukkunut. Nyt aamulla hän ilmoitti, että ottaa mikit pois, etten
saa laulaa, koska olen ollut tuhma ja viettänyt liikaa aikaani tietokoneella.
No uuden vuoden yritän lapseni vuoksi pitää matalaa profiilia, olla hiljaa, mennä nurkkia pitkin aiheuttamatta lisää riitaa. Pienikin ärsyke voi saada hänen suuttumaan. Jos tiukka paikka tulee lähden isänin luokse lapsen kanssa. Onneksi on joululoma ja koulut alkaa vasta viikon päästä.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ja kiitos, että sain näin purkaa omaa pahaa oloani tänne ja sain kannustavia palautteita.
Jos nyt kumminkin menisit sinne turvakotiin uudemman kerran. Nyt tilanteesi on erilainen. Kerrot kuviot. Saat aivan varmasti sekä henkistä apua että neuvoa ja tukea käytännön asioiden järjestämiseksi. Nythän on sulla asunnon hankkiminenkin edessä...