Sinä..

omalle kohdallesi. Voi olla, että sinusta tuntuu kaikki kivalta, kunnes omaan nilkkaan kolahtaa tai olet se petetty puolisko. Jos tunnet noin vielä petetyksi tultuasi voin sanoa, että olet joko todella vapaamielinen tai et välitä pätkääkään puolisostasi

tämä.. kirjoitti:

omalle kohdallesi. Voi olla, että sinusta tuntuu kaikki kivalta, kunnes omaan nilkkaan kolahtaa tai olet se petetty puolisko. Jos tunnet noin vielä petetyksi tultuasi voin sanoa, että olet joko todella vapaamielinen tai et välitä pätkääkään puolisostasi

on monenlaisia. Aina kannattaisi silti ottaa oppia juuri niistä kaikkein erilaisimmista ihmisistä, jos itsestä tuntuu OIKEIN pahalta. Niin minäkin olen tehnyt ja se toimii.

Olen ollut hyvinkin mustasukkainen, epäilevä ja kyyläävä kumppani. Tuhersin itkua tyhjästä ja olin muutenkin todella rasittava kumppani. Näin jälkikäteen ihmettelen miten mieheni on kestänyt kaiken sen. Alkaa naurattaa, kun ajattelen riitoja mieheni ollessa n. 5 minuuttia myöhässä kotiintuloajastaan... Jokatapauksessa - parisuhteessa voi elää sitä vapaammin mitä vapaamielisemmin asioihin - ja siihen rakkaaseen kumppaniinsa suhtautuu.

PS. jos mieheni kävisi vieraissa niin toivottavasti ei kertoisi siitä. Tätä mieltä olen tänään, ennen ajattelin toisin.

Tiinavm63 kirjoitti:

on monenlaisia. Aina kannattaisi silti ottaa oppia juuri niistä kaikkein erilaisimmista ihmisistä, jos itsestä tuntuu OIKEIN pahalta. Niin minäkin olen tehnyt ja se toimii.

Olen ollut hyvinkin mustasukkainen, epäilevä ja kyyläävä kumppani. Tuhersin itkua tyhjästä ja olin muutenkin todella rasittava kumppani. Näin jälkikäteen ihmettelen miten mieheni on kestänyt kaiken sen. Alkaa naurattaa, kun ajattelen riitoja mieheni ollessa n. 5 minuuttia myöhässä kotiintuloajastaan... Jokatapauksessa - parisuhteessa voi elää sitä vapaammin mitä vapaamielisemmin asioihin - ja siihen rakkaaseen kumppaniinsa suhtautuu.

PS. jos mieheni kävisi vieraissa niin toivottavasti ei kertoisi siitä. Tätä mieltä olen tänään, ennen ajattelin toisin.

kuin sinä, koska itse olen tietänyt, että mieheni pettää minua jo monet vuodet ja vasta nyt saanut tietää sen konkreettisesti "narauttamalla" hänet, vaikka olen vuosi kaudet häneltä kysynyt totuutta ja hän on aina valehdellut.

Voit omalta osaltasi sanoa noin, jos itseäsi ei ole petetty. Voin sanoa, että mielipiteet muuttuvat, jos olosuhteet myös muuttuvat.

Olen itse nimenomaan ollut se sietävä ja pitkäpinnainen puoliso, jolle on valehdeltu vuosikausia kunnes itse otin selvää asiasta ja totuus tuli julki.

Meillä ei merkinnyt aikaisemmin mitään edes viikonlopun reissut tms. kunnes käry kävi.

Voi sanoa sinulle, että paljon helpompaa on se, että toinen tunnustaa heti, eikä valehtele vuosikausia. Kyllä sinä sen vielä tulet ehkä liitossasi vielä tuntemaan

Tiinavm63 kirjoitti:

on monenlaisia. Aina kannattaisi silti ottaa oppia juuri niistä kaikkein erilaisimmista ihmisistä, jos itsestä tuntuu OIKEIN pahalta. Niin minäkin olen tehnyt ja se toimii.

Olen ollut hyvinkin mustasukkainen, epäilevä ja kyyläävä kumppani. Tuhersin itkua tyhjästä ja olin muutenkin todella rasittava kumppani. Näin jälkikäteen ihmettelen miten mieheni on kestänyt kaiken sen. Alkaa naurattaa, kun ajattelen riitoja mieheni ollessa n. 5 minuuttia myöhässä kotiintuloajastaan... Jokatapauksessa - parisuhteessa voi elää sitä vapaammin mitä vapaamielisemmin asioihin - ja siihen rakkaaseen kumppaniinsa suhtautuu.

PS. jos mieheni kävisi vieraissa niin toivottavasti ei kertoisi siitä. Tätä mieltä olen tänään, ennen ajattelin toisin.

ja kertoisi sinulle?kysyisitkö vain että oliko kivaa ja jatkaist elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?tuskinpa.

jos pettäisi kirjoitti:

ja kertoisi sinulle?kysyisitkö vain että oliko kivaa ja jatkaist elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?tuskinpa.

Jos kertoisi (vaikka tietää, etten haluaisi tietää) vain helpoittaakseen oloaan ja saadakseen synninpäästön niin - voisin jopa haistattaa paskat :). Todennäköisesti olisin tosi kiukkuinen siitä, että kertoi. En siis siitä, että oli jonkun toisen kanssa.

toista mieltä kirjoitti:

kuin sinä, koska itse olen tietänyt, että mieheni pettää minua jo monet vuodet ja vasta nyt saanut tietää sen konkreettisesti "narauttamalla" hänet, vaikka olen vuosi kaudet häneltä kysynyt totuutta ja hän on aina valehdellut.

Voit omalta osaltasi sanoa noin, jos itseäsi ei ole petetty. Voin sanoa, että mielipiteet muuttuvat, jos olosuhteet myös muuttuvat.

Olen itse nimenomaan ollut se sietävä ja pitkäpinnainen puoliso, jolle on valehdeltu vuosikausia kunnes itse otin selvää asiasta ja totuus tuli julki.

Meillä ei merkinnyt aikaisemmin mitään edes viikonlopun reissut tms. kunnes käry kävi.

Voi sanoa sinulle, että paljon helpompaa on se, että toinen tunnustaa heti, eikä valehtele vuosikausia. Kyllä sinä sen vielä tulet ehkä liitossasi vielä tuntemaan

täysin toista mieltä... "Voit omalta osaltasi sanoa noin, jos itseäsi ei ole petetty."

Mistä sitten tiedän, onko mieheni ollut uskoton? Koska jos on ollut, niin en siitä haluaisi kuulla.

Parisuhteessa pidän tärkeimpänä minun suhdettani mieheeni ja hänen suhdettaan minuun. Jos kaikki meidän välillä on hyvin, niin minulle ei kauheasti merkitse mitä mieheni tuntee jotakuta toista kohtaan, harrastaako vierasta seksiä joskus (tavaksi asti se ei kuitenkaan tarvitsisi tulla...) yms.

Tuosta valehtelusta vielä. Ihmiset ovat senkin asian suhteen kovin erilaisia. Joillekin valehteleminen on helppoa ja luontevaa, toisille taas aivan päinvastaista, suurimmalle osalle silti jotain näiden välistä. Mutta valehtelulla on aina jokin tarkoitus, jos siihen turvaudutaan. Tai TARVITSEE turvautua. Olinpa jokin aika sitten juhlimassa, jatkoilla ja jäin yöksi erään miehen luokse. Puhuimme syntyjä syviä... oikeastaan melko vakavia. No, hups, nukahdin, heräsin ja olikin aamu - kello puoli kymmenen. Äkkiä tekstari miehelleni, että olen tulossa, älä hätäile. Mietin hetken, kerronko totuuden vai valehtelenko. Harvoin olen valehdellut vain, koska totuus on kuullostanut liian epäuskottavalta :).

Päätin puhua totta, koska totuus ei kuullostanut uskomattomalta. Siinäpä se sitten onkin; olisin AIVAN varmasti valehdellut, ellei miehelläni olisi niin suuri ego kuin hänellä on. Harva mies käsittääkseni kestää tuollaista totuutta, jossa vaimo kertoo olleensa "Yhden Karin (nimi muutettu) luona yötä". Mieheni kysyi "ai kenen Karin?", johon vastasin "Jukan kaverin". Tästä saankin sopivasti aasinsillan seuraavaan: Kukaan muu ei olisi koskaan tietänyt missä vietin tuon yön, ellen olisi siitä itse kertonut. Kukaan ei koskaan tule tietämään mistä asioista keskustelin Karin kanssa. Kukaan ei voi varmasti tietää harrastinko hänen kanssaan seksiä vai en. Ei ellen itse kerro (tai Kari kerro; voisi myös piruuttaan sanoa vaikkapa Jukalle sekstailleen kanssani....) Toisaalta, jos olisin kertonut olleeni "hotellissa vieraan miehen kanssa ja harrastaneeni hänen kanssaan koko yön kiihkeää seksiä" niin olisiko mieheni uskonut sitäkään, vaikka se olisi ollut totta? Tuskin. Miksi tunnustaminen on sinulle niin tärkeää? Alan ymmärtää niitäkin, jotka sanovat tunnustaneensa tekemättömiä tekojaan, koska eivät vain kestä kumppaninsa jatkuvaa epäilyä.

kakkoset tyhjänpäiäisiä epä onnistuneita pesän sotkijoita yleensä "nuoruuttaan hyväksi käyttäen vanhempaan yksin kertaiseen viegran käyttäjään

petturimiehiään, mutta saa nämä lutkatkin kuulla mitä saavat aikaiseksi, kun heillä ei järki toimi muuta kuin jalkovälissä

paapo ja suojele kirjoitti:

petturimiehiään, mutta saa nämä lutkatkin kuulla mitä saavat aikaiseksi, kun heillä ei järki toimi muuta kuin jalkovälissä

on edelleen monenlaista tarinaa,avioliittoa,
ykköstä ja kakkosta.Mikä sinä olet tuomitsemaan
toisen ihmisen lutkaksi tms. Lutkaksi voisi lukea myös vaimon joka vain rahan takia jatkaa avioliitossaan...

ensimmäisen kiven kirjoitti:

on edelleen monenlaista tarinaa,avioliittoa,
ykköstä ja kakkosta.Mikä sinä olet tuomitsemaan
toisen ihmisen lutkaksi tms. Lutkaksi voisi lukea myös vaimon joka vain rahan takia jatkaa avioliitossaan...

jatkaa petturin kanssa vain rahan vuoksi