Olen asunut "virallisesti" avoliitossa mieheni kanssa vuoden. Olen tutustunut pintapuolisesti mieheni sukuun sekä anopin että apen puolelta. Viime aikoina anoppi on ilmineerannut sukujuhlista, joille he ovat saaneet kutsuja. Anoppi on päivitellyt ääneen, että mitenköhän nyt näiden juhlien kanssa, kun teille (siis minulle ja miehelleni) ei ole tullut kutsua. Päivittelyyn olen vain vastannut, että asiahan on harvinaisen selvä. Kutsua ei ole tällaisessa tapauksessa osoitettu minulle, miehelleni ja tyttärelleni. Onpa käynyt niinkin, että olemme vahingossa päätyneet pariin sukujuhliin kutsumatta ts. anopin kutsumana. Viimeisin tapaus oli sellainen, jossa anoppi kertoi heille tulleen kutsun maininnalla "perheineen". Anopin mielestä kutsu koski silloin myös minua, miestäni ja tytärtäni, vaikka asumme eri taloudessa. Kapinoin vastaan tällaista. Mielestäni meillä on oma perhe, johon ei kuulu anoppi eikä appi. Sukulaistenkin pitäisi vähitellen oppia kutsumaan meidät omana perheenämme, ei anopin ja apen jatkona. Juhliin menemisessä tai menemättä jäämisessä ei olisi pulmaa, mielestäni juhliin osallistuminen on aiheellista silloin kun niihin kutsutaan. Mutta kuinka selittää asia anopille, joka pitää juhlista pois jäämistä paheksuttavana? Toisaalta tuntuu, että hän ei oikein ole vielä sisäistänyt, että termi "perheineen" ei ole enää samassa merkityksessä kuin aiemmin. Anoppilassa asustelee kuitenkin vielä mieheni aikuinen veli, jonka lukisin kuuluvaksi tällä hetkellä anopin ja apen ydinperheeseen. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kutsuminen sukujuhliin
Ruohonjuuri
121614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos olisin sinun asemassasi, ei tulisi mieleenikään mennä, vaikka anopin kutsussa lukisikin perheineen.
Ette te kuulu anopin perheeseen ja varsinkaan niin ei voi ajatella, kun vielä on yksi poika kotonakin. Hän kuuluu siihen perheeseen.
Asia on harvinaisen selvä. Olkoon anoppi mitä mieltä tahansa. Hän ilm. haluaa teidät niin kovin mukaan, että on valmis sivuuttamaan tällaiset "pienet yksityiskohdat".
Ilmoittakoon suoraan sukulaisilleen, jos kysyvät miksi ette ole tulleet. Kyllä he asian tajuavat ja muuttavat käytäntöä, kun haluavat teidät mukaan. Luultavasti se heidän puoleltaan on kuitenkin ollut vain ajattelemattomuutta, mutta ei sopivaa.
on myös minulle tuttua ja jätimme kaikki tälläiset pippelot väliin. nyt olen yksin ja anopin juhliin tuli kutsu välikäsien kautta joten jäävät väliin. en halua mennä sinne koska välit on ollut poikki jo muutaman vuoden.
Meilläkin oli ennen samaa touhua. Tuota sukujuhliin kutsuntaa tuli sekä äitini, että anoppini kautta. Jossain vaiheessa meni käämit ja veitsellä leikaten muutettiin käytöstä niin, että jos kutsua ei tule meille suoraan, ei mennä yksiinkään juhliin tai muihin kissanristiäisiin. En tiedä mitä tykkäsivät, mutta säännöt ovat ainakin nyt selkeät ja sen mukaan mennään. Ja parempi näin.
Minusta se on päivänselvää, että jos kutsussa lukee -perheineen- se tarkoittaa samassa taloudessa asuvia henkilöitä, ei enää niitä, jotka ovat kodista pois lentäneet ja joilla mahd on omaakin perhettä, heille pitää mennä oma kutsu, jos ovat kutsuttavien listalla.
että on olemassa fiksusti ajattelevia ihmisiä.
Samaa mieltä olen noista "perheineen" kutsuista. Eivät ne koske enää kotoaan pois muuttaneita. Kyllä jokainen kutsu on otettava aina kirjaimellisesti ja tietyllä arvokkuudella. Varsinkin häät ja hautajaiset.
Silti on vielä yllättävän paljon sellaisia kutsujia, joiden mielestä se "perheineen" koskee tietenkin puolta sukua. Ja kun se muka "kuuluu asiaan" että tehdään joukkokutsu. Ovatkohan sitten kovinkin loukkaantuneita, jos puolet jää pois, kun on tunne etteivät ole tulleet oikeasti kutsutuksi.
Eli harkitsemme sukujuhlia, jos kutusu tulee suoraan meille, ei välikäsien kautta. Olemme asuneet yhdessä yli 10 vuotta ja meillä on lapsia, mies ei ole asunut 16 vuoteen äitinsä luona, mutta silti sukujuhlien kutsut menevät vain anopille. No, meitä ei sukujuhlissa näy.
Onkohan ongelmana tuo avoliitto? Miehesi tilannetta ei ole päivitetty suvulle.
Itse kolmen miniän anoppina olen sitä mieltä, että kutsu ei enää koske taloudesta poismuuttaneita.
Ei edes siinä tapauksessa että poismuuttanut on sinkku.
Älä kuitenkaan tuohdu hirveästi anopillesi, ehkä hän on sitä tyyppiä, että tilanteen sisäänajo tapahtuu hitaasti.
Mielestäni sinun pitäisi kuitenkin tiedottaa jossain vaiheessa suvulle, että olette oma perheenne. Olisko jotkut juhlat, tupaantuliaiset tai vastaavat, jossa tulisi ilmi etä olette oma perheenne.
Yleensä suku tiedostaa häihin osallistumisella sen, että morsian ja sulhanen on siitä lähtien oma yksikkönsä.
Varsinkin vanhat ihmiset eivät osaa noteerata avoliittolaisia perheeksi, pitävät vain jonkinlaisena tyttö -tai poikaystävänä toista oaspuolta.
Monikaan ei tarkoita pahaa, vaikka tulee tahtomattaan loukanneeksi.
Ole pitkämielinen ja ota asiaksesi korjata suvulle, että ette kuulu anopin kylkihyyryläisiin.
napukka x sanoo sen, mitä minäkin olisin sanonut.
Poikani vaihtuvat "avokit" eivät kuulu minun perheeseeni eivätkä meidän sukuumme. Näin siis meillä on päätetty. Poika käy kotona säännöllisesti, hänen naisiaan ei ole erityisesti kutsuttu eikä heistä ole puhuttukaan.
Katsomme, että poika on valintansa suvun edessä tehnyt sitten, kun itse tuo perhejuhliin (avo)vaimon ja itse esittelee.
Minullakin on kolme miniää, avioliitoista.
...tule omaa perhettä ollenkaan, jos he eivät avioidu? Merkitseekö kirjoituksesi sitä, että avoliitto on "susiliitto", vaikka perheessä olisikin lapsia? Perheen toinen aikuinen voisi kulkea suvun juhlissa yksin omien vanhempiensa kanssa? Itse olen seurustellut avomieheni kanssa 4 vuotta. Perheeseemme kuuluu pieni tytär. Minusta olisi naurettavaa jos kolmikymppinen mieheni kulkisi eläkeikäisten vanhempiensa "kylkiäisenä" juhlissa, kun kutsu on tullut appivanhemmille "perheineen". Kuinka mieheni sitä paitsi voisi esitellä avokkinsa eli minut suvulleen, jos ei edes saa varsinaista kutsua juhliin? Eiköhän se jossakin vaiheessa ala olemaan aika, että napanuora katkeaa?
Avoliitto on avoliitto. Ei kai avoliitossa oleva enää seurustele?
Naurettavaa muuten luulla, että pojan äiti olisi läheskään eläkeikäinen.
Minä sain poikani kakskymppisenä. Poika täytti 20, kun minä olin 40. Nyt kun poika on ollut aviossa jo 7 vuotta, minulle ei vieläkään häämötä eläkeikä.
Oma anoppini (tai miksi häntä nyt sitten haluat kutsuttavan, kun olemme mieheni kanssa avoliitossa) on lähes eläkeikäinen, kyse ei ollut luulemisesta. Naurettavaa mielestäni olisi se, että kolmekymppinen mieheni lukisi vanhempansa kuuluvan ydinperheeseen eikä minua ja tytärtänsä.
Ja käytin ehkä väärää sanamuotoa, kirjoittaessani neljä vuotta kestäneestä seurustelusta... töiden takia emme ole voineet asua yhdessä koko sitä aikaa, jonka olemme olleet yhdessä tai tunteneet toisemme.
Kokemusta on, joskaan ei ihan henkilökohtaista.
Omaa äitiäni vain kävi kovin sääliksi, kun hänen anoppinsa pilasi äitini ja isäpuoleni kymmenvuotishääpäivän alkamalla jaella juuri tällaisia omia kutsujaan erään kauemman sukulaisen lapsen ristiäisiin. Riitahan siinä tuli puolin jos toisin, eikä loppujen lopuksi yksikään osapuoli ollut iloinen. Hääpäivää vanhempani eivät viettäneet ollenkaan.